Ievan polkka oli muuten hitti Vilnassa. Kävin äsken ostamassa lipun Bratislavaan, tai siis pakollisen petipaikan, 26 euroa. Ikinä en ole ollut niin lähellä tulla pulun niittaamaksi kuin hetki ennen sitä. Roiskeita tuli käteen ja lahkeeseen, mutta päämälli lasahti katuun jalkojeni juureen. Matkalla Auschwitziin, bussi (mini-) tärisee.
Kategoria: Interrail
Päivä 7, Krakova
Ensi vaikutelmalta oikein mukava kaupunki ja hostelli. On vain vielä sosiaalisempi ilmapiiri, mikä sopisi minulle, jos kaikki muutkin olisivat tyttöjä tai vanhoja miehiä. Ai niin, ja kun luulin maksaneeni ensimmäisen yöni jo etukäteen Varsovassa, olinkin maksanut vasta neljäsosan kahden yön visiitistä. Tavallaan suunnittelinkin, että matkan jälkeen olisin puilla paljailla, mutta mukava olisi päästä edes perille ensin. Illalliseni hinta-laatu-suhteeseen olin sitä vastoin hyvin tyytyväinen, lähes voitonriemuinen, kun sain läheisestä ruokakaupasta perinteisen krakovalais-pelkosenniemeläisen leipä-makkara-jukurttiaterian hintaan 6,89 zł, ja leipää jäi vielä puolet huomisellekin illalle.
Varsovassa jäi juutalaiset kauhistelematta, ja ajattelin huomenna panostaa siihen osastoon. Torstaina ehkä suolakaivoksille ja yöjunalla Bratislavaan. Kaksi viisissäkymmenissä olevaa oululaisnaista punkkaa samassa huoneessa, toinen kertoi kuulumisia molempien edestä. Netti ei toiminut ihan samalla sujuvuudella kuin Varsovassa, vuoroa sai odottaa ja koko kone piti buutata, että edes Explorer käynnistyi. Yritän ennen nukkumaanmenoa uudestaan ja laittaa REDACTEDlle elonmerkin. Ajattelin meitä melkein koko junamatkan ja piirsin joitain asioita, relevantteja, myös paperille. Ikävä on, mutta toistaiseksi vielä järjen otteessa. Pahinta olisi, ettei mikään olisi toisin kun palaan, tai siis siitä lähtien.
Nyt on aika yleishyvä mieli. Jos yksi asia vituttaa näissä etelän kaupungeissa, niin kerjäläiset. Ensimmäinen ihminen, jonka kohtasin Riiassa, yritti myydä minulle varastamaansa polkupyörää. Ensimmäinen Krakovassa tarjosi ”better accommodation”, vaikka näytti siltä, ettei itselläänkään ollut kattoa pään päälle. ”One lita for biru.” ”One złoty for pivo.” Niin kauan niitä mummoja ja mustalaisnaisia riittää kirkkojen nurkille, kuin jotkut hyväsydämiset idiootit niitä elättävät.
Kävin kirjoittamassa REDACTEDlle, varaamassa hostellipaikan Bratislavasta ja ottamassa ylös yhden yöjunareitin aikataulun. Harmi että menee jylhiä maisemia sivu suun, mutta säästyypähän rahaa.
Warszawa centralna
Note to self: ensi kerralla Varsovan rautatieasemalla varaa enemmän kuin 15 minuuttia jonottamiseen kansainvälisten lippujen kassalle. Tarkoitukseni oli lähteä Krakovaan 10.05, mutta kello oli sen verran kun vasta pääsin ostamaan paikkalippuani. Ehdin päivänä ennen lähtöäni lukea joltain palstalta, että Interrail-passi Itä-Eurooppaan ei välttämättä ole järkevä ostos, jos ei reissaa ihan sikana kaupungista toiseen, koska tavallisen junalipun hinta täällä on suht alhainen, ja koska istumapaikoista joutuu kuitenkin maksamaan. Maksoin juuri omastani 18 złotya eli seitsemisen €, mikä tuntuu aika paljolta. Aloin myös ajatella, että tämä on kaiken kaikkiaan vähän liian tasokasta matkailua makuuni, mennä nätisti junalla hostellista toiseen, syödä ja nukkua herroiksi. Mitä helvettiä sitä pitäisi tehdä, että tuntisi elävänsä? Vauva?
