Nathan’s

Enpä ole pit­kään ai­kaan pes­syt pa­la­saip­pual­la joka paik­kaa. Ehkä kun olin pie­ni ja isi-Pasi pesi niin se käyt­ti pa­la­saip­pu­aa. Unoh­din Lin­na-pul­lon Var­so­vaan. Tar­kas­tin asuin­pa­ra­kit, kaa­su­kam­miot ja kre­ma­to­riot ja kat­soin n. 20 vuot­ta van­han ly­hyt­do­ku­men­tin Auschwitzin va­pau­tuk­ses­ta, mut­ta ei voi sa­noa että pai­kan pääl­lä näh­ty­nä mi­kään oli­si ol­lut kai­kes­sa kau­heu­des­saan kau­heam­paa kuin mi­ten kau­he­aa tie­sin­kin sen ol­leen. Bir­ke­nau­hun en jak­sa­nut kä­vel­lä, vaik­ka siel­lä­hän sitä po­ruk­kaa vas­ta la­ko­si­kin. 7 pyl­py­rää suun­taan­sa, ja tu­lo­mat­kan bus­si tuli py­sä­kil­le mi­nuu­tin jäl­kee­ni.

Kä­ve­lin bus­sia­se­mal­ta hos­tel­lil­le kau­pan kaut­ta ja söin muu­ten ei­li­seen ta­paan mut­ta per­sik­ka­ju­kurt­tia ja sis­kon­mak­ka­ra-tyyp­pi­siä mak­ka­roi­ta, joi­ta hos­tel­li­hen­ki­lö­kun­nan ää­nin 2–1 ei tar­vin­nut keit­tää. Os­tin myös ome­na­me­hua ja man­da­rii­ne­ja, et­tei ke­ri­puk­ki iske.

Matkalla Auschwitziin

Ie­van polk­ka oli muu­ten hit­ti Vil­nas­sa. Kä­vin äs­ken os­ta­mas­sa li­pun Bra­tis­la­vaan, tai siis pa­kol­li­sen pe­ti­pai­kan, 26 eu­roa. Iki­nä en ole ol­lut niin lä­hel­lä tul­la pu­lun niit­taa­mak­si kuin het­ki en­nen sitä. Rois­kei­ta tuli kä­teen ja lah­kee­seen, mut­ta pää­mäl­li la­sah­ti ka­tuun jal­ko­je­ni juu­reen. Mat­kal­la Auschwitziin, bus­si (mini-) tä­ri­see.

Päivä 7, Krakova

Ensi vai­ku­tel­mal­ta oi­kein mu­ka­va kau­pun­ki ja hos­tel­li. On vain vie­lä so­si­aa­li­sem­pi il­ma­pii­ri, mikä so­pi­si mi­nul­le, jos kaik­ki muut­kin oli­si­vat tyt­tö­jä tai van­ho­ja mie­hiä. Ai niin, ja kun luu­lin mak­sa­nee­ni en­sim­mäi­sen yöni jo etu­kä­teen Var­so­vas­sa, olin­kin mak­sa­nut vas­ta nel­jäs­osan kah­den yön vi­sii­tis­tä. Ta­val­laan suun­nit­te­lin­kin, että mat­kan jäl­keen oli­sin puil­la pal­jail­la, mut­ta mu­ka­va oli­si pääs­tä edes pe­ril­le en­sin. Il­lal­li­se­ni hin­ta-laa­tu-suh­tee­seen olin sitä vas­toin hy­vin tyy­ty­väi­nen, lä­hes voi­ton­rie­mui­nen, kun sain lä­hei­ses­tä ruo­ka­kau­pas­ta pe­rin­tei­sen kra­ko­va­lais-pel­ko­sen­nie­me­läi­sen lei­pä-mak­ka­ra-ju­kurt­tia­te­rian hin­taan 6,89 zł, ja lei­pää jäi vie­lä puo­let huo­mi­sel­le­kin il­lal­le.

