Mandilara 36 as. 6

Os­tan Kam­pin K-kau­pas­ta reik­ka­lais­ta ju­kurt­tia ja syön kaik­ki. REDACTED tuli kau­pun­kiin puo­li yh­dek­sän mais­sa, juu­ri kun olin ko­ke­nut hel­po­tuk­sen het­ken sit­ten aa­mun si­vu­ku­jal­la, joka joh­ti ka­to­li­sel­le kir­kol­le, jos­sa oli avoi­met ovet vaik­ka kel­lo oli liki yh­dek­sän ja pi­me­ää pait­si suit­su­ke­kynt­ti­löi­den ka­joa. Vä­sy­nee­nä mat­kas­ta ja kär­ty­nä tie­tä­mät­tö­mä­nä suun­ni­tel­mis­ta­ni REDACTED oli­si mie­luum­min ta­van­nut mi­nut vas­ta tä­nään, mikä hie­man nos­tat­ti ve­ren­pai­net­ta­ni kiel­täy­dyt­tyä­ni koko päi­vän tar­jo­tuis­ta huo­neis­ta (tun­te­mat­to­maan hin­taan) ja odo­tet­tua­ni en­sim­mäis­tä ys­tä­väl­lis­tä vie­raan­va­rai­suut­ta sit­ten Vil­nan ja kul­jet­tua­ni Ko­sin ran­to­ja ja ka­tu­ja aa­mu­vii­des­tä täys­va­rus­tuk­ses­sa. Tu­lin­pa tar­kas­ta­neek­si il­lan lau­tat (yh­tään ei ol­lut) Pi­reuk­seen­kin en­nen kuin sain kut­sun Man­di­la­ra 36 as. vii­teen. Kävi ilmi, että pait­si et­ten ol­lut muis­ta­nut mai­ni­ta REDACTEDlle suun­ni­tel­mis­ta­ni, olin laa­ti­nut ne va­raan luu­lo­jen, jot­ka ei­vät ol­leet tie­don väär­te­jä. REDACTED ei ole kos­kaan omis­ta­nut Ko­sil­la asun­toa, jon­ka nur­kas­sa voi­sin muu­ta­man päi­vän luu­ha­ta ja sii­vo­ta ja käy­dä kau­pas­sa vuo­kran­mak­su­na vaan on useim­mi­ten, niin kuin nyt­kin, asu­nut vuo­kral­la eri pai­kois­sa. Tä­män­ker­tai­nen kämp­pä oli huo­ne + keit­to­ko­me­ro + par­ve­ke suo­ma­lai­sen Lin­nean ja tä­män kreik­ka­lai­sen mie­hen (”An­tin”) vuo­kral­la asun­nos­sa, jos­sa vii­me yök­si sat­tui ole­maan toi­nen­kin huo­ne va­paa­na. Sain ma­joit­tua sii­hen il­mai­sek­si, mut­ta kuu­lem­ma ”nyt ai­na­kin yh­dek­si yök­si”, eli tä­nään tä­hän saat­taa tul­la joku mak­sa­va asia­kas ja, jos niin käy, täy­tyy sumplia jo­tain muu­ta vie­lä kah­dek­si yök­si, kos­ka os­tin tä­nään laut­ta­li­pun Pi­reusiin per­jan­tail­le ja to­den­nä­köi­ses­ti len­nän lau­an­tai­na päi­väl­lä (12.10–16.00) Hel­sin­kiin. REDACTED ei ehkä läh­ti­si maal­le tie­täen tä­män, mut­ta en ole var­ma ker­ron­ko. Ar­vuut­te­len mie­les­sä­ni, onko yl­lä­tyk­sen vai­ku­tus posi- vai ne­ga­tii­vi­nen. In­bok­sis­sa nä­kyi ole­van mo­nen­sä­vyi­siä ja vä­hem­män sä­vyi­siä vies­te­jä, ja yksi (työ­tar­jous) tuli äs­ken myös pu­he­li­meen. Voi olla, että täy­tyy vie­lä pyy­tää ko­ti­jou­koil­ta spon­so­roin­tia, jos Blue Onen (SAS:n?) len­to H:kiin kal­lis­tuu pal­jon­kin en­nen lau­an­tai­ta (tä­nään 224 € ne­tin kaut­ta). Joka ta­pauk­ses­sa sääs­tän lau­an­tain ja sun­nun­tain päi­vä­ra­han (40 €), ei­li­sel­tä ja tois­sa­päi­väl­tä sääs­tyi pari kymp­piä ja luu­len että REDACTEDn kans sääs­tyy vie­lä li­sää näi­den kol­men päi­vän ai­ka­na. Tä­nään juo­tiin aa­mu­teet ja minä, kas­va­va lap­si, tuo­re­me­hua ja pari säm­py­lää, käy­tiin kä­ve­lyl­lä (REDACTED vuo­kra­si pyö­rän) ja maa­lais­ten kau­pas­sa ja tul­tiin ta­kai­sin käm­pil­le ja syö­tiin taas (ks. mer­kin­nän alku). Nel­jän mais­sa läh­dem­me en muis­ta min­ne mut­ta pa­rin ki­lo­met­rin kä­ve­ly­mat­kan pää­hän, il­mei­ses­ti ra­vin­te­liin päi­väl­li­sel­le. Sii­hen asti on ai­kaa sies­ta­ta huo­nees­sa. REDACTED soit­ti jo toi­sen ker­ran, mi­tä­hän asi­aa sil­lä on? (Ar­vaus: lo­pet­ti ja ky­syy, mi­hin ja mit­kä nuo­tit jät­tää.)

Tohhh. Syö­tiin pai­kas­sa ni­mel­tä Arap, enkä ole vie­lä­kään toi­pu­nut. Men­nes­sä käy­tiin Dmit­ril­lä ja An­nal­la, tul­les­sa Ee­val­la ja Lin­nel­lä ja An­til­la. REDACTED hoi­taa pu­he­puo­len, minä vain is­tun niin kuin lap­se­na hil­jaa ja olen mie­luum­min pu­heen koh­tee­na kuin tuot­ta­ja­na. Len­nän­kin jo per­jan­tai­na. Ee­van ja REDACTEDn yh­tei­sel­tä ka­ve­ril­ta Pir­jol­ta käy­dään huo­men­na lip­pu suo­raan len­toon Ko­sil­ta Hel­sin­kiin, 180 eu­roa. Pa­nos Tour­sil­la pi­tää käy­dä tin­kaa­mas­sa ra­haa ta­ka­sin laut­ta­li­pus­ta tai, jos ei on­nis­tu, vaih­taa se jo­hon­kin ris­tei­lyyn jon­ka REDACTED voi käyt­tää myö­hem­min. REDACTED soit­ti, oli omi­tuis­ta. Ol­tiin Ee­val­la ja An­til­la ja vas­ta­sin, kos­ka… no, tot­ta kai, mut­ta ole­tin että jo­tain on sat­tu­nut. Il­mei­ses­ti hätä oli suun­na­ton ikä­vä, kos­ka ai­noa vaih­det­tu in­for­maa­tio oli että kos­ka tu­len ko­tiin. On­nek­si se oli juu­ri het­keä ai­em­min sel­vin­nyt mi­nul­le it­sel­le