Ehkä minun pitäisi käyttää enemmän yöjunia. Säästäisin rahaa ja välttyisin ihmiskontakteilta. Toinen hyvä keino säästää rahaa olisi olla antautumatta šakkimatsiin vanhoja varsovalaisia suurmestareita vastaan 10 złotysta! Höhöö, taskukokoinen nunna.
Nathan’s Villa
Päiväkirjani alkaa menettää päiväkirjamaisen luonteensa. Tänään kävin siellä sun täällä, oli hienoja niitä ja näitä, erityisesti jäivät mieleen ne ja nämä. No, vanhassakaupungissa kävin, näin siellä Varsovan hevosia, lähetin kortin REDACTEDlle ja REDACTEDlle. Kukaan ei vaihda kolikoita, saatana. Rahaa nekin on! Kävin parissa kirkossa sisällä, mutta en kuninkaanlinnassa, jonne olisi maksanut, eikä minulla sillä hetkellä ollut käteistä. Kävin sitten bankomatilla nostamassa 50 pylpyrää. Eilen illalla luulin että satoi, mutta se oli tuo sama sadetin. Kuten sanoin, kävelin The Visitorin tour ygösen ja kagosen — jospa niillä vaikka olis websivut joihin referoida jälkeenpäin. Ja iltasella vielä sen O:lla alkavan puiston suihkulähteelle ja sieltä Pizza Hutiin.
Pizza Hut
Ahhh. Tilasin juuri zbójnicka-pannupitsan vuohenjuustolla sekä Źywiec-oluen. Olut tuli jo. Tätä se nyt on tämä budjettimatkailu. Budjetti paukkuu -matkailua. Lähdin vielä iltakävelylle, kun ei huvittanut suunnitella matkaa Krakovasta eteenpäin. Ehkä en menekään Košiceen vaan Bratislavaan, siellä on ainakin yksi suositeltu hostelli. Edellä mainitsemani, molemmissa käynyt aussi suositteli myös lämpimästi Bratislavaa. Löysin muuten tulostamani salasanalistan rinkasta sekä inboksistani vastauksen Izabelalta. Oli vastannut jo 10. 5., mutta nohevat vapaaehtoiset olivat ”tarkistaneet” viestiä 5 päivää virusten varalta. Taidanpa vetää profiilini pois koko puljusta viimeistään, kun matka on ohi.
Istuin pitkään suihkulähteen vierellä ennen tuloani tänne ja mietin REDACTEDä. Hiljainen toiveeni on, että tämän matkan aikana saisin kypsyteltyä jonkinlaisen päätöksen siitä, mitä haluan REDACTEDstä ja elämältä.
Ei ole caesarsalaatin veroista tämä zbójnicka.
Yksi vaihtoehto olisi toeta. Ostaa viimeisillä rahoilla Kreikasta vihkisormus, lentää velaksi Suomeen ja aloittaa uusi elämä. Siinä elämässä olisi kyllä puolensa. Tiedän että moni ottaisi kirkuen paikkani. Syönköhän lohdutukseksi, jos otan vielä spagettia? Lopettaisin kaiken mihin olen väsynyt ja löytäisin uudestaan kaiken mistä pidän. Ei se ole niin yksinkertaista / monimutkaista. Melkein sain caesarsalaatin, mutta jokin raaka-aine puuttui, niin tilasinkin spagetti bolognesen. Luulisin silti pysyväni… jaa, enpäs pysykään ihan 20 euron päiväbudjetissa, mutta melkein. Jos Krakovassa on Pizza Hut, kokeilen salaattibuffettia. Toinen vaihtoehto on olla palaamatta Suomeen ja laatia jostain rahaa. Kunpa REDACTED ja Dominante eivät olisi toisensa poissulkevia vaihtoehtoja, mutta kun ovat. Kunpa Dominantessa tapahtuisi jotain mullistavaa. Kunpa joku perustaisi Suomen sepak takraw -liiton. Vastasin suomeksi tarjoilijattarelle, joka kysyi puolaksi, enkä edes vittuillessani vaan vahingossa ”joo”. Kuumaa. Kunpa REDACTED tulisi tilalleni Full Houseen. Kyllä se on puolaa eikä englantia, perkule, vaikka kuinka molotan takasin että ”czech, please”. Ngh!