Var­so­vas­sa jäi juu­ta­lai­set kau­his­te­le­mat­ta, ja ajat­te­lin huo­men­na pa­nos­taa sii­hen osas­toon. Tors­tai­na ehkä suo­la­kai­vok­sil­le ja yö­ju­nal­la Bra­tis­la­vaan. Kak­si vii­sis­sä­kym­me­nis­sä ole­vaa ou­lu­lais­nais­ta punk­kaa sa­mas­sa huo­nees­sa, toi­nen ker­toi kuu­lu­mi­sia mo­lem­pien edes­tä. Net­ti ei toi­mi­nut ihan sa­mal­la su­ju­vuu­del­la kuin Var­so­vas­sa, vuo­roa sai odot­taa ja koko kone piti buu­ta­ta, että edes Explo­rer käyn­nis­tyi. Yri­tän en­nen nuk­ku­maan­me­noa uu­des­taan ja lait­taa REDACTEDlle elon­mer­kin. Ajat­te­lin mei­tä mel­kein koko ju­na­mat­kan ja piir­sin joi­tain asioi­ta, re­le­vant­te­ja, myös pa­pe­ril­le. Ikä­vä on, mut­ta tois­tai­sek­si vie­lä jär­jen ot­tees­sa. Pa­hin­ta oli­si, et­tei mi­kään oli­si toi­sin kun pa­laan, tai siis sii­tä läh­tien.


Nyt on aika yleis­hy­vä mie­li. Jos yksi asia vi­tut­taa näis­sä ete­län kau­pun­geis­sa, niin ker­jä­läi­set. En­sim­mäi­nen ih­mi­nen, jon­ka koh­ta­sin Rii­as­sa, yrit­ti myy­dä mi­nul­le va­ras­ta­maan­sa pol­ku­pyö­rää. En­sim­mäi­nen Kra­ko­vas­sa tar­jo­si ”bet­ter accom­mo­da­tion”, vaik­ka näyt­ti sil­tä, et­tei it­sel­lään­kään ol­lut kat­toa pään pääl­le. ”One lita for biru.” ”One zło­ty for pivo.” Niin kau­an nii­tä mum­mo­ja ja mus­ta­lais­nai­sia riit­tää kirk­ko­jen nur­kil­le, kuin jot­kut hy­vä­sy­dä­mi­set idioo­tit nii­tä elät­tä­vät.

Kä­vin kir­joit­ta­mas­sa REDACTEDlle, va­raa­mas­sa hos­tel­li­pai­kan Bra­tis­la­vas­ta ja ot­ta­mas­sa ylös yh­den yö­ju­na­rei­tin ai­ka­tau­lun. Har­mi että me­nee jyl­hiä mai­se­mia sivu suun, mut­ta sääs­tyy­pä­hän ra­haa.

Warszawa centralna

Note to self: ensi ker­ral­la Var­so­van rau­ta­tie­a­se­mal­la va­raa enem­män kuin 15 mi­nuut­tia jo­not­ta­mi­seen kan­sain­vä­lis­ten lip­pu­jen kas­sal­le. Tar­koi­tuk­se­ni oli läh­teä Kra­ko­vaan 10.05, mut­ta kel­lo oli sen ver­ran kun vas­ta pää­sin os­ta­maan paik­ka­lip­pua­ni. Eh­din päi­vä­nä en­nen läh­töä­ni lu­kea jol­tain pals­tal­ta, että In­ter­rail-pas­si Itä-Eu­roop­paan ei vält­tä­mät­tä ole jär­ke­vä os­tos, jos ei reis­saa ihan si­ka­na kau­pun­gis­ta toi­seen, kos­ka ta­val­li­sen ju­na­li­pun hin­ta tääl­lä on suht al­hai­nen, ja kos­ka is­tu­ma­pai­kois­ta jou­tuu kui­ten­kin mak­sa­maan. Mak­soin juu­ri omas­ta­ni 18 zło­tya eli seit­se­mi­sen €, mikä tun­tuu aika pal­jol­ta. Aloin myös aja­tel­la, että tämä on kai­ken kaik­ki­aan vä­hän lii­an ta­so­kas­ta mat­kai­lua ma­kuu­ni, men­nä nä­tis­ti ju­nal­la hos­tel­lis­ta toi­seen, syö­dä ja nuk­kua her­roik­si. Mitä hel­vet­tiä sitä pi­täi­si teh­dä, että tun­ti­si elä­vän­sä? Vau­va?

