Kategoria: Interrail

Vä­syt­tää. Yri­tin sin­nik­kääs­ti os­taa tu­liai­sia ja lo­pul­ta sain ne. Ret­si­naa REDACTEDlle, Ma­ke­do­ni­ko­sia ehkä REDACTEDlle, bal­sa­mi­vii­nie­tik­kaa REDACTEDlle ja hu­na­jaa, pait­si jos vien sen ko­tiin. Ai niin, uno­hin ko’in. Myy­jän ho­rot ei tun­nis­ta­nu mi­nun boar­ding-päs­siä ja lau­kon ta­ka­sin check-in-alu­eel­le, in­fo­pis­te oli kii­ni eikä Fin­nai­rin toi­mis­tos­sa ollu ke­tään, Olym­pic Airway­sin toi­mis­tos­ta nai­nen sano että joo että kyl­lä näil­lä ko­nee­seen pää­see — niin ku ne sitä ne äm­mät että ”you need to have so­met­hing else to get on the pla­ne” ja minä pö­si­lö us­koin kau­pan pim­po­ja. No sit­te me­nin uu­es­taan ja sa­noin että näin ja näin ja sai­han minä an­taa niil­le ra­ha­ni. Tuu­li näyt­täs yl­ty­neen, vi­tul­li­sen uk­kos­myrs­kyn tie­ten­ki ke­hit­te­lee, sa­la­ma is­kee ja kuol­laan kaik­ki. On­pa­han vii­liäm­pi me­res­sä, tää­lä mi­kään il­mas­toin­ti pe­laa. Suo­ma­lai­set on tym­peän nä­kö­siä. REDACTEDlta tuli vies­ti, piti vas­ta­ta että tää­lä olen elos­sa. Jo ehin ar­vel­la että REDACTED siel­tä so­vit­te­lee. Vi­tun rus­ket­tu­nei­ta, vi­tun val­ko­ham­pai­sia suo­men­ruot­sa­lai­sia pari tuo­la ka­ka­roi­neen, luon­tai­nen vas­ten­mie­li­syy­te­ni he­rä­si vä­lit­tö­mäs­ti. 21.45 lu­kee läh­tö­lis­tas­sa, mut­ta kone on kuu­lem­ma läh­te­nyt puo­li tun­tia myö­häs­sä Hel­sin­gis­tä. En taia ke­ha­ta men­nä Hyö­kil­le lau­la­maan. Saa nähä mitä sie­lä pos­ti­laa­ti­kos­sa taas oot­taa. Ja minä pöl­jä tu­liai­sia vien, ei saa­ta­na.

---

Ja niin ne läh­ti hyrs­kyt­tä­mään. Enää 2620 ki­lo­met­riä. Len­tä­mi­nen on an­ne­lis­ta. Var­sin­kin nousu­kii­to ja en­sim­mäi­nen kaar­ros il­mas­sa. Ne tu­lee koh­ta. Touch­dow­nin jäl­keen huo­ah­dan. Luin Met­ron. Olis­pa ris­tik­ko. Jo­ta­ki mat­kai­luson­ta­leh­tiä vain. Koko ri­vi­ni on tyh­jä, vaik­ka muu­ten kone on mel­kein täy­si. Yhyy, ca­bin crew rea­dy for ta­keoff, yhyy. On het­kiä jol­loin ru­koi­len, vaik­ken us­ko­kaan ju­ma­liin. Muis­tan kuin­ka sil­loin, kun len­net­tiin Pra­haan REDACTEDn kans, vie­res­sä­ni oli ih­mi­nen jon­ka ha­lusin­kin sii­nä ole­van jos kuo­li­sin. Nyt ri­vi­ni on tyh­jä. Enkä ole niin on­nel­li­nen, että jou­tai­sin kuol­la.

Lo­pun ai­ko­ja eläm­me. Le­vi­tin ma­kuu­alus­ta­ni var­jon puo­lel­le ul­ko­sei­nää ja REDACTED Man­kel­lin­sa au­rin­gon puo­lel­le. Teim­me­kin pit­kän kä­ve­ly­ret­ken ran­taa myö­ten nie­men­kär­keen so­ti­la­sa­lu­eel­le, kos­ka aa­mul­la vai­kut­ti niin pil­vi­sel­tä, em­me­kä mat­kaa Ti­ga­kiin. Ajan tap­pa­mi­sen si­jas­ta oli­si so­pi­vam­paa pu­hua ajan hi­taas­ta ki­dut­ta­mi­ses­ta hen­gil­tä, mut­ta sii­hen REDACTED ei ole huo­noin­ta seu­raa. Mak­soin Lin­nel­le 50 eu­roa öis­tä, ja REDACTED oli kau­hun la­maut­ta­ma ja kaa­tua kuol­lee­na maa­han, mut­ta tyyn­ny­tin ker­to­mal­la, et­tei hos­tel­leis­sa usein­kaan sen hal­vem­mal­la pää­se. Me­noe­rä jo­hon en kui­ten­kaan ol­lut va­rau­tu­nut, jo­ten nos­tin vie­lä au­to­maa­tis­ta 80 €. Tä­nään en ole lu­ke­nut säh­kö­pos­te­ja­ni enkä aa­mun jäl­keen juu­ri aja­tel­lut REDACTEDä, kos­ka ha­luan sääs­tää sen her­kun koto-Suo­meen. To­te­sin aa­mul­la, että kyl­lä sitä on ke­mi­kaa­lis­tu­nut. Kah­dek­sas­ta pul­los­ta, pur­kis­ta tai tuu­bis­ta piti ot­taa en­nen kuin oli val­mis pois­tu­maan huo­nees­ta, eikä sii­nä lu­vus­sa ol­lut edes par­ta­vaah­toa (en käy­tä, eipä ol­lut te­riä­kään sen puo­leen) eikä va­se­lii­nia. Os­tet­tiin tul­les­sa vie­lä purk­ki ju­kurt­tia ja pii­ras mie­heen, jot­ta oli­si ener­gi­aa seu­raa­vaan oh­jel­ma­nu­me­roon eli syö­mi­seen. Seit­se­mäl­tä bus­siin ja kah­dek­sal­ta ko­tiin, se on sel­lai­nen työ­mie­hen per­jan­tai.