Ujazdowskin puisto
Pakko istahtaa hetkeksi. Olen puolessvälissä ”The Visitorin” Varsova-kierros nro kolmea. Ykkösen kävelin ensin ja kakkosen jätin välistä. Väliin tuulee kylmästi, väliin tekee mieli kadun varjoiselle puolelle paisteesta. Eilen illalla kyrvitytti kuunnella amerikanenglantilaista hehkutusta ja muutenkin olla alttiina ihmiskontakteille. Kuuntelin jatsit ja Tom Waitsit puhelimestani, selasin läpi radiokanavat ja kävin maksamassa yöni täällä ja ensimmäisen kahdesta Krakovassa. Aamulla puhuin australialais-japanilaisen huonetoverini kanssa, jonka tyttöystävä on Lapista, sekä vanhan miehen, ehkä kanadanranskalaisen, joka on 3 vuoden matkalla (Eurooppa–Venäjä–Kiina–Etelä-Amerikka) ja pitää blogia. (En hoksinu kysyä osotetta.)
Päivä 5, Varsova
Bussi tuli lopulta noin tunnin myöhässä. Kaksi kerjäläistä kävi luonani, ja toiselle kelpasi lati, kun väitin että ”I have only Latvian money”. Niitä oli sattumoisin irrallaan taskun pohjalla, niin ei tarvinut kaivaa lompakkoa esille. Horrostin korkeintaan 3 tuntia, ja olo on nyt niin kuin olisin saanut yliannostuksen setiritsiiniä. Odotan sänkyni vapautumista Nathan’sin aulassa, yritän olla nukahtamatta istualleni. Tsekkasin sähköpostit, ja REDACTEDltä oli ainakin kolme viestiä: musimuu-viesti, mitä vittua -viesti (hc-sivuhistoriasta) ja yksi pitkä, jonka sävystä en tässä olotilassa saanut selvää. On vähän huono omatunto siitä, että teeskentelen tavoittamattomampaa kuin olen, mutta yritän välttää ikäväntorjuntaan lankeamista. Täällä voi jättää vaatteitaan pyykättäväksi, mikä on hyvä. Voisinkin käydä nyt suihkussa (aamiaisella kävin jo; en eilen voinut ostaa snägäriltä mitään, koska sama kerjäläinen jolle annoin latin partioi sen edustalla yhtä kauan kuin olin siellä) sänkypaikkani vapautumista odotellessa. Kolmelta, jos oikein olen ymmärtänyt, tulee FA Cupin tms. finaali, ehtisin ehkä torkahtaakin ennen sitä. Luulen, että tämä päivä menee koko lailla punaiselle ristille, ja huomenna käyn ehkä kauhistelemassa jossain juutalaisten kohtaloa.
Lopultakin sain vuoteen, ja nyt pahin väsymys on tietysti ehtinyt jo väistyä, kun kävin suihkussa, ja kun nälkäkin alkaa taas kolkutella. Joko tässä huoneessa on ollut hetki sitten koira tai maailman koiralle haisevin ihminen. Lähetin muutaman ripeän sähköpostiviestin, REDACTEDllekin, ja tunsin aikaansaavuutta. Ulkona paistaa aurinko, ikkunasta näkyy puita ja suihkulähde ja kuuluu lintujen laulua. Hostellin löytämisessä aamulla oli Amazing Racen makua, kun ohjeet jotka olin kopioinut websivulta pätivät vain arkipäivisin. Täytyy ehkä muistaa antaa asiasta lomakepalautetta.