Ehkä mi­nun pi­täi­si käyt­tää enem­män yö­ju­nia. Sääs­täi­sin ra­haa ja vält­tyi­sin ih­mis­kon­tak­teil­ta. Toi­nen hyvä kei­no sääs­tää ra­haa oli­si olla an­tau­tu­mat­ta šak­ki­mat­siin van­ho­ja var­so­va­lai­sia suur­mes­ta­rei­ta vas­taan 10 zło­tys­ta! Hö­höö, tas­ku­ko­koi­nen nun­na.

Nathan’s Villa

Päi­vä­kir­ja­ni al­kaa me­net­tää päi­vä­kir­ja­mai­sen luon­teen­sa. Tä­nään kä­vin siel­lä sun tääl­lä, oli hie­no­ja nii­tä ja näi­tä, eri­tyi­ses­ti jäi­vät mie­leen ne ja nämä. No, van­has­sa­kau­pun­gis­sa kä­vin, näin siel­lä Var­so­van he­vo­sia, lä­he­tin kor­tin REDACTEDlle ja REDACTEDlle. Ku­kaan ei vaih­da ko­li­koi­ta, saa­ta­na. Ra­haa ne­kin on! Kä­vin pa­ris­sa kir­kos­sa si­säl­lä, mut­ta en ku­nin­kaan­lin­nas­sa, jon­ne oli­si mak­sa­nut, eikä mi­nul­la sil­lä het­kel­lä ol­lut kä­teis­tä. Kä­vin sit­ten ban­ko­ma­til­la nos­ta­mas­sa 50 pyl­py­rää. Ei­len il­lal­la luu­lin että sa­toi, mut­ta se oli tuo sama sa­de­tin. Ku­ten sa­noin, kä­ve­lin The Vi­si­to­rin tour ygö­sen ja ka­go­sen — jos­pa niil­lä vaik­ka olis web­si­vut joi­hin re­fe­roi­da jäl­keen­päin. Ja il­ta­sel­la vie­lä sen O:lla al­ka­van puis­ton suih­ku­läh­teel­le ja siel­tä Pizza Hu­tiin.

Pizza Hut

Ahhh. Ti­la­sin juu­ri zbój­nic­ka-pan­nu­pit­san vuo­hen­juus­tol­la sekä Źywiec-oluen. Olut tuli jo. Tätä se nyt on tämä bud­jet­ti­mat­kai­lu. Bud­jet­ti pauk­kuu -mat­kai­lua. Läh­din vie­lä il­ta­kä­ve­lyl­le, kun ei hu­vit­ta­nut suun­ni­tel­la mat­kaa Kra­ko­vas­ta eteen­päin. Ehkä en me­ne­kään Košiceen vaan Bra­tis­la­vaan, siel­lä on ai­na­kin yksi suo­si­tel­tu hos­tel­li. Edel­lä mai­nit­se­ma­ni, mo­lem­mis­sa käy­nyt aus­si suo­sit­te­li myös läm­pi­mäs­ti Bra­tis­la­vaa. Löy­sin muu­ten tu­los­ta­ma­ni sa­la­sa­na­lis­tan rin­kas­ta sekä in­bok­sis­ta­ni vas­tauk­sen Iza­be­lal­ta. Oli vas­tan­nut jo 10. 5., mut­ta no­he­vat va­paa­eh­toi­set oli­vat ”tar­kis­ta­neet” vies­tiä 5 päi­vää vi­rus­ten va­ral­ta. Tai­dan­pa ve­tää pro­fii­li­ni pois koko pul­jus­ta vii­meis­tään, kun mat­ka on ohi.

Is­tuin pit­kään suih­ku­läh­teen vie­rel­lä en­nen tu­loa­ni tän­ne ja mie­tin REDACTEDä. Hil­jai­nen toi­vee­ni on, että tä­män mat­kan ai­ka­na sai­sin kyp­sy­tel­tyä jon­kin­lai­sen pää­tök­sen sii­tä, mitä ha­luan REDACTEDstä ja elä­mäl­tä.

Ei ole cae­sar­sa­laa­tin ve­rois­ta tämä zbój­nic­ka.

