Lopun aikoja elämme. Levitin makuualustani varjon puolelle ulkoseinää ja REDACTED Mankellinsa auringon puolelle. Teimmekin pitkän kävelyretken rantaa myöten niemenkärkeen sotilasalueelle, koska aamulla vaikutti niin pilviseltä, emmekä matkaa Tigakiin. Ajan tappamisen sijasta olisi sopivampaa puhua ajan hitaasta kiduttamisesta hengiltä, mutta siihen REDACTED ei ole huonointa seuraa. Maksoin Linnelle 50 euroa öistä, ja REDACTED oli kauhun lamauttama ja kaatua kuolleena maahan, mutta tyynnytin kertomalla, ettei hostelleissa useinkaan sen halvemmalla pääse. Menoerä johon en kuitenkaan ollut varautunut, joten nostin vielä automaatista 80 €. Tänään en ole lukenut sähköpostejani enkä aamun jälkeen juuri ajatellut REDACTEDä, koska haluan säästää sen herkun koto-Suomeen. Totesin aamulla, että kyllä sitä on kemikaalistunut. Kahdeksasta pullosta, purkista tai tuubista piti ottaa ennen kuin oli valmis poistumaan huoneesta, eikä siinä luvussa ollut edes partavaahtoa (en käytä, eipä ollut teriäkään sen puoleen) eikä vaseliinia. Ostettiin tullessa vielä purkki jukurttia ja piiras mieheen, jotta olisi energiaa seuraavaan ohjelmanumeroon eli syömiseen. Seitsemältä bussiin ja kahdeksalta kotiin, se on sellainen työmiehen perjantai.