Söin aa­miai­sek­si lo­pun ju­kur­tin, lei­pää jota REDACTED oli käy­nyt aa­mum­mal­la lei­po­mos­ta ja crois­san­tin ja tee­tä. Te­rans­sil­la is­tuk­sit­tuam­me läh­dim­me kau­pun­ki­kier­rok­sel­le, jon­ka en­sim­mäi­nen etap­pi oli sama net­ti­kah­vi­la kuin ei­len. Uusi tek­niik­ka on va­paut­ta­nut mei­dät etäi­syyk­sien kah­leis­ta ja, to­den tot­ta, rii­te­le­mi­nen on ny­ky­ään mah­dol­lis­ta re­aa­liai­kai­ses­ti pit­kien­kin vä­li­mat­ko­jen pääs­tä. On niin vi­tun hyvä ko­tiin tul­la taas. Seu­raa­vak­si kä­ve­lim­me Pa­nos Tour­siin, tai minä kä­ve­lin, ja olin tyy­ty­väi­nen saa­tua­ni puo­let ra­hois­ta ta­kai­sin, vaik­ka REDACTEDn mie­les­tä siel­lä­kin oli­si pi­tä­nyt rii­del­lä ja saa­da kaik­ki. Sit­ten oli vuo­ros­sa Au­rin­ko­mat­ko­jen toi­mis­to vä­hän kau­em­pa­na kes­kus­tas­ta ja Pir­jo, joka ai­koi pi­tää mi­nul­le paik­kaa bus­siin ken­täl­le ja lip­pua ko­nee­seen, kun­nes nos­tai­sin kä­teis­tä, kos­ka mi­kään kort­ti ei käy­nyt. 180 eu­roa, 21.45–1.25, bus­si seis­kal­ta. Au­to­maat­ti jon­ka löy­sin oli pois toi­min­nas­ta ky­ril­li­ses­tä syys­tä. Pa­la­tes­sam­me py­säh­dyim­me Ciao Ca­fe­hen ja tar­jo­sin REDACTEDnkin juo­man, ja sii­tä jat­koim­me moik­kaa­maan Sa­ria Au­rin­ko­mat­ko­jen toi­mis­toon. Sari, Pir­jo, Eeva, Eija, Lin­ne. Jat­kos­sa tu­lee ole­maan pal­jon hel­pom­paa seu­ra­ta REDACTEDn ker­to­muk­sia, kun on naa­mo­ja joi­hin ni­miä yh­dis­tää. Il­lal­la me­nem­me P:llä al­ka­vaan paik­kaan syö­mään, Zi­aan tms. Emme siis tä­nään läh­te­neet­kään. Äiti soit­ti äs­ken, en ole tain­nut lait­taa säh­kö­pos­tia ai­koi­hin enkä olla Mes­sen­ge­ris­sä. Sa­noin mis­sä olen ja kos­ka tu­len. REDACTEDkin näki mi­nut jos­tain syys­tä on­li­ne, mut­ten jou­ta­nut raa­taa­maan. REDACTED siis me­nee maal­le vii­kon­lo­puk­si, ja odo­tet­ta­vis­sa on ai­na­kin yksi pit­käl­li­nen pu­he­lin­kes­kus­te­lu. Asia­lis­tal­la lie­nee ky­sy­mys mi­nun Nie­meen me­ne­mi­ses­tä­ni ja sen ajan­koh­das­ta. Skit­soa­mis­ta en aio kuun­nel­la enkä var­sin­kaan jää­dä odot­ta­maan, että saan naut­tia sitä päin naa­maa. Tun­tuu että REDACTED elää jo­ten­kin ai­van omis­sa fan­t­asiois­saan suh­teem­me suh­teen, ikään kuin oli­sim­me jo nai­mi­sis­sa ja sa­ta­pro­sent­ti­ses­ti si­tou­tu­nei­ta ja ikion­nel­li­sia, ja ve­tää hir­veät kyr­vät ot­saan­sa joka iki­nen ker­ta kun käyt­täy­dyn niin kuin hen­ki­lö, joka miel­tää suh­teen­sa vie­lä seu­rus­te­luk­si eikä ha­lua tul­la ru­koi­li­ja­sirk­kan­sa syö­mäk­si. Eikä kyse ole sii­tä, et­ten­kö oli­si teh­nyt ja jat­ku­vas­ti te­ki­si tun­tei­ta­ni sel­väk­si REDACTEDlle, kaik­ki vain tun­tuu va­lu­van kuin vesi han­hen sel­jäs­tä. Eikä REDACTEDn rai­voa­mi­nen ai­na­kaan li­sää ha­lu­ja­ni si­tou­tua. Jos­kus mie­tin, että odo­tan­ko­han (tur­haan) vain REDACTEDltä lu­paa läh­teä, et­tei vas­tuu jäi­si yk­sin mi­nul­le. Tai odo­tan­ko­han (tur­haan) vain REDACTEDn muut­tu­van ja ta­jua­van, sa­mal­la ta­val­la kuin se odot­taa mi­nun. Vi­tul­li­nen ase­ma­so­ta. ”…see if I care.”

---

Pais­toin hie­man rin­ta­li­haa il­ta­päi­vän au­rin­gos­sa REDACTEDn puo­len par­vek­keel­la. Mitä en­nen kä­vin au­to­maa­til­ta 200 eu­roa huo­mis­ta var­ten, mut­ta en os­ta­nut Ilta-Sa­no­mia il­man MM-fu­tis­lii­tet­tä. Tänä il­ta­na täy­tyy vah­tia lom­pak­koa. Tor­kah­din ehkä 15 mi­nuu­tik­si edel­li­sen mer­kin­nän jäl­keen, ja sinä ai­ka­na olin tul­lut angs­ti­sel­ta lu­naat­ti­sel­le tuu­lel­le. Il­kiäis­kö­hän sitä men­nä sös­si­mään kei­kal­le lau­an­tai­na? REDACTEDkin on Da­mas­kok­ses­sa; mikä lie­nee yk­kös­bas­so­mie­hi­tys? Ei­len il­lal­la piti kus­sa kol­me ra­kol­lis­ta en­nen ku tuli uni, ouzos­ta ja val­ko­si­pu­lis­ta oli mu­nuai­sil­la kii­re eroon vis­siin.

---

Pet­ri­nos­sa oli hy­vät sa­pus­kat, jos mak­soin­kin niis­tä 25 eu­roa (va­jaa kol­man­nes koko sum­mas­ta, vaik­ka var­mas­ti söin liki puo­let), ja tun­nel­ma ei ahis­ta­nu kos­ka REDACTEDllä ja Ee­val­la riit­ti jut­tua pai­kois­ta, ta­pah­tu­mis­ta ja ih­mi­sis­tä jot­ka oli­vat heil­le yh­tei­siä. Muu­ta­man suun­vuo­ron sain Fla­min­gos­sa, jos­sa käy­tiin vie­lä jäl­ki­ruo­kadrin­keil­lä. Vii­mei­se­nä il­ta­na ei on­nek­si ol­lut tar­vet­ta köy­häil­lä, niin pal­jon olen sääs­tä­nyt REDACTEDn sii­vel­lä, pu­hu­mat­ta­kaan sii­tä et­ten ol­lut muis­ta­nut li­sä­tä syn­ty­mä­päi­vä­lah­jaa­ni sal­doon, jos­ta päi­vä­bud­jet­ti­ni las­kin. Pu­he­lin- ja ADSL-las­ku­jen sekä kor­tin­käyt­tö­mak­su­jen jäl­keen­kin luu­li­sin siis ti­lil­lä­ni ole­van yli 300 eu­ron pe­sä­mu­na. Huo­men­na teh­nem­me lin­ja-au­to­ret­ken Ti­ga­kiin ja syöm­me Plo­ris­sa, jon­ka omis­ta­jan vai­mo on suo­ma­lai­nen Susan­na, jos olen yh­tään py­sy­nyt kär­ryil­lä. Il­lal­la on­kin hy­väs­ti­jät­tö­jen aika ja vie­lä il­lem­mal­la saa pu­ris­taa rys­ty­set val­kei­na kä­si­no­jia, et­tei­vät sii­vet kat­kea ja moot­to­rit sak­kaa ja ta­va­ra­ti­las­sa rä­jäh­dä pom­mi.