Yksi vaih­toeh­to oli­si toe­ta. Os­taa vii­mei­sil­lä ra­hoil­la Krei­kas­ta vih­ki­sor­mus, len­tää ve­lak­si Suo­meen ja aloit­taa uusi elä­mä. Sii­nä elä­mäs­sä oli­si kyl­lä puo­len­sa. Tie­dän että moni ot­tai­si kir­kuen paik­ka­ni. Syön­kö­hän loh­du­tuk­sek­si, jos otan vie­lä spa­get­tia? Lo­pet­tai­sin kai­ken mi­hin olen vä­sy­nyt ja löy­täi­sin uu­des­taan kai­ken mis­tä pi­dän. Ei se ole niin yk­sin­ker­tais­ta /​ mo­ni­mut­kais­ta. Mel­kein sain cae­sar­sa­laa­tin, mut­ta jo­kin raa­ka-aine puut­tui, niin ti­la­sin­kin spa­get­ti bo­log­ne­sen. Luu­li­sin sil­ti py­sy­vä­ni… jaa, en­päs py­sy­kään ihan 20 eu­ron päi­vä­bud­je­tis­sa, mut­ta mel­kein. Jos Kra­ko­vas­sa on Pizza Hut, ko­kei­len sa­laat­ti­buf­fet­tia. Toi­nen vaih­toeh­to on olla pa­laa­mat­ta Suo­meen ja laa­tia jos­tain ra­haa. Kun­pa REDACTED ja Do­mi­nan­te ei­vät oli­si toi­sen­sa pois­sul­ke­via vaih­toeh­to­ja, mut­ta kun ovat. Kun­pa Do­mi­nan­tes­sa ta­pah­tui­si jo­tain mul­lis­ta­vaa. Kun­pa joku pe­rus­tai­si Suo­men se­pak ta­kraw -lii­ton. Vas­ta­sin suo­mek­si tar­joi­li­jat­ta­rel­le, joka ky­syi puo­lak­si, enkä edes vit­tuil­les­sa­ni vaan va­hin­gos­sa ”joo”. Kuu­maa. Kun­pa REDACTED tu­li­si ti­lal­le­ni Full Houseen. Kyl­lä se on puo­laa eikä englan­tia, per­ku­le, vaik­ka kuin­ka mo­lo­tan ta­ka­sin että ”czech, plea­se”. Ngh!

Ujazdowskin puisto

Pak­ko is­tah­taa het­kek­si. Olen puo­less­vä­lis­sä ”The Vi­si­to­rin” Var­so­va-kier­ros nro kol­mea. Yk­kö­sen kä­ve­lin en­sin ja kak­ko­sen jä­tin vä­lis­tä. Vä­liin tuu­lee kyl­mäs­ti, vä­liin te­kee mie­li ka­dun var­joi­sel­le puo­lel­le pais­tees­ta. Ei­len il­lal­la kyr­vi­tyt­ti kuun­nel­la ame­ri­ka­nenglan­ti­lais­ta heh­ku­tus­ta ja muu­ten­kin olla alt­tii­na ih­mis­kon­tak­teil­le. Kuun­te­lin jat­sit ja Tom Wait­sit pu­he­li­mes­ta­ni, se­la­sin läpi ra­dio­ka­na­vat ja kä­vin mak­sa­mas­sa yöni tääl­lä ja en­sim­mäi­sen kah­des­ta Kra­ko­vas­sa. Aa­mul­la pu­huin austra­lia­lais-ja­pa­ni­lai­sen huo­ne­to­ve­ri­ni kans­sa, jon­ka tyt­töys­tä­vä on La­pis­ta, sekä van­han mie­hen, ehkä ka­na­dan­rans­ka­lai­sen, joka on 3 vuo­den mat­kal­la (Eurooppa–Venäjä–Kiina–Etelä-Amerikka) ja pi­tää blo­gia. (En hok­si­nu ky­syä oso­tet­ta.)

