Sanoin REDACTEDlle ennen tänne lähtöä, että jos ei tästä irtiotosta ole apua, kokeilen seuraavaksi terapiaa. Juuri tällä hetkellä, toisin kuin usein, se ei tunnu päälleliimatulta, tuhoontuomitulta, muiden mieliksi läpikäytävältä vaihtoehdolta, kun ajattelen sen yhdeksi tukikeinoksi monista samanaikaisista enkä ainoaksi oljenkorreksi. Toinen monista on liikunta, jonka puutteella olen viime ajat laiminlyönyt päätäni. Kaikki salit joihin olen kurkkinut vain ovat työntäneet luotaan, toiset yksipuolisuudellaan, osa eksklusiivisuudellaan. Nolottaa etten ole vielä aloittanutkaan REDACTEDn laatimaa ohjelmaa: toisaalta Berliinin-jälkeiset lonkkakivut ovat saaneet epäilemään koko MM-haaveen mielekkyyttä. Ja jos sen kuoppaan, vittuako varten enää treenata? Ehkä juuri sitä.