Os­tan Kam­pin K-kau­pas­ta reik­ka­lais­ta ju­kurt­tia ja syön kaik­ki. REDACTED tuli kau­pun­kiin puo­li yh­dek­sän mais­sa, juu­ri kun olin ko­ke­nut hel­po­tuk­sen het­ken sit­ten aa­mun si­vu­ku­jal­la, joka joh­ti ka­to­li­sel­le kir­kol­le, jos­sa oli avoi­met ovet vaik­ka kel­lo oli liki yh­dek­sän ja pi­me­ää pait­si suit­su­ke­kynt­ti­löi­den ka­joa. Vä­sy­nee­nä mat­kas­ta ja kär­ty­nä tie­tä­mät­tö­mä­nä suun­ni­tel­mis­ta­ni REDACTED oli­si mie­luum­min ta­van­nut mi­nut vas­ta tä­nään, mikä hie­man nos­tat­ti ve­ren­pai­net­ta­ni kiel­täy­dyt­tyä­ni koko päi­vän tar­jo­tuis­ta huo­neis­ta (tun­te­mat­to­maan hin­taan) ja odo­tet­tua­ni en­sim­mäis­tä ys­tä­väl­lis­tä vie­raan­va­rai­suut­ta sit­ten Vil­nan ja kul­jet­tua­ni Ko­sin ran­to­ja ja ka­tu­ja aa­mu­vii­des­tä täys­va­rus­tuk­ses­sa. Tu­lin­pa tar­kas­ta­neek­si il­lan lau­tat (yh­tään ei ol­lut) Pi­reuk­seen­kin en­nen kuin sain kut­sun Man­di­la­ra 36 as. vii­teen. Kävi ilmi, että pait­si et­ten ol­lut muis­ta­nut mai­ni­ta REDACTEDlle suun­ni­tel­mis­ta­ni, olin laa­ti­nut ne va­raan luu­lo­jen, jot­ka ei­vät ol­leet tie­don väär­te­jä. REDACTED ei ole kos­kaan omis­ta­nut Ko­sil­la asun­toa, jon­ka nur­kas­sa voi­sin muu­ta­man päi­vän luu­ha­ta ja sii­vo­ta ja käy­dä kau­pas­sa vuo­kran­mak­su­na vaan on useim­mi­ten, niin kuin nyt­kin, asu­nut vuo­kral­la eri pai­kois­sa. Tä­män­ker­tai­nen kämp­pä oli huo­ne + keit­to­ko­me­ro + par­ve­ke suo­ma­lai­sen Lin­nean ja tä­män kreik­ka­lai­sen mie­hen (”An­tin”) vuo­kral­la asun­nos­sa, jos­sa vii­me yök­si sat­tui ole­maan toi­nen­kin huo­ne va­paa­na. Sain ma­joit­tua sii­hen il­mai­sek­si, mut­ta kuu­lem­ma ”nyt ai­na­kin yh­dek­si yök­si”, eli tä­nään tä­hän saat­taa tul­la joku mak­sa­va asia­kas ja, jos niin käy, täy­tyy sumplia jo­tain muu­ta vie­lä kah­dek­si yök­si, kos­ka os­tin tä­nään laut­ta­li­pun Pi­reusiin per­jan­tail­le ja to­den­nä­köi­ses­ti len­nän lau­an­tai­na päi­väl­lä (12.10–16.00) Hel­sin­kiin. REDACTED ei ehkä läh­ti­si maal­le tie­täen tä­män, mut­ta en ole var­ma ker­ron­ko. Ar­vuut­te­len mie­les­sä­ni, onko yl­lä­tyk­sen vai­ku­tus posi- vai ne­ga­tii­vi­nen. In­bok­sis­sa nä­kyi ole­van mo­nen­sä­vyi­siä ja vä­hem­män sä­vyi­siä vies­te­jä, ja yksi (työ­tar­jous) tuli äs­ken myös pu­he­li­meen. Voi olla, että täy­tyy vie­lä pyy­tää ko­ti­jou­koil­ta spon­so­roin­tia, jos Blue Onen (SAS:n?) len­to H:kiin kal­lis­tuu pal­jon­kin en­nen lau­an­tai­ta (tä­nään 224 € ne­tin kaut­ta). Joka ta­pauk­ses­sa sääs­tän lau­an­tain ja sun­nun­tain päi­vä­ra­han (40 €), ei­li­sel­tä ja tois­sa­päi­väl­tä sääs­tyi pari kymp­piä ja luu­len että REDACTEDn kans sääs­tyy vie­lä li­sää näi­den kol­men päi­vän ai­ka­na. Tä­nään juo­tiin aa­mu­teet ja minä, kas­va­va lap­si, tuo­re­me­hua ja pari säm­py­lää, käy­tiin kä­ve­lyl­lä (REDACTED vuo­kra­si pyö­rän) ja maa­lais­ten kau­pas­sa ja tul­tiin ta­kai­sin käm­pil­le ja syö­tiin taas (ks. mer­kin­nän alku). Nel­jän mais­sa läh­dem­me en muis­ta min­ne mut­ta pa­rin ki­lo­met­rin kä­ve­ly­mat­kan pää­hän, il­mei­ses­ti ra­vin­te­liin päi­väl­li­sel­le. Sii­hen asti on ai­kaa sies­ta­ta huo­nees­sa. REDACTED soit­ti jo toi­sen ker­ran, mi­tä­hän asi­aa sil­lä on? (Ar­vaus: lo­pet­ti ja ky­syy, mi­hin ja mit­kä nuo­tit jät­tää.)

---

Tohhh. Syö­tiin pai­kas­sa ni­mel­tä Arap, enkä ole vie­lä­kään toi­pu­nut. Men­nes­sä käy­tiin Dmit­ril­lä ja An­nal­la, tul­les­sa Ee­val­la ja Lin­nel­lä ja An­til­la. REDACTED hoi­taa pu­he­puo­len, minä vain is­tun niin kuin lap­se­na hil­jaa ja olen mie­luum­min pu­heen koh­tee­na kuin tuot­ta­ja­na. Len­nän­kin jo per­jan­tai­na. Ee­van ja REDACTEDn yh­tei­sel­tä ka­ve­ril­ta Pir­jol­ta käy­dään huo­men­na lip­pu suo­raan len­toon Ko­sil­ta Hel­sin­kiin, 180 eu­roa. Pa­nos Tour­sil­la pi­tää käy­dä tin­kaa­mas­sa ra­haa ta­ka­sin laut­ta­li­pus­ta tai, jos ei on­nis­tu, vaih­taa se jo­hon­kin ris­tei­lyyn jon­ka REDACTED voi käyt­tää myö­hem­min. REDACTED soit­ti, oli omi­tuis­ta. Ol­tiin Ee­val­la ja An­til­la ja vas­ta­sin, kos­ka… no, tot­ta kai, mut­ta ole­tin että jo­tain on sat­tu­nut. Il­mei­ses­ti hätä oli suun­na­ton ikä­vä, kos­ka ai­noa vaih­det­tu in­for­maa­tio oli että kos­ka tu­len ko­tiin. On­nek­si se oli juu­ri het­keä ai­em­min sel­vin­nyt mi­nul­le it­sel­le­ni­kin. Ai niin, ja lu­pa­sin lu­kea huo­men­na säh­kö­pos­ti­ni. En tie­dä ai­koi­ko REDACTED kir­joit­taa asian­sa (jos se siis ei ol­lut ikä­vä) sin­ne tä­nään vai oli­ko vain huo­lis­saan, kun en ol­lut vas­tan­nut nel­jään vies­tiin, jot­ka tä­nään näin mut­ta joi­ta en sa­nas­ta sa­naan eh­ti­nyt lu­kea, kun sel­vi­tin len­to­ja. REDACTEDlle­hän minä kaik­ki mei­dän suh­tees­ta aina ker­ron, vaik­ka REDACTED ei sitä su­la­ta­kaan. Jos an­nan REDACTEDn lu­kea tä­män päi­vä­kir­jan, luu­len että muun muas­sa täs­tä saan osak­se­ni voi­mak­kaan asen­teel­li­sia, tun­ne­pi­toi­sia huo­mau­tuk­sia joi­ta myös skit­soa­mi­sek­si kut­su­taan. Was ich geschrie­ben habe, habe ich geschrie­ben. Tar­vit­sen psy­kiat­ris­ta apua, ja ys­tä­vät ovat sii­nä hä­däs­sä lä­him­pä­nä. Huo­men­na men­nään myös ehkä lin­ja-au­tol­la Zi­aan tai yh­teen toi­seen paik­kaan saa­rel­la.