Pizza Hutissa odottelen perinteistä puolalaista spagetti pomodoroa ja appelsiinimehuani (9,90 + 3,90 złotya). No, sieltähän se tulikin, ja ihan hyvän kokoinen satsi! En ole enää kärryillä rahan arvosta. Kruunut piti jakaa 15:llä, latit kertoa 1,5:llä, mutta mitäs niille liteille tehtiin? Vaihdoin äsken 10 litiä 10 złotyksi, luultavasti huonolla kurssilla. Iltapalaruisleipä (valmiiksi viipaloidut 300 g) maksoi 1,70 PLN. Ai niin! Lähtiessäni vaihdatin n. 30 euroa 100 litiksi, joten ruokani — pitäisköhän ottaa lisää, jäi sittenki vähän vajaaksi — arvo lienee siinä 5 euron paikkeilla, ei paha. Oho, klimppi olikin juustoa eikä kanaa; no pomodoroahan tämän pitikin olla. Otan vielä caesarsalaatin, kun kerran Visa E. käy. Moms.
Edellisten kappaleiden välissä nukuin tuntemattoman pituisen ajan huoneessani. Tuntemattoman paitsi siksi, etten muista milloin nukahdin, myös siksi etten ole varma onko Puola samalla aikavyöhykkeellä Liettuan kanssa. Täytyypä tarkistaa viimeistään netistä, samoin kuin se, pääsisinkö ehkä Košicessa jollekulle yöksi. Muistaakseni saavun sinne myöhään ja lähden aikaisin, joten kaksi yötä ei välttämättä ota yhtä lujille kuin kaksi päivää. Nautin kyllä REDACTEDn seurasta, ei siinä mitään, mutta minulta sellainen vaatii suuria henkisiä ponnisteluja, varsinkin kun on kyse kahdesta seurustelevasta ihmisestä eikä flirttailu ole sallittu kommunikoinnin muoto.
Eipä kaupunkia toistaiseksi ilman havaintoa muista suomalaisista. Vieressäni söi äsken kaksi, ja yksi kuuluu punkkaavan samassa huoneessa.
Kokonaan mainitsematta meinasivat jäädä Vilnasta käynti liettualaisessa ravintolassa, jossa en alkukeiton jälkeen kauhukseni jaksanut syödä loppuun zeppelinejäni, perinteikkäitä pasteijan tapaisia juttuja, joissa lihaa on jemmattu raaoista perunoista tehtyyn muussiin ja nämä ison perunan kokoiset klöntit on ilmeisesti vielä uppopaistettu rasvassa. Aivan saatanan hyviä. REDACTED ei jaksanut sitäkään vertaa omista perunalätyistään (myös liettualainen herkku), mutta olutta ei sentään jätetty. Ja eilen käytiin vielä Trakaissa, joka on linnoitus ja kylän tapainen noin puolen tunnin bussimatkan päässä Vilnasta. Sen ovat perustaneet karaimu-niminen etninen ryhmä (täytyy selvittää, onko sille suomenkielistä nimeä), Mesopotamiasta Krimin kautta Liettuaan god-knows-why vaeltanut minikansa, jolla on mm. oma kieli ja uskonto. Tuommoset ne on mielenkiintosia minusta. Trakaissakin söimme ravintolassa, terassilla, mutta atmosfääri ei ollut yhtä trad. kuin edellisessä paikassa.
Edelleen tässä huoneessa haisee koira.