Päivä 5, Varsova

Bus­si tuli lo­pul­ta noin tun­nin myö­häs­sä. Kak­si ker­jä­läis­tä kävi luo­na­ni, ja toi­sel­le kel­pa­si lati, kun väi­tin että ”I have only Lat­vian mo­ney”. Nii­tä oli sat­tu­moi­sin ir­ral­laan tas­kun poh­jal­la, niin ei tar­vi­nut kai­vaa lom­pak­koa esil­le. Hor­ros­tin kor­kein­taan 3 tun­tia, ja olo on nyt niin kuin oli­sin saa­nut ylian­nos­tuk­sen se­ti­rit­sii­niä. Odo­tan sän­ky­ni va­pau­tu­mis­ta Nathan’sin au­las­sa, yri­tän olla nu­kah­ta­mat­ta is­tual­le­ni. Tsek­ka­sin säh­kö­pos­tit, ja REDACTEDltä oli ai­na­kin kol­me vies­tiä: musi­muu-vies­ti, mitä vit­tua -vies­ti (hc-si­vu­his­to­rias­ta) ja yksi pit­kä, jon­ka sä­vys­tä en täs­sä olo­ti­las­sa saa­nut sel­vää. On vä­hän huo­no oma­tun­to sii­tä, että tees­ken­te­len ta­voit­ta­mat­to­mam­paa kuin olen, mut­ta yri­tän vält­tää ikä­vän­tor­jun­taan lan­kea­mis­ta. Tääl­lä voi jät­tää vaat­tei­taan pyy­kät­tä­väk­si, mikä on hyvä. Voi­sin­kin käy­dä nyt suih­kus­sa (aa­miai­sel­la kä­vin jo; en ei­len voi­nut os­taa snä­gä­ril­tä mi­tään, kos­ka sama ker­jä­läi­nen jol­le an­noin la­tin par­tioi sen edus­tal­la yhtä kau­an kuin olin siel­lä) sän­ky­paik­ka­ni va­pau­tu­mis­ta odo­tel­les­sa. Kol­mel­ta, jos oi­kein olen ym­mär­tä­nyt, tu­lee FA Cu­pin tms. fi­naa­li, eh­ti­sin ehkä tor­kah­taa­kin en­nen sitä. Luu­len, että tämä päi­vä me­nee koko lail­la pu­nai­sel­le ris­til­le, ja huo­men­na käyn ehkä kau­his­te­le­mas­sa jos­sain juu­ta­lais­ten koh­ta­loa.


Lo­pul­ta­kin sain vuo­teen, ja nyt pa­hin vä­sy­mys on tie­tys­ti eh­ti­nyt jo väis­tyä, kun kä­vin suih­kus­sa, ja kun näl­kä­kin al­kaa taas kol­ku­tel­la. Joko täs­sä huo­nees­sa on ol­lut het­ki sit­ten koi­ra tai maa­il­man koi­ral­le hai­se­vin ih­mi­nen. Lä­he­tin muu­ta­man ri­peän säh­kö­pos­ti­vies­tin, REDACTEDlle­kin, ja tun­sin ai­kaan­saa­vuut­ta. Ul­ko­na pais­taa au­rin­ko, ik­ku­nas­ta nä­kyy pui­ta ja suih­ku­läh­de ja kuu­luu lin­tu­jen lau­lua. Hos­tel­lin löy­tä­mi­ses­sä aa­mul­la oli Amazing Racen ma­kua, kun oh­jeet jot­ka olin ko­pioi­nut web­si­vul­ta pä­ti­vät vain ar­ki­päi­vi­sin. Täy­tyy ehkä muis­taa an­taa asias­ta lo­ma­ke­pa­lau­tet­ta.