Lai­va ran­tau­tui 4.45. Is­tah­din lä­him­mäl­le puis­ton­pen­kil­le ja jäin seu­raa­maan en­sin ih­mis­ten ha­jaan­tu­mis­ta, sit­ten rek­ko­jen pur­kau­tu­mis­ta ja las­tau­tu­mis­ta. Olin he­rän­nyt hy­vis­sä ajoin, käy­nyt kusel­la, pes­syt ham­paat, tu­kan ja ja­lat ja vaih­ta­nut su­kat, aja­nut par­ran ja pu­ke­nut vä­li­ker­rok­sen pel­la­va­vaat­tei­ta, ja vaik­kei au­rin­ko ol­lut vie­lä nous­sut, kä­vel­tyä­ni 50 m ulos lai­vas­ta mi­nun oli jo kuu­ma. Sik­si­kin is­tah­din, odot­ta­maan läm­pö­ti­lo­jen ta­soit­tu­mis­ta, mut­ta myös sik­si et­tei mi­nua ku­kaan odot­ta­nut mis­sään eikä mi­nul­la ol­lut muu­ta kuin ai­kaa ku­lu­tet­ta­va­ni. Tai oli­han mi­nul­la vä­hän ra­haa ja pula ve­des­tä ja ne­nä­lii­nois­ta, mut­ta ajat­te­lin odot­taa kun­non kaup­po­jen au­kea­mis­ta. Jääh­dyt­tyä­ni läh­din hi­taas­ti liik­keel­le, ja ka­dun­kul­ma­kart­to­jen avul­la löy­sin lin­noi­tuk­sen, van­han­kau­pun­gin ta­ver­noi­neen sekä roo­man­ai­kai­sen ago­ran. Kaik­ki pai­kat jois­sa olen käy­nyt oli­si­vat niin pal­jon ki­vem­pia il­man yk­si­tyi­sau­to­ja ja -skoot­te­rei­ta, sel­lai­si­na mil­tä ne näyt­tä­vät, kuu­los­ta­vat ja tuok­su­vat en­nen kuut­ta aa­mul­la. Atee­nas­sa eläh­dy­tin it­seä­ni pan­de­mia­fan­t­asioin, siis ku­vit­te­le­mal­la saa­pu­va­ni kau­pun­kiin kym­me­nen vuot­ta kaik­ki tap­pa­neen epi­de­mian tai rik­ki­pur­kauk­sen jäl­keen. Mit­kä­hän eläi­met ne lo­pul­ta val­tais asuin­ta­lot? Nyt röh­nö­tän pie­nen puis­ton pen­kil­lä ma­kuu­alus­tal­la lä­hel­lä ran­taa ison puun var­jos­sa. Tal­len­ta­mat­to­mas­ta nu­me­ros­ta tuli äs­ken syn­ty­mä­päi­vän­toi­vo­tuk­set. Tyy­lis­tä pää­tel­len voi­si ehkä olla REDACTEDlta mut­ta ehkä myös jol­ta­kul­ta muul­ta, mikä ei ole REDACTEDn tyy­lis­tä. Nyt al­kaa olla jo ikä­vä ko­tiin. Toi­vot­ta­vas­ti meil­lä su­juu REDACTEDn kans­sa 5–6 päi­vää, kun olem­me tot­tu­neet toi­siim­me pie­nem­pi­nä an­nok­si­na. REDACTED tu­lee ehkä vas­taan len­to­ken­täl­le. Mu­ka­vaa olis kans men­nä ja he­rät­tää se nuk­ku­mas­ta al­ko­vis­sa.

---

Kyl­lä tääl­lä pär­jäil­lään. Olen šort­seis­sa puo­li-is­tu­vas­sa asen­nos­sa au­rin­ko­tuo­lis­sa vii­den met­rin pääs­sä ran­nas­ta. Edes­sä joku jol­la on pu­na­sek­si la­ka­tut sor­men- ja var­paan­kyn­net ot­taa au­rin­koa kans. Ja minä se en ole pit­kään ai­kaan. Lai­toin ras­vaa jal­ka­pöyil­le et­tei pala niin ko yhel­lä ame­rik­ka­lai­sel­la joka oli Nort­hern BP:ssa, pu­na­mus­tak­si oli flip-flop­pien ym­pä­ril­tä muut­tu­nu ja­lat sil­lä. Hä­hää, en var­maan tar­joa tik­ku­ja, sii­nä­hän ke­hi­tä keuh­ko­syö­pää ihan omi­ne tyh­ji­ne syt­kä­rei­ne­si. Tot­ta se nä­kö­jään on, että lii­ka au­rin­gon­ot­to van­hen­taa. Sii­nä ja sii­nä, et­ten lai­ta T-pai­taa kun taas ja taas hil­jai­nen tuu­lo­nen me­rel­tä käy. Luu­lin il­man muu­ta, että täm­mö­set au­rin­ko­tuo­lit on mak­sul­li­sia ja vain joil­le­ki ho­tel­lin asuk­kail­le, mut­ta nuo­ri ko­mea al­baa­ni, jol­la sa­ta­var­mas­ti oli si­li­ko­nia ylä­huu­les­sa, sa­noi että il­ma­sia ovat vie­lä ku ei ole se­son­ki. Ran­taa jat­kuu täs­tä mis­sä olen oi­keal­le noin 50, va­sem­mal­le ehkä 150 met­riä. Näen kol­me beach vol­ley -kent­tää ja muu­ta­man plö­sön rus­kean elä­ke­läi­sen. Ko­kei­lin vet­tä, oli tar­peek­si kyl­mää. Ny­pin nän­ni- ja rin­ta­kar­vat. Ruo­ka­lis­tat ai­na­ki ka­hes­sa ran­ta­kup­pi­las­sa näky ole­van krei­kak­si, englan­nik­si ja suo­mek­si. Tä­hän nä­kyy myös kylt­ti ”da­gens lunch”. Voi­ko­han jal­ka­poh­jat pa­laa? (”Is the­re anot­her word for ’sy­no­nym’?”)

