Kello lähestyy puoltayötä ja huomenna on työpäivä, mutta päässä on perhosia. Nämä ovat eri lajia kuin ne mahanpohjassa viihtyvät serkkunsa, jotka elävät jännityksestä. Näiden ravintoa on vitutus. REDACTED veti tänään herneen perseeseensä siivottuaan ensin kaks päivää aamusta iltaan ja keksittyään sitten, etten anna sille mitään arvoa. En nähtävästi ollut myöskään auttanut tarpeeksi, vaikka olinkin pyykännyt, tiskannut, petannut, tampannut, laittanut ruokaa ja lämmittänyt saunan. Ai niin ja imuroinut, mutta väärin, koska piirongin alta unohdin.
Ajattelin tänään, että onkohan vanhenemisen varma merkki se, miten usein nykyään muistelen kaiholla entisiä aikoja ja miten harvoin mietin innolla tulevia. Alle kolmekymppisenä osasin jättää paljon asioita taakseni paljon helpommin ja uusiutua, vaihtaa kiinnostuksen kohteita. Nyt tuntuu, että mistään mikä on mennyt mestarimerkin jälkeen päin vittua en ole päässyt yli. REDACTEDn kans on ihania hetkiä, mutta huomaan miten monesti ne on vain luonnollisten vakioiden, ei henkilökohtaisten muuttujien, ansioita. Tottakai on mukavampi nukkumaan mennessään käpertyä jollekulle lusikaksi tai aiheuttaa ja saada orgasmeja kuin käyttää sänkyä yksin, mutta se olisi mukavaa kenen tahansa kanssa, mitä tarkoitin luonnolisella vakiolla. REDACTED… [REDACTED tuli ja pyysi ylös nukkumaan, apropoo edelliseni.]