Pizza Hu­tis­sa odot­te­len pe­rin­teis­tä puo­la­lais­ta spa­get­ti po­mo­do­roa ja ap­pel­sii­ni­me­hua­ni (9,90 + 3,90 zło­tya). No, siel­tä­hän se tu­li­kin, ja ihan hy­vän ko­koi­nen sat­si! En ole enää kär­ryil­lä ra­han ar­vos­ta. Kruu­nut piti ja­kaa 15:llä, la­tit ker­toa 1,5:llä, mut­ta mi­täs niil­le li­teil­le teh­tiin? Vaih­doin äs­ken 10 li­tiä 10 zło­tyk­si, luul­ta­vas­ti huo­nol­la kurs­sil­la. Il­ta­pa­la­ruis­lei­pä (val­miik­si vii­pa­loi­dut 300 g) mak­soi 1,70 PLN. Ai niin! Läh­ties­sä­ni vaih­da­tin n. 30 eu­roa 100 li­tik­si, jo­ten ruo­ka­ni — pi­täis­kö­hän ot­taa li­sää, jäi sit­ten­ki vä­hän va­jaak­si — arvo lie­nee sii­nä 5 eu­ron paik­keil­la, ei paha. Oho, klimp­pi oli­kin juus­toa eikä ka­naa; no po­mo­do­roa­han tä­män pi­ti­kin olla. Otan vie­lä cae­sar­sa­laa­tin, kun ker­ran Visa E. käy. Moms.

Edel­lis­ten kap­pa­lei­den vä­lis­sä nu­kuin tun­te­mat­to­man pi­tui­sen ajan huo­nees­sa­ni. Tun­te­mat­to­man pait­si sik­si, et­ten muis­ta mil­loin nu­kah­din, myös sik­si et­ten ole var­ma onko Puo­la sa­mal­la ai­ka­vyö­hyk­keel­lä Liet­tuan kans­sa. Täy­tyy­pä tar­kis­taa vii­meis­tään ne­tis­tä, sa­moin kuin se, pää­si­sin­kö ehkä Košices­sa jol­le­kul­le yök­si. Muis­taak­se­ni saa­vun sin­ne myö­hään ja läh­den ai­kai­sin, jo­ten kak­si yötä ei vält­tä­mät­tä ota yhtä lu­jil­le kuin kak­si päi­vää. Nau­tin kyl­lä REDACTEDn seu­ras­ta, ei sii­nä mi­tään, mut­ta mi­nul­ta sel­lai­nen vaa­tii suu­ria hen­ki­siä pon­nis­te­lu­ja, var­sin­kin kun on kyse kah­des­ta seu­rus­te­le­vas­ta ih­mi­ses­tä eikä flirt­tai­lu ole sal­lit­tu kom­mu­ni­koin­nin muo­to.

Eipä kau­pun­kia tois­tai­sek­si il­man ha­vain­toa muis­ta suo­ma­lai­sis­ta. Vie­res­sä­ni söi äs­ken kak­si, ja yksi kuu­luu punk­kaa­van sa­mas­sa huo­nees­sa.


Ko­ko­naan mai­nit­se­mat­ta mei­na­si­vat jää­dä Vil­nas­ta käyn­ti liet­tua­lai­ses­sa ra­vin­to­las­sa, jos­sa en al­ku­kei­ton jäl­keen kau­huk­se­ni jak­sa­nut syö­dä lop­puun zep­pe­li­ne­jä­ni, pe­rin­teik­käi­tä pas­tei­jan ta­pai­sia jut­tu­ja, jois­sa li­haa on jem­mat­tu raa­ois­ta pe­ru­nois­ta teh­tyyn muus­siin ja nämä ison pe­ru­nan ko­koi­set klön­tit on il­mei­ses­ti vie­lä up­po­pais­tet­tu ras­vas­sa. Ai­van saa­ta­nan hy­viä. REDACTED ei jak­sa­nut si­tä­kään ver­taa omis­ta pe­ru­na­lä­tyis­tään (myös liet­tua­lai­nen herk­ku), mut­ta olut­ta ei sen­tään jä­tet­ty. Ja ei­len käy­tiin vie­lä Tra­kais­sa, joka on lin­noi­tus ja ky­län ta­pai­nen noin puo­len tun­nin bus­si­mat­kan pääs­sä Vil­nas­ta. Sen ovat pe­rus­ta­neet ka­rai­mu-ni­mi­nen et­ni­nen ryh­mä (täy­tyy sel­vit­tää, onko sil­le suo­men­kie­lis­tä ni­meä), Me­so­po­ta­mias­ta Kri­min kaut­ta Liet­tu­aan god-knows-why vael­ta­nut mi­ni­kan­sa, jol­la on mm. oma kie­li ja us­kon­to. Tuom­mo­set ne on mie­len­kiin­to­sia mi­nus­ta. Tra­kais­sa­kin söim­me ra­vin­to­las­sa, te­ras­sil­la, mut­ta at­mosfää­ri ei ol­lut yhtä trad. kuin edel­li­ses­sä pai­kas­sa.