---

No nyt on nii­tä hin­ka­loi­ta­ki il­mes­ty­ny mai­se­miin jos joku nii­tä ha­lu­aa vil­kuil­la, är­syt­tä­vää mi­nus­ta sem­mo­nen että näy­te­tään mut­ta sit­te ei saa kat­toa. Tai jos kat­too­ki sa­laa tai ajat­te­lee, niin heti veri pak­kaa alaont­to­las­ki­moon. Nai­nen tuli toi­vot­ta­maan hy­vät huo­me­net (tor­kuin var­maan puo­li­tois­ta tun­tia) ja kysy mitä ha­luai­sin juo­da. ”Sor­ry, this is a ca­fe­te­ria” mie­les­sä­ni ti­la­sin yh­den myt­hok­sen ja ajat­te­len sitä vuo­kra­na vuo­tees­ta. Ruot­sa­lai­sia hin­ka­loi­ta. Ol­la­pa ris­tik­ko­leh­ti täs­sä. Pa­hoit­te­lin jopa aset­tu­mis­ta­ni asu­maan kaik­ki­ne romp­pei­ne­ni tä­hän ja ker­roin tul­lee­ni aa­mu­lai­val­la ja odot­ta­va­ni ys­tä­vää­ni Hel­sin­gis­tä. Aa­musel­la sai äys­kiä tar­peek­si nai­sel­le skoot­te­ril­la joka ei vain mei­nan­nu us­koa, et­ten ha­lua sil­tä huo­net­ta, asun­toa enkä sen puo­leen yh­tään mi­tään muu­ta­kaan. Au­rin­ko­var­jon var­jon reu­na lä­hes­tyy uh­kaa­vas­ti, mut­ta voin­han siir­tyä puo­lel­le, joka vie­lä aa­mul­la oli ko­ko­naan au­rin­gos­sa. Mitä muu­ta tää­lä voi tehä ku maa­ta?! Syyä? Veik­kaan että REDACTEDn kans on men­tä­vä ra­vin­to­laan noin joka ilta. He­rä­sin muu­ten sii­hen ku vie­rei­siä daa­me­ja pal­ve­le­va nuo­ri­mies huusi: ”Voi vit­tu, voi vit­tu!” No nyt mi­nut ym­pä­röi lau­ma hie­man iäk­kääm­piä ruot­sit­ta­ria, jaa ei, kyl­lä osa kreik­kaa­kin mo­lot­taa. Tyl­sis­tyt­täääääää. Yh­del­lä ken­tis­tä kuu­lu­taan pe­lat­ta­van. Pi­täs­kö­hän läh­tiä lamp­si­maan sin­ne tu­ris­ti-in­hoon, jos siel­tä sais vaik­ka imp­si­raa­tion. Ei­hän täs­sä enää pys­ty aloil­laan ole­maan.

---

Oli­vat, ju­ku­rit, läh­te­neet sies­tal­le en­nen ai­ko­jaan. Puo­li kol­meen piti olla auki mut­ta var­tin yli oli jo ovet lu­kos­sa. Vii­del­tä pi­täis taas au­e­ta. Kir­jo­tin REDACTEDlle 160 merk­kiä. Suklaa­fyl­li­kek­sit tu­lee koh­ta naa­mas­ta ulos, mut­ta jos­ta­ki se on ilo elä­mään haet­ta­va. Sem­mos­ta mie­tin että jos jos­kus taas on ra­haa ja te­kee mie­li mat­kus­taa niin mi­ten ja min­ne. Ei ehkä yk­sin; olen jo to­dis­ta­nut it­sel­le­ni että pys­tyn sii­hen. REDACTEDn kans? Sil­lon pi­täs to­del­la­kin olla ra­haa tai sit­ten eril­li­set bud­je­tit (ja yö­pai­kat ja ruu­at, eli ei). REDACTEDn kans Mos­ko­vaan? Joku tuom­mo­nen ex tem­po­re e mo­res pi­den­net­ty vii­kon­lop­pu jos­sain, min­ne pää­sis hal­val­la ja jos­sa vois elää her­roik­si het­ken. En tiiä. Do­mi­nan­ten ryh­mä­mat­kat? Lii­an iso ryh­mä. Full Housel­la Skot­lan­tiin? Ööö… Au­tu­aal­lis­ta, et­tei al­ler­gia enää ole niin paha, tuli mie­lee­ni kun ai­vas­tin pari ker­taa ja niis­tin ne­nän — lä­hes tyh­jäk­si! Sil­mä­tip­po­ja lai­toin vie­lä aa­mul­la ku pu­ner­ti­vat, luu­len että ko­ko­lat­tia­kar­va­mat­to jol­la nu­kuin oli suht pö­lyi­nen. REDACTED oli aja­tel­lut, että tu­li­sin vas­ta kun hän on en­sin aset­tu­nut ta­lok­si. Jos sil­lä REDACTEDlla on net­ti tai sa­lat­tua tie­toa stand­by-len­nois­ta, olis mu­ka­va yl­lät­tää REDACTED ja men­nä­ki pari päi­vää etua­jas­sa. Epäi­lyk­se­ni var­jo siis lan­ke­aa edel­leen sen ylle, mi­ten hy­vin REDACTEDn kans­sa viih­dyn.

---

GA Fer­ries vie joka päi­vä Pi­reuk­seen hal­vem­mal­la kuin Blue Star ja maa­nan­tai­aa­mun len­to­ni kan­nal­ta pal­jon pa­rem­paan ai­kaan eli 21.10–11.20. On­han sii­nä odot­te­lua vii­ti­sen­tois­ta tun­tia mut­ta ei sen­tään lau­an­tain ja sun­nun­tain vä­lis­tä yötä. Se mitä unoh­din Pa­nos Tour­sin ys­tä­väl­li­sel­tä ja iso­me­lo­ni­sel­ta vir­kai­li­jal­ta ky­syä oli, kos­ka tä­nään on len­to­ja Atee­nas­ta Ko­sil­le. REDACTED ei sa­no­nut ai­kaa vies­tis­sään, vain että pa­la­taan asi­aan il­lal­la. Ai niin, se tu­ris­ti-info olis nyt auki, jon­sei­vät vir­kai­li­jat ole läh­te­neet fies­tal­le. Mikä röh­nä­ke sii­hen nyt is­tah­ti?

Jos kir­jan­pi­to­ni on on­nis­tu­nut, ja jos kaik­ki sii­he­nas­ti­set au­to­maat­ti­nos­tot oli­vat rea­li­soi­tu­neet ti­li­tie­toi­hi­ni, kun äiti sa­noi jäl­jel­lä ole­van 647,44 €, ti­lil­lä­ni pi­täi­si juu­ri nyt olla 300 vä­hem­män. Jos vä­hen­ne­tään sii­tä myös len­to­li­pun hin­ta sekä laut­ta Ko­sil­ta tän­ne (olet­taen, et­tei Hipe pif­faa len­toa eikä lip­pua saa il­man is­tuin­ta, niin kuin vä­lin Bari–Patras), käy­tös­sä­ni on lom­pa­kon ko­li­kot pois lu­kien 647,44 – 300 – 201 – 36 + 40 – 6 (juna Atee­nan ken­täl­le) = 144,44 eu­roa tämä päi­vä mut­ta ei maa­nan­tai­ta mu­kaan lu­kien seit­se­mäk­si päi­väk­si eli 20–21 eu­roa per päi­vä. Lop­pu se lais­kot­te­lu! Mah­ta­vaa! Muis­tan ku oli jos­kus yli 7000 sal­do.

