Ajatukseni kuin perhoset hullut lamppua loistavaa kiertelevät, kun yö on tullut, rataa itseään toistavaa. On ajatuksia jotka raatelevat ja toisia, joista saan hetkeksi toivoa. Repivistä useimmin toistuu se, että jätän REDACTEDn. Se mitä se tekee REDACTEDlle ja miten huonosti siitä itsekin selviäisin. Toinen yhtä häijy mutta vielä joten kuten epätodennäköisempänä torjuttavissa on, että REDACTEDllä on jo ollut muita miehiä. Toivoa saan joskus siitä, että voisin Suomeen palaamisen sijaan kadota maailmalle. Siihen mukana on kaikki tarpeellinen ja liikaakin. Koluaisin kaikki äffän Euroopan-konttorit ja surffaisin Airbnb:stä toiseen — tällainen tempaus tuskin ainakaan parantaisi nykyisiä ehtojani. Toisenkin kangastukseni heikoin kohta on, että se edellyttäisi ensin em. raatelua. Ja ettei sekään, sen jälkeenkään, olisi pelkästä omasta halusta kiinni. Mutta auttoi se tänäänkin hetken, välitti aineita.