Edel­leen täs­sä huo­nees­sa hai­see koi­ra.

Kaunas, seuraava yö

Ku­kaan ei ole vie­lä­kään ryös­tä­nyt mi­nua, vaik­ka REDACTEDn Kau­na­sis­sa asu­nut ka­ve­ri oli sa­no­nut, että se oli­si pa­ras­ta mitä mi­nul­le tääl­lä voi ta­pah­tua. Kel­lo on nyt vä­hän yli yksi, ja bus­si­ni pi­täi­si py­säh­tyä tuos­sa edes­sä­ni 2.15. Mois­ta ai­kaa tai lin­jaa ei to­sin löy­ty­nyt Eu­ro­li­ne­sin vä­rik­kääs­tä ai­ka­tau­lus­ta (bill­board). Sen ver­ran epä­luu­loi­nen kui­ten­kin olen, et­ten us­kal­tau­du tuo­hon me­lusei­nän taak­se ka­dun var­teen, jos­sa luu­len ole­van snä­gä­rin, näyt­täy­ty­mään pil­lu­ral­li­kus­keil­le, joi­ta ohit­te­li mei­tä useam­pia tän­ne tul­les­sa­ni. (Suo­men kie­li al­kaa pik­ku hil­jaa ra­pis­tua.)

Muu­ta­man ba­si­li­kan jäl­keen py­säh­dyim­me liet­tua­lai­sel­le olusel­le yh­del­le mo­nis­ta van­han­kau­pun­gin te­ras­seis­ta. Ny­ky­ään en enää saa niin hel­pos­ti kik­se­jä sii­tä, että on­nis­tun kes­kus­te­le­maan uu­den ih­mi­sen kans­sa, mut­ta sen­tään si­vusim­me mie­len­kiin­toi­sia­kin ai­hei­ta ku­ten kär­si­myk­sen mer­ki­tys­tä, joka on REDACTEDn Bachelor’s Degreen aihe, Franklin vai mikä-sen-nimi-oli kir­jan poh­jal­ta. Kol­mel­ta REDACTEDn piti läh­teä haas­tat­te­le­maan tois­ta kym­me­nes­tä van­huk­ses­ta, jot­ka ovat ko­ke­neet ve­nä­läis­mie­hi­tyk­sen ai­kais­ta työ- tai van­ki­lei­rie­lä­mää Si­pe­rias­sa.

Minä taas läh­din tu­tus­tu­maan sa­maan ai­hee­seen KGB-museoon, jon­ka 1. ja 2. ker­ros oli­vat näyt­te­ly­ti­lo­ja ja poh­ja­ker­ros aito ja al­ku­pe­räi­nen van­ki­la ja kuu­lus­te­lu­paik­ka neu­vos­to­val­tion vi­hol­li­sil­le. Olin va­rau­tu­nut šo­kee­raa­mi­seen näl­kiin­ty­nei­den ja kuol­lei­den ih­mis­ten ku­vil­la, mut­ta sitä oli tar­jol­la yl­lät­tä­vän vä­hän, sa­moin kuin var­si­nais­ta ki­du­tus­re­kvi­siit­taa. Mie­leen to­sin jäi huo­ne, jon­ka lat­tia oli al­las, jon­ka kes­kel­lä oli ruo­ka­lau­ta­sen ko­koi­nen ja­lus­ta. Jos kuu­lus­tel­ta­va nu­kah­ti, hän pu­to­si kyl­mään ve­teen. Museos­ta suun­nis­tin kol­mel­le ris­til­le, jon­kin asian muis­to­mer­kil­le ja nä­kö­ala­pai­kal­le mäel­lä Vil­nia-joen var­res­sa. Hy­vät oli sih­tuu­nat, sano, mut­ta ros­kien ja tyh­jien pul­lo­jen mää­rä oli pie­noi­nen pet­ty­mys.