---

Kä­vin syö­mäs­sä ihan ok li­ha­pul­lat ja os­tin kek­siä jäl­ki­ruu­ak­si, aa­miai­sek­si ja tu­liai­sik­si (puo­li ki­loa). Lai­toin pu­he­li­men la­tau­maan, se­la­sin kaik­ki ku­vat diae­si­tyk­se­nä ja kä­vin pöt­köl­le­ni tän­ne penk­ki­ri­vien vä­liin lat­tial­le, tai siis peh­mo­sel­le ma­tol­le. Jos olis yhtä jur­ris­sa ku, het­ko­nen, REDACTEDn synt­tä­reil­lä, sa­man tien nu­kah­tais. Päis­sään on mo­nes­ti ollu mu­ka­vaa, jos on mo­nes­ti ollu tyl­sää­ki. Mu­ka­va to­sin on ollu usein mu­ka­vam­paa ku iki­nä sel­vin päin, mut­ta tyl­sem­pää­kin on ollu sel­vin päin kuin tyl­sä päis­sään. Oli­sin ih­mi­sys­tä­väl­li­sel­lä tuu­lel­la, nyt ei tar­vis ko­vin­kaan lä­hei­nen tut­tu olla niin jut­tua ir­toais. Vois pis­tää hitchhikers.orgiin että Hel­sin­gis­tä Pel­ko­vou­tiin tai as­kar­rel­la Ro­va­nie­mi-kyl­tin.

No­neeh. Nel­jä ja puo­li tun­tia läh­töön, mut­ta en ole kä­ve­le­mäs­sä ta­ka­sin kau­pun­gin puo­lel­le lah­tea, oli ni­mit­täin ek­sy­mi­si­neen aika hui­ko­nen. Lai­van va­lo­tau­lus­sa lu­kee jo että welco­me aboard, mut­ta tus­kin siel­lä mi­kään ruo­ka­paik­ka on auki, ja tuos­ta odo­tus­sa­lin kan­tii­nis­ta saa sen­tään stan­dar­di­pa­ton­ke­ja. 36 eu­roa mak­soin li­pus­ta, ei paha. Ih­meel­lis­tä et­tei ole ole­mas­sa Pi­reuk­sen ter­mi­naa­lia, jos­ta tie­täi­si saa­van­sa jol­lain vi­ral­li­sel­la hin­nal­la os­tok­sen­sa, vaan lo­put­to­mas­ti mi­ni­mat­ka­toi­mis­to­ja jot­ka kaik­ki myyät lä­hes kaik­kien yh­tiöi­den lip­pu­ja. 3–4 pai­kas­sa hin­ta oli 36 eu­roa, Blue Sta­rin omas­sa kont­to­ris­sa 39,50 € (tai sit­ten nai­nen luu­li mi­nun ole­van me­nos­sa Ro­dok­sel­le).

---

Jos tämä on se tun­ne, jota mi­nun pi­täi­si op­pia sie­tä­mään, tämä adre­na­lii­ni­myr­ky­tys, joka vas­taan pa­ne­mis­ta seu­raa… Kat­soin tis­kil­tä hin­ta­la­pus­ta että 2,40 eu­roa pa­ton­ki. Pyy­sin että ”can I have one of the­se breads plea­se?” ”Sit down”, sa­noi nai­nen tis­kin ta­ka­na. Minä mie­les­sä­ni että tuon­ne­ko, mis­sä on tuh­ka­ku­pit pöy­dis­sä, ja että mis­tä se tie­tää mitä sort­tia tuua ku pa­ton­ke­ja oli sel­väs­ti eri­lai­sia. Jon­ku ajan sei­sos­ke­lin sii­nä, ja sama nai­nen tuli taas ja sa­noi ”sit down”. ”But I wan­na show you which bread I want”, sa­noin ja osoi­tin li­hai­sin­ta. ”Ok.” Me­nin is­tu­maan kä­den osoit­ta­maan suun­taan ja ajat­te­lin, että mik­si­hän tu­pa­koi­vil­le on peh­meäm­mät pen­kit. No, siel­tä tuli kant­tii­nin täti kah­den muo­vi­kel­muun kää­ri­tyn pa­ton­gin­puo­lik­kaan, la­sin vet­tä ja las­kun kans­sa. Kat­soin kuit­tia ja sii­nä luki 3,30 €. Minä että ”I thought it was 2,40”. ”Yes but it is the ser­vice.” ”Then I’m not paying it.” * ”I’m sor­ry but this is a ca­fe­te­ria and if you want to sit here…” ”I didn’t want to sit here, you as­ked me to sit here. I wan­ted to sit over the­re. I’m sor­ry”, sa­noin ja nousin sa­mal­la kun nai­nen läh­ti kan­ta­maan tar­jo­tin­taan ta­kai­sin. Tun­sin kiih­ty­myk­se­ni mut­ta luon­nol­li­ses­ti yri­tin näyt­tää rat­ki ras­va­tyy­nel­tä. (*Ai niin tä­hän vä­liin vie­lä että ”Why?” ”Because I don’t have enough mo­ney, I’m a stu­dent, I’m poor.”) Tot­ta­kai mi­nul­la se 90 sent­tiä oli­si ol­lut, mut­ta en ti­lan­nut vet­tä, en ti­lan­nut pal­ve­lua, ti­la­sin 2 eu­ron 40 sen­tin pa­ton­gin, ja sen ole­tin saa­va­ni. Nyt siel­lä ko­ti­kat­so­mois­sa var­maan ol­laan että “maas­sa maan ta­val­la” ja että ”mi­täs sitä noin pie­nis­tä pult­tia ot­ta­maan”, mut­ta olen niin lo­pen vit­tuun­tu­nut kai­ken­lai­seen kuse­tuk­seen ja kyh­ny­tyk­seen, jo­hon joka pai­kas­sa tör­mää, kun kul­kee rep­pu se­läs­sä ja pu­huu englan­tia. Jo­ko­han tuon­ne lai­vaan ot­ta­vat si­sään?

Me­nen niin töi­hin ja han­kin niin luot­to­kor­tin enkä to­del­la­kaan mak­sa 12 eu­roa sii­tä, että saan käy­dä va­raa­mas­sa len­to­li­pun elä­vil­tä ih­mi­sil­tä ja mak­saa sii­tä 17 eu­roa enem­män kuin luot­to­kor­til­la ne­tis­tä va­raa­mal­la. Vi­haan ra­has­tus­ta! Ai­nut loh­tu on, että mo­lem­piin suun­tiin lip­pu­ni on tar­kas­tet­tu. Unoh­din ve­si­pul­lon hos­tel­lin jää­kaap­piin ja nyt ja­not­taa. Saa näh­dä mi­ten vi­tus­ti laut­ta­lip­pu mak­saa. No, pi­tää aja­tel­la po­si­tii­vi­ses­ti: olin va­rau­tu­nut mak­sa­maan 300 eu­roa len­nos­ta, nyt mak­san vain 219 €.

