3. 6. 2019

En­sim­mäi­nen ke­sä­lo­ma­päi­vä! Vaik­ka olin nuk­ku­nu vas­ta ne­li­sen tun­tia, en malt­ta­nu olla he­rää­mät­tä jo en­nen ka­hek­saa. Alo­tin tä­män päi­vä­kir­jan ja Trel­lon tee­lis­tan pur­ka­mi­sen mak­sa­mal­la ka­las­tus­lu­pa­mak­sun. Lu­van kans käy­tiin REDACTEDn ja Man­tan kans ka­tis­koil­la, mut­ta kaik­ki ah­ve­net ja mo­lem­pi hau­ki oli niin pie­niä, että pääs­tet­tiin pois.

Jani tuli ja lä­het­tiin pa­ku­ri­met­tään tik­kait­ten ja ka­hen sa­han (käsi- ja oksa-) kans. (Ok­sa­sa­hal­la sa­ha­taan ok­sia mut­ta kä­si­sa­hal­la ei kä­siä pait­si tai­ku­rit.) Löyet­tiin tie­to­pai­kas­ta kol­me ta­val­li­sen­ko­kos­ta ja yks val­ta­van iso rus­kian­mus­ta könt­sä. La­hon­nu hir­ven­kal­lo nos­tet­tiin muu­ra­hais­pe­sän pääl­le sei­dak­si. Koi­vun- ja kuusen­ty­ven vä­lis­tä, ei viit­tä­kään met­riä ties­tä, säi­käh­ti kop­pe­lo mu­nien­sa pääl­tä len­toon. En taas­kaan älyn­ny ot­taa ku­vaa pe­säs­tä niin ku en Kai­ko­kan­kaal­la­kaan, mis­sä kop­pe­lo ei tou­ko­kuus­sa ka­ran­nu muu­ta­man met­rin pääs­tä, tui­jot­ti vain. Meil­lä oli mat­kas­sa myös pari pis­to­la­pio­ta ja jul­met­tu har­ja­te­räk­si­nen rau­ta­kan­ki, joi­ta tar­vit­tiin pa­luu­mat­kal­la ison laa­ka­ki­ven vöy­rää­mi­ses­sä pe­rä­kär­ryyn. Tai no lä­hin­nä kan­kia ja eri­näi­siä puu- ja ki­vi­pönk­kiä sen ka­ve­rik­si. Kivi tuli Man­tal­le ma­kuu­alus­tak­si tar­haan, ja hy­vän to­vin sen kans sai­ki äher­tää, en­sin ka­hes­taan läh­tö­pai­kal­la ja sit­te koko per­heen neu­voin pe­ril­lä.

En syö­ny ol­len­kaan aa­miais­ta, jo­ten vi­reys­ta­so pysy hy­vä­nä pit­käl­le il­ta­päi­vään. Kol­men mais­sa läm­mi­tin ei­lis­tä hau­ki­keit­toa 1. ruu­ak­si, ja puo­li vii­el­tä juo­tiin synt­tä­ri­ti­ra­mi­su­kah­vit.

Il­lal­la sy­ven­sin vie­lä las­ki­mont­tua niin pal­jon että poh­ja­ve­si alko tih­kua kuop­paan, ja sil­lä ai­kaa ku REDACTED läm­mit­ti sau­naa kär­rä­sin ei­li­set ja uuet hie­kat mon­tul­ta rä­meen lai­taan, ehkä kym­men­kun­ta kot­ti­kär­ryl­lis­tä yh­teen­sä. Peit­te­lin mon­tun lan­kuil­la, et­tei sin­ne mu­la­ha ku­kaan va­hin­gos­sa. Tai no mu­la­hus kuu­luis vain pari tun­tia kai­vo­jen tyh­jää­mi­ses­tä, sen jäl­keen kui­va mut­ta pa­han­ha­ju­nen mät­kä­hys.