Vie­lä 40 mi­nuut­tia bus­sin tu­loon, vaik­ka pa­hoin pel­kään et­tei se ole ajal­laan taas­kaan. Al­kaa kyl­mä­kin häp­siä, vaik­ka lai­toin toi­sen T-pai­dan ja pel­la­va­pai­dan vä­liin. Kol­mel­ta ris­til­tä kä­ve­lin Užu-jo­tain aluet­ta koh­ti, jos­sa piti olla nä­ke­mi­sen ar­vois­ta art nou­veau -ra­ken­nus­kan­taa, mut­ta löy­sin vain rau­nioi­ta ja nii­hin teh­dyn kaa­to­pai­kan. Užu-ka­dun toi­ses­sa pääs­sä oli van­ha puo­la­lai­nen hau­tuu­maa, mut­ta aloin jo olla niin näl­käi­nen ja kui­vu­nut, et­ten oi­kein vi­rit­ty­nyt tun­nel­maan. Et­sin vie­lä py­hän An­nen kir­kon ja pre­si­den­tin (V…s) pa­lat­sin, en­nen kuin kä­ve­lin so­vit­tuun koh­taa­mis­paik­kaan Vil­nan ai­noal­le ka­te­draa­lil­le.

Vä­li­huo­mau­tuk­se­na on pak­ko sa­noa, että REDACTEDstä tuli ihan mie­leen REDACTED. Sa­man­lai­set hiuk­set, sa­man­lai­nen iho ja ylä­huu­li ja kai­ken hui­puk­si pu­nai­set ken­gät!

Päivä 4, Vilna

Yö­bus­si Rii­as­ta läh­ti 45 mi­nuut­tia myö­häs­sä. Ei siis 2.50 vaan 3.35 aa­mul­la. Yöt ne on ou­dos­sa pai­kas­sa jän­niä. Englan­tia pu­hu­ma­ton bus­si­kus­ki ei en­sin mei­nan­nut ot­taa mi­nua kyy­tiin, il­mei­ses­ti kos­ka ei löy­tä­nyt lip­pu­ni nu­me­roa lis­tois­taan. Osoi­tin ni­meä­ni pas­sis­sa ja lis­tas­sa ja lo­pul­ta sain kii­ve­tä kak­kos­ker­rok­seen pai­kal­le­ni. Sain nu­kut­tua 2–3 tun­tia, vaik­ken niin ko­vin laa­du­kas­ta, unta is­tual­ta­ni, ja vä­hää vail­le 3 aa­mul­la olin Vil­nas­sa. Olin lait­ta­nut yöl­lä vies­tin REDACTEDlle, et­tei tur­haan odot­te­le mi­nua vaan tu­lee vas­taan vas­ta luen­ton­sa jäl­keen. So­vim­me ta­paa­vam­me ”ka­te­draa­lil­la” 10.10, mut­ta kun tu­ris­ti-in­fon au­et­tua sain kar­tan kä­tee­ni, löy­sin sil­tä aika mon­ta ris­tiä. Kier­te­lin pari kort­te­lia ja jäin ase­maa lä­him­män, St. Te­re­sen ba­si­li­kan, ja van­han­kau­pun­gin por­tin luo not­ku­maan. No, ”ka­te­draa­li” oli­si ol­lut jos­sain ihan muu­al­la ja REDACTED haki mi­nut siel­tä mis­sä olin. En­sim­mäi­sek­si os­tim­me muu­ta­man bus­si­li­pun ja me­nim­me hä­nen ko­tiin­sa, mis­sä kä­vin suih­kus­sa ja sain aa­miai­sek­si nak­ke­ja ja lei­pää (jos­sa oli pie­niä ho­me­pilk­ku­ja, mis­tä en toki keh­dan­nut huo­maut­taa). Myös REDACTEDn van­hem­mat tu­li­vat ja esit­täy­dyin, mut­ta kum­pi­kaan ei pu­hu­nut englan­tia, äiti sak­saa, jol­la pari lauset­ta osa­sin sa­noa. Lai­toin ci­ty­vaat­teet ja läh­dim­me REDACTEDn kans­sa kier­te­le­mään van­han­kau­pun­gin kirk­ko­ja ja ba­si­li­ko­ja.