Niin, sie­lä­hän on se uus pap­pi Nie­mes­sä. Pi­täs­kö­hän men­nä ke­säk­si tie­naa­maan ku tyt­tä­ret­ki on suin­ki kaik­ki rei­laa­mas­sa? Vai olik­han se REDACTED lä­hös­sä? Pi­rus­ti sais ra­haa, sais ko­to­na syyä ja asua ja vaik­ka sie­lä ka­las­sa käyä. Pe­la­ta ei tar­vis, mut­ta len­kil­lä vois käyä pik­kusen puh­taam­paa il­maa hörp­pi­mäs­sä ku Hel­sin­gis­sä. Py­syis vä­lit emän­tään­ki hy­vi­nä. Joo.

---

Kä­vin in­ter­ne­tis­sä. Ma­lev len­tää Atee­nas­ta Hel­sin­kiin 184 eu­rol­la! Me­nen len­to­ken­täl­le nyt, jos vaik­ka sai­sin sen­ki li­pun heti. Ja Blue Star Fer­ries vie yöl­lä Ko­sil­le, li­pun hin­nas­ta voi heti vä­hen­tää 20 € (hos­tel­lis­sa). Olen sit­te Ko­sil­la aa­mu­tui­maan, mut­ta eipä se hait­taa. REDACTEDn kans sä­tin, vä­li­tön regres­sio.

---

Vit­tu 6 eu­roa lip­pu to­ka­vi­kal­ta py­sä­kil­tä len­to­ken­täl­le, en to­del­la­kaan ole mak­sa­mas­sa, jos huo­men­na pää­sen bus­sil­la 50 sen­til­lä. Pa­ton­ki 2,30 €. Mums. Ta­val­laan ihan huk­kaan hei­tet­ty pä­pi­vä, pait­si ne­tis­sä käyn­tiä. No, huo­men­na siir­ty­mä-ac­tio­nia, len­to­ken­tän kaut­ta sa­ta­maan ja me­rel­le. Toi­nen pa­ton­ki, gril­lat­tua ka­naa vä­lis­sä, 2,60 €. Mums.

---

Muu­ten oi­vaa sa­pus­kaa, pa­ton­git, mut­ta re­pi­vät ki­ta­laen auki. Joku Andrei oli ky­sel­ly ma­ja­paik­kaa itel­leen ja pa­ris­kol­leen Hel­sin­gis­tä 3–4 päi­väk­si 9. ke­sä­kuu­ta al­kaen. En eh­ti­ny vas­taa­maan että no can do. Sa­moin Tir­li­pir­li oli lait­ta­nu vis­siin kom­men­tin mi­nus­ta Hclu­biin. Noin­ko­han piti jää­te­lö os­taa ku te­kee mie­li?

---

1,50 € vain, suklai­nen tuut­ti! 150 ram­man. Pari uut­ta tyyp­piä, toi­nen oli os­ta­nu buzu­kin ja tun­nel­moi sil­lä nyt par­vek­keel­la. Kun­pa REDACTEDkin olis teh­ny aja­tus­työ­tä täl­lä ai­kaa ja kek­si­ny jo­tain. Mi­nus­ta tun­tuu, et­ten ole kek­si­ny oi­kein mi­tään, jos­kin rau­hoit­tu­nu vä­hä­sen. Jo­kin aika sit­ten oli jopa sem­mo­nen le­vol­li­nen olo, että kävi mi­ten kävi, kävi hy­vin. Siis että joka ta­pauk­ses­sa olen on­nen­myy­rä (-pek­ka, tms.). Nyt en taas ole niin var­ma. Vii­kon pääs­tä maa­nan­tai­na olen kui­ten­kin ko­to­na, ja mi­nun on niin sa­no­tus­ti koh­dat­ta­va REDACTED. Mie­luum­min kuin pa­la­ta läh­tö­pis­tee­seen ha­luai­sin vaik­ka jat­kaa mat­kaa, jos ra­hat riit­täi­si­vät, mut­ta yh­tään käy­tän­nön ide­aa suh­teem­me ke­hit­tä­mi­seen mi­nul­la ei ole. Oli­sin ha­lun­nut REDACTEDn elä­vän tä­män ajan odot­ta­mat­ta mi­nua ja huo­maa­van, et­tei se niin ka­ma­laa ole. Ja ha­luai­sin, että jos läh­den Nie­meen ke­säk­si tie­naa­maan, REDACTED ei pi­täi­si sitä taas ker­ran hä­nen hyl­kää­mi­se­nään ja on­gel­mie­ni pa­ke­ne­mi­se­na. En us­kal­la eh­dot­taa sitä säh­kö­pos­tis­sa, kos­ka en ha­lua REDACTEDn it­kes­ke­le­vän sitä sit­ten it­sek­seen, ja jos sa­non sen heti saa­pu­mis­päi­vä­nä­ni päin naa­maa… hei ja moi. Onko tämä nyt, vit­tu, nii­tä ti­lan­tei­ta kun mi­nun pi­täi­si aja­tel­la vain it­seä­ni ja teh­dä niin kuin mi­nus­ta tun­tuu? Entä jos se, mil­tä mi­nus­ta tun­tuu riip­puu täy­sin jon­kun toi­sen reak­tios­ta pää­tök­see­ni? Siis jos en tun­ti­si REDACTEDä ja asui­sin yk­sin, oli­sin luul­ta­vas­ti ali­vuo­kran­nut asun­to­ni ja il­man muu­ta me­ni­sin lop­pu­ke­säk­si Nie­meen. Nyt kun tie­dän, että REDACTED siel­lä mi­nua odot­te­lee kak­ku­tai­ki­nan­tuok­sui­se­na, osaan tun­neä­lyl­li­se­nä ih­mi­se­nä en­na­koi­da, että seu­raa it­kua ja ham­mas­ten ki­ris­te­lyä, jos sa­non­kin läh­te­vä­ni taas pois. Ja tä­män en­na­koi­den en ehkä ha­lua­kaan läh­teä, kos­ka en ha­lua REDACTEDn it­ke­vän. Ja niin on mi­nut ope­tet­tu, että mi­tään sem­mois­ta ei saa teh­dä, mis­tä toi­sel­le tu­lee paha mie­li. Tois­ten ih­mis­ten paha mie­li voit­taa aina oman hy­vän mie­len. Ei se mul­le ole niin vä­lik­si. Ha­luan­ko Nie­meen on mo­ni­mut­kai­nen mo­raa­lis-fi­lo­so­fi­nen ky­sy­mys. Jos jo­tain olen op­pi­nut odot­ta­maan niin sen, että pas­ka kaa­tuu lo­pul­ta aina mi­nun nis­kaan. Minä olen it­se­käs ja sel­kä­ran­ga­ton ja vää­räs­sä, meis­tä, REDACTED on vain mää­rä­tie­toi­nen ja ”il­mai­see tun­teen­sa voi­mak­kaam­min” ja minä väs­syk­kä jous­tan, kos­ka mul­le ei ole niin vä­lik­si. Toi­voi­sin niin, että REDACTED nä­ki­si mi­nut sel­lai­se­na kuin olen eikä muo­vai­lu­va­ha­na tai ”po­ten­ti­aa­li­se­na”, ikään kuin en oli­si vain vie­lä oi­val­ta­nut että hei, yh­des­sä lei­po­mi­nen ja vau­vat ja asun­to­lai­na on iha­nim­pia asioi­ta maa­il­mas­sa, ja että hy­väl­lä pal­kal­la pää­see tai­vaa­seen. Voi ju­ma­lau­ta että ne­kin pu­heet työn­saan­nin vai­keu­des­ta (nais­ten­leh­den ins­pi­roi­ma­na il­ta­sän­gys­sä) sil­lon ker­ran vi­tut­ti. Niin kuin kaik­ki pu­heet joi­den sävy on se, että en minä si­nua eh­doit­ta ra­kas­ta, kul­ta­se­ni.

