Paluupäivä

Lo­pun ai­ko­ja eläm­me. Le­vi­tin ma­kuu­alus­ta­ni var­jon puo­lel­le ul­ko­sei­nää ja REDACTED Man­kel­lin­sa au­rin­gon puo­lel­le. Teim­me­kin pit­kän kä­ve­ly­ret­ken ran­taa myö­ten nie­men­kär­keen so­ti­la­sa­lu­eel­le, kos­ka aa­mul­la vai­kut­ti niin pil­vi­sel­tä, em­me­kä mat­kaa Ti­ga­kiin. Ajan tap­pa­mi­sen si­jas­ta oli­si so­pi­vam­paa pu­hua ajan hi­taas­ta ki­dut­ta­mi­ses­ta hen­gil­tä, mut­ta sii­hen REDACTED ei ole huo­noin­ta seu­raa. Mak­soin Lin­nel­le 50 eu­roa öis­tä, ja REDACTED oli kau­hun la­maut­ta­ma ja kaa­tua kuol­lee­na maa­han, mut­ta tyyn­ny­tin ker­to­mal­la, et­tei hos­tel­leis­sa usein­kaan sen hal­vem­mal­la pää­se. Me­noe­rä jo­hon en kui­ten­kaan ol­lut va­rau­tu­nut, jo­ten nos­tin vie­lä au­to­maa­tis­ta 80 €. Tä­nään en ole lu­ke­nut säh­kö­pos­te­ja­ni enkä aa­mun jäl­keen juu­ri aja­tel­lut REDACTEDä, kos­ka ha­luan sääs­tää sen her­kun koto-Suo­meen. To­te­sin aa­mul­la, että kyl­lä sitä on ke­mi­kaa­lis­tu­nut. Kah­dek­sas­ta pul­los­ta, pur­kis­ta tai tuu­bis­ta piti ot­taa en­nen kuin oli val­mis pois­tu­maan huo­nees­ta, eikä sii­nä lu­vus­sa ol­lut edes par­ta­vaah­toa (en käy­tä, eipä ol­lut te­riä­kään sen puo­leen) eikä va­se­lii­nia. Os­tet­tiin tul­les­sa vie­lä purk­ki ju­kurt­tia ja pii­ras mie­heen, jot­ta oli­si ener­gi­aa seu­raa­vaan oh­jel­ma­nu­me­roon eli syö­mi­seen. Seit­se­mäl­tä bus­siin ja kah­dek­sal­ta ko­tiin, se on sel­lai­nen työ­mie­hen per­jan­tai.