Niin, sielähän on se uus pappi Niemessä. Pitäsköhän mennä kesäksi tienaamaan ku tyttäretki on suinki kaikki reilaamassa? Vai olikhan se REDACTED lähössä? Pirusti sais rahaa, sais kotona syyä ja asua ja vaikka sielä kalassa käyä. Pelata ei tarvis, mutta lenkillä vois käyä pikkusen puhtaampaa ilmaa hörppimässä ku Helsingissä. Pysyis välit emäntäänki hyvinä. Joo.
Kävin internetissä. Malev lentää Ateenasta Helsinkiin 184 eurolla! Menen lentokentälle nyt, jos vaikka saisin senki lipun heti. Ja Blue Star Ferries vie yöllä Kosille, lipun hinnasta voi heti vähentää 20 € (hostellissa). Olen sitte Kosilla aamutuimaan, mutta eipä se haittaa. REDACTEDn kans sätin, välitön regressio.
Vittu 6 euroa lippu tokavikalta pysäkiltä lentokentälle, en todellakaan ole maksamassa, jos huomenna pääsen bussilla 50 sentillä. Patonki 2,30 €. Mums. Tavallaan ihan hukkaan heitetty päpivä, paitsi netissä käyntiä. No, huomenna siirtymä-actionia, lentokentän kautta satamaan ja merelle. Toinen patonki, grillattua kanaa välissä, 2,60 €. Mums.
Muuten oivaa sapuskaa, patongit, mutta repivät kitalaen auki. Joku Andrei oli kyselly majapaikkaa itelleen ja pariskolleen Helsingistä 3–4 päiväksi 9. kesäkuuta alkaen. En ehtiny vastaamaan että no can do. Samoin Tirlipirli oli laittanu vissiin kommentin minusta Hclubiin. Noinkohan piti jäätelö ostaa ku tekee mieli?
1,50 € vain, suklainen tuutti! 150 ramman. Pari uutta tyyppiä, toinen oli ostanu buzukin ja tunnelmoi sillä nyt parvekkeella. Kunpa REDACTEDkin olis tehny ajatustyötä tällä aikaa ja keksiny jotain. Minusta tuntuu, etten ole keksiny oikein mitään, joskin rauhoittunu vähäsen. Jokin aika sitten oli jopa semmonen levollinen olo, että kävi miten kävi, kävi hyvin. Siis että joka tapauksessa olen onnenmyyrä (-pekka, tms.). Nyt en taas ole niin varma. Viikon päästä maanantaina olen kuitenkin kotona, ja minun on niin sanotusti kohdattava REDACTED. Mieluummin kuin palata lähtöpisteeseen haluaisin vaikka jatkaa matkaa, jos rahat riittäisivät, mutta yhtään käytännön ideaa suhteemme kehittämiseen minulla ei ole. Olisin halunnut REDACTEDn elävän tämän ajan odottamatta minua ja huomaavan, ettei se niin kamalaa ole. Ja haluaisin, että jos lähden Niemeen kesäksi tienaamaan, REDACTED ei pitäisi sitä taas kerran hänen hylkäämisenään ja ongelmieni pakenemisena. En uskalla ehdottaa sitä sähköpostissa, koska en halua REDACTEDn itkeskelevän sitä sitten itsekseen, ja jos sanon sen heti saapumispäivänäni päin naamaa… hei ja moi. Onko tämä nyt, vittu, niitä tilanteita kun minun pitäisi ajatella vain itseäni ja tehdä niin kuin minusta tuntuu? Entä jos se, miltä minusta tuntuu riippuu täysin jonkun toisen reaktiosta päätökseeni? Siis jos en tuntisi REDACTEDä ja asuisin yksin, olisin luultavasti alivuokrannut asuntoni ja ilman muuta menisin loppukesäksi Niemeen. Nyt kun tiedän, että REDACTED siellä minua odottelee kakkutaikinantuoksuisena, osaan tunneälyllisenä ihmisenä ennakoida, että seuraa itkua ja hammasten kiristelyä, jos sanonkin lähteväni taas pois. Ja tämän ennakoiden en ehkä haluakaan lähteä, koska en halua REDACTEDn itkevän. Ja niin on minut opetettu, että mitään semmoista ei saa tehdä, mistä toiselle tulee paha mieli. Toisten ihmisten paha mieli voittaa aina oman hyvän mielen. Ei se mulle ole niin väliksi. Haluanko Niemeen on monimutkainen moraalis-filosofinen kysymys. Jos jotain olen oppinut odottamaan niin sen, että paska kaatuu lopulta aina minun niskaan. Minä olen itsekäs ja selkärangaton ja väärässä, meistä, REDACTED on vain määrätietoinen ja ”ilmaisee tunteensa voimakkaammin” ja minä vässykkä joustan, koska mulle ei ole niin väliksi. Toivoisin niin, että REDACTED näkisi minut sellaisena kuin olen eikä muovailuvahana tai ”potentiaalisena”, ikään kuin en olisi vain vielä oivaltanut että hei, yhdessä leipominen ja vauvat ja asuntolaina on ihanimpia asioita maailmassa, ja että hyvällä palkalla pääsee taivaaseen. Voi jumalauta että nekin puheet työnsaannin vaikeudesta (naistenlehden inspiroimana iltasängyssä) sillon kerran vitutti. Niin kuin kaikki puheet joiden sävy on se, että en minä sinua ehdoitta rakasta, kultaseni.
Toinen esimerkki vässykän elämästä. Full Housella on keikka 8. 7. REDACTEDn kälyn (langon? nadon? kydyn?) häissä. (Voi ei, suklaan mielihyvähormoni alkaa vaikuttaa, enkä enää kykene katkeraan tilitykseen.) Haluaisin REDACTEDn tekevän comebackin FH:een enkä jaksaisi sumplia omaa Niemi–Helsinki-sukkulointiani sen mukaan, milloin REDACTEDlla ja REDACTEDllä on työvuoroja. Tämän kertominen kenellekään bändin jäsenistä olisi kuitenkin monin verroin vaikeampaa kuin niellä ehdotetut treenipäivät ja, anna mun kaikki kestää, viikonloput, ja joustaa omista tulemisistani ja menemisistäni, jotka vain minä olen itselleni suunnitellut, ei esimieheni, ei professorini, minä. Eikä minulle ole niin väliksi. Tulispa jo yö ja aamu ja lähtö.