---

Toi­nen esi­merk­ki väs­sy­kän elä­mäs­tä. Full Housel­la on keik­ka 8. 7. REDACTEDn kä­lyn (lan­gon? na­don? ky­dyn?) häis­sä. (Voi ei, suklaan mie­li­hy­vä­hor­mo­ni al­kaa vai­kut­taa, enkä enää ky­ke­ne kat­ke­raan ti­li­tyk­seen.) Ha­luai­sin REDACTEDn te­ke­vän co­me­bac­kin FH:een enkä jak­sai­si sumplia omaa Niemi–Helsinki-sukkulointiani sen mu­kaan, mil­loin REDACTEDlla ja REDACTEDllä on työ­vuo­ro­ja. Tä­män ker­to­mi­nen ke­nel­le­kään bän­din jä­se­nis­tä oli­si kui­ten­kin mo­nin ver­roin vai­keam­paa kuin niel­lä eh­do­te­tut tree­ni­päi­vät ja, anna mun kaik­ki kes­tää, vii­kon­lo­put, ja jous­taa omis­ta tu­le­mi­sis­ta­ni ja me­ne­mi­sis­tä­ni, jot­ka vain minä olen it­sel­le­ni suun­ni­tel­lut, ei esi­mie­he­ni, ei pro­fes­so­ri­ni, minä. Eikä mi­nul­le ole niin vä­lik­si. Tu­lis­pa jo yö ja aamu ja läh­tö.

Pää­sin vii­mein ylös ja ulos. Viil­to­haa­vat kur­kun­pääs­sä al­ka­vat vih­doin um­peu­tua, ja noin kol­me pa­ket­tia ne­nä­lii­no­ja ku­lui en­nen kuin pää ke­ve­ni yön ai­ka­na ker­ty­nees­tä rääs­tä. Näin unta vas­ten­mie­li­ses­tä va­gi­nas­ta. Oi­keas­taan näin unta sii­tä, pet­täi­sin­kö REDACTEDä ti­lai­suu­den tul­len, mut­ta tul­kin­ta on va­lin­nai­nen: joka en vain pys­tyi­si sii­hen tai sit­ten tar­vit­tai­siin vain so­pi­va va­gi­na. Vii­me­öi­nen muis­tut­ti jät­ti­mäis­tä ru­koi­li­ja­sir­kan pää­tä nyl­je­tyn pik­ku­lin­nun ruu­miis­sa. Olen en­nen­kin näh­nyt unta, jos­sa joku hy­vin tun­te­ma­ni tyt­tö tyr­kyt­tää it­se­ään mi­nul­le, ja juu­ri kun olen vas­ten­tah­toi­ses­ti suos­tu­mas­sa, näen jo­tain to­del­la vas­ten­mie­lis­tä. Ol­len­kaan vas­ten­mie­li­nen ei sitä vas­toin ol­lut se näky, joka koh­ta­si mi­nua tä­nään lii­ken­ne­va­lois­sa mat­kal­la­ni Pla­kaan. Se oli edel­lä­ni kä­vel­leen nuo­ren, si­ron nai­sen ta­ka­puo­li, joka kai­kes­sa alas­to­muu­des­saan pal­jas­tui se­kun­nin mur­to-osak­si tuu­len tart­tues­sa ha­mee­seen. Kol­me ai­heel­lis­ta ky­sy­mys­tä voi­daan esit­tää: Mik­sei tuol­la ty­töl­lä ol­lut alus­housu­ja ha­meen­sa alla? Mitä kat­see­ni teki siel­lä, mis­sä se oli, kun tämä ta­pah­tui? Voi­ko pit­käl­li­nen se­li­baat­ti ai­heut­taa hal­lusi­naa­tioi­ta? Pla­kas­sa ei ol­lut juu­ri mi­tään, kau­pat oli­vat enim­mäk­seen kiin­ni ja ka­dut tyh­jiä. Ona Omo­nian met­roa­se­man lä­het­ty­vil­lä oli pi­ka­ruo­ka­paik­ka, jos­ta sain taas kak­si kreik­ka­lais­ta herk­ku­pa­ton­kia à 2,40 €. Ma­rousin ase­mal­ta os­tin vie­lä He­rald Tri­bu­nen ja pul­lon vet­tä. Pää­sin il­mai­sek­si Ak­ro­po­liil­le ja kaik­kiin paik­koi­hin sen lä­his­töl­lä! En­sin en mei­nan­nu ees yrit­tää Part­he­no­niin ku kuu­lin ir­lan­ti­lai­sil­ta että 12 eu­roa si­sään. Ago­ran por­til­la en­sim­mäi­nen py­säy­tys­huu­to tuli lip­pu­kas­san suun­nal­ta, ja me­nin ky­sy­mään että pal­jon­ko mak­saa opis­ke­li­jal­ta. Pyy­si kor­tin ja kysy sit­ten mis­tä maas­ta. ”Are you from the Eu­ro­pean com­mu­ni­ty?” ”Yes.” ”Free.” Vie­lä pa­ril­la por­til­la jou­duin ker­to­maan sa­man, enkä vie­lä­kään tie­dä, pää­sin­kö mak­sut­ta kos­ka olen eu­roop­pa­lai­nen (unio­nia­lu­een) opis­ke­li­ja, vai kuu­luu­ko Suo­mi ta­hoon ”Eu­ro­pean com­mu­ni­ties” joka ra­hoit­taa Ak­ro­po­liin res­to­roin­tia ja sik­si. Hie­not nä­ky­mät­hän siel­tä oli ja van­ho­ja kip­po­ja museos­sa, mut­ta kyl­lä 12 eu­roa olis ollu lii­kaa. Läh­din niin myö­hään lii­ken­tee­seen, että hät­käh­din mi­ten äk­kiä ilta tuli siel­lä kiik­kues­sa, ja kun mat­kaan­kin me­nee se puo­li tun­tia suun­taan­sa, nyt on jo ilta. Net­ti­kah­vi­laa en näh­nyt mis­sään. Pos­ti­kort­ti­pro­jek­ti päät­tyi tä­nään, kun kir­juu­tin REDACTEDlle syn­ty­mä­päi­vä­kor­tin.

---

Luin Dai­ly Mir­ro­rin ja jon­kin toi­sen­kin avii­sin, jon­ka aak­ko­set osa­sin. Olen saa­nut on­nit­te­lu­vies­tin REDACTEDlta ja REDACTEDlta. Olin unoh­ta­nut REDACTEDn lak­kiai­set, ai mut­ta huo­men­na­han sen juh­lat vas­ta on, lai­tan vies­tin. REDACTED oli muut­ta­nu yh­teen REDACTEDnsä kans­sa. Ma­han­poh­jas­sa tun­tuu -osas­toa.