Päivä 4, Vilna
Yöbussi Riiasta lähti 45 minuuttia myöhässä. Ei siis 2.50 vaan 3.35 aamulla. Yöt ne on oudossa paikassa jänniä. Englantia puhumaton bussikuski ei ensin meinannut ottaa minua kyytiin, ilmeisesti koska ei löytänyt lippuni numeroa listoistaan. Osoitin nimeäni passissa ja listassa ja lopulta sain kiivetä kakkoskerrokseen paikalleni. Sain nukuttua 2–3 tuntia, vaikken niin kovin laadukasta, unta istualtani, ja vähää vaille 3 aamulla olin Vilnassa. Olin laittanut yöllä viestin REDACTEDlle, ettei turhaan odottele minua vaan tulee vastaan vasta luentonsa jälkeen. Sovimme tapaavamme ”katedraalilla” 10.10, mutta kun turisti-infon auettua sain kartan käteeni, löysin siltä aika monta ristiä. Kiertelin pari korttelia ja jäin asemaa lähimmän, St. Teresen basilikan, ja vanhankaupungin portin luo notkumaan. No, ”katedraali” olisi ollut jossain ihan muualla ja REDACTED haki minut sieltä missä olin. Ensimmäiseksi ostimme muutaman bussilipun ja menimme hänen kotiinsa, missä kävin suihkussa ja sain aamiaiseksi nakkeja ja leipää (jossa oli pieniä homepilkkuja, mistä en toki kehdannut huomauttaa). Myös REDACTEDn vanhemmat tulivat ja esittäydyin, mutta kumpikaan ei puhunut englantia, äiti saksaa, jolla pari lausetta osasin sanoa. Laitoin cityvaatteet ja lähdimme REDACTEDn kanssa kiertelemään vanhankaupungin kirkkoja ja basilikoja.
Päivä 2, Riika
Unohdin näköjään mainita eiliseltä ainakin käynnin Internetkahv paikassa, jossa kymmenkunta jolppia pelasi Counter-Strikea ja Juhani Karilan näköinen niistä myi surfausaikaa 15 kruunulla tunti. Mistä tulikin mieleeni laskea, paljonko eilen meni rahaa yhteensä (ei juuri missään järjestyksessä): 2 bisseä ja sipulirenkaat Molly Malone’sissa 105 kr, ruuat St. Patrick’sista 90 kr, lippu Olevisteen 15 kr, Kismet 8,60 kr, Domino-paketti 17,80 kr, postikortti ja -merkki 15 kr. Siis noin 250 kr eli noin 17 euroa. Matkalippuihin tietysti meni huomattavasti enemmän, mutta ne olkoot omassa budjetissaan.
Elämän karuja käpyjä oli nousta tänä aamuna puoli kuudelta pois bussista tuntemattoman kaupungin ei-ihan-keskustassa ilman karttaa kylmän purressa luihin ja ytimiin. Laitoin hupparin alle (ja kahden T-paidan päälle) pellavapaidan ja haukkasin pari Dominoa nassuun ennen kuin suunnistin kohti korkeinta rakennusta, jonka näin. Ensimmäinen vastaantullut natiivi yritti ystävällisesti myydä polkupyörää altaan, mutta kieltäydyin. Löysinkin keskustan ja rautatieaseman, jonka turisti-infopisteen avautumista nyt odotan.
Päivä 1, Tallinna
Viimeinen luku 231, rakas päiväkirja! 231 kivistä porrasta Olevisten kirkon tornin näköalatasanteelle täyspakattu Savotta Tunturisusi selässä — ja takaisin. Harmi vain etten sen kanssa mahtunut kulkemaan kulman ja turvaverkon välistä, ja 180° Tallinnaa (varjon ja meren puoli, onneksi) jäi näkemättä.
Eilen olin jotenkin disorientoitunut enkä illalla herätystä ajastaessani muistanut, että lähtöselvityksessä pitäisi olla puolta tuntia ennen, ja että Länsisatama ei ole se jonka ohi ajetaan Kaivopuistoon. Aamiainen jäi syömättä ja hampaat pesemättä, mutta loppujen lopuksi olimme terminaalissa 20 yli seitsemän. REDACTED oli happamana ja haukkui ihmisiä ympärillään ääneen. Menin nostamaan käteistä ja hetken kylmäsi kun en muistanut Visa Electronin tunnuslukua. Tuli se lopulta jostain ydinjatkeesta, mutta sitten sörkin korttia ennen aikojani. Ulostui kuitti, jossa seisoi ”−90.00 €, tapahtuma keskeytetty. Mahdollinen veloitus korjataan automaattisesti.” Toivottavasti!
Vaihdoin 20 euroa kruunuiksi, 20 lateiksi ja 30 liteiksi. Tai siis kesätyöntekijä vaihtoi, suunnilleen tuollaisia summia. Minäkin ensin sanoin että ”…20 euroa Latvian kruunuiksi”, mutta kyllä se tyttö siinä kohelsi enemmän. Tallinnan Stockmannilla katsoin kuittia ja huolestuin, että mitenhän tuo 16 euroa riittää päivän ruokiin kun bussilippu veisi niistä 11,50 €. Ostin Kismetin aamiaiseksi ja kävelin sen voimin Eurolinesin toimistolle, jossa onneksi kävi Visa E. Kohtasin autenttisen kyrpiintynyttä itäeurooppalaista asiakaspalvelua, ja enköhän joutunut toisenkin kerran jonottamaan samalle kassalle huomattuani väärän päivämäärän yhdessä saamistani lipuista.
Harhailin vanhaankaupunkiin, vaikka aioin mennä ensin syömään. Nevskin pömpelissä muistin olleeni ennenkin, ja ostin sieltä kortin REDACTEDlle. Huomasin hukanneeni ensimmäisen varusteen, kun en löytänyt mustekynää enää taskustani, ja kävelin viereiseen postitoimistoon kirjoittamaan kortin. Aion lähettää yhden ainakin joka maasta, jos en joka kaupungista jopa. Laskeutuessani alemmas kaupunkiin minut pysäytti tyttö, jonka ensin arvelin yrittävän myydä minulle jotain, mutta joka osoittautuikin (lähes) pyyteettä tarjoavan erityisesti nuorille travelereille tarkoitettua turisti-infoa ja kartan, johon oli eri värisillä numeroilla merkitty vaihtoehtoisia kohkteita, kuten Venus Club, jonka ovelle asti kävelin ennen kuin tajusin ettei se olekaan ruokapaikka. Keltainen kolmonen oli St. Patrick’s -pubi, jota etsin, ja jonka hetken päästä myös löysin. Otin kanakeiton (25 kr), kasviswokin (40 kr) ja talon oman suklaatortun (25 kr), yhteensä noin 6 euroa ja varmasti parempaa kuin raa’at munanuudelit, joita aiemmin päivällä Stockalta etsin. Syönnin päälle kävin täyttämässä vesipullot ja paskalla, mutta en vesipulloja. Samasta paikasta tulee näköjään kakka ulkomaillakin.
Löntystelin Olavin kirkolle, jonka näköalatasanne oli vielä vartin auki (kuuteen). Matkalla sieltä törmäsin tyttöön, joka sanoi nähneensä minut ja reppuni jo aiemmin ja kysyi, etsinkö majoitusta. Taas luulin ensin että minulle kaupataan jotain ja olin hieman tyly. Niin sitä on tottumaton vieraiden puhutteluun kaupungissa. Kuin hyvittääkseni jotain antauduinkin sitten keskusteluun suomea taitavan semipultsarin kanssa, joka ihmetteli, eikö Suomen armeijassa muka anneta turpiin.
Nyt käytän Molly Malone’sia entisajan majatalona. Väljähdytän olutta, lepuutan jalkojani ja kirjoitan pöytälampun valossa. Vielä pitäisi lampsia linja-autoasemalle puoli yhdeksi, saa nähdä montako pitkää hidasta on juotava, että ilkeää väijyä täällä. Asema menee kiinni tunti ennen bussin lähtöä, enkä halua värjötellä. Ah, joukko keski-ikäisiä suomalaisia!