19. 8. 2008

Huo­men­na en­sim­mäi­nen kou­lu­päi­vä. Pak­ko tun­nus­taa että jäns­kät­tää vä­hän. Joh­tuu tie­tys­ti sii­tä, et­ten tie­dä mitä on lu­vas­sa — var­sin­kaan so­si­aa­li­ses­ti. Toi­voi­sin ko­vin, että mei­dän mel­ko pie­nes­tä mut­ta si­tä­kin mo­ni­kult­tuu­ri­sem­mas­ta jou­kos­ta hit­sau­tui­si to­ve­ril­li­nen po­ruk­ka, jos­sa tu­kea us­kal­let­tai­siin ky­syä ja an­taa. Tai jos yhtä suur­ta per­het­tä ei syn­ny­kään, syn­ty­köön vaik­ka mon­ta pien­tä. Pää­asia että kou­luun oli­si joka päi­vä mu­ka­va men­nä eikä ruo­ka­las­sa te­ki­si mie­li kart­taa seu­raa. En toi­veis­ta­ni huo­li­mat­ta ole itse pa­ras esi­merk­ki muil­le, tie­dän sen ko­ke­muk­ses­ta, mut­ta ai­na­kin aion nyt olla sin­nik­kääm­pi kuin en­nen. Sin­nik­kääm­pi te­ke­mään aloit­tei­ta, ot­ta­maan huo­mioon. Tus­kin ne muil­ta mail­ta tän­ne tul­leet vä­hem­män ys­tä­vyyt­tä tar­vit­se­vat kuin minä, jol­le kult­tuu­ri ja kie­li — ah Ou­lun mur­ret­ta! — ovat tu­tut.

En muis­ta­nut että kau­no­kir­joi­tuk­se­ni on näin su­ju­vaa. Ja pat­jan ta­sos­sa tu­le­vas­sa kän­ny­kän va­los­sa suo­ras­taan kau­nis­ta! Sori muru, ei täs­tä tul­lut­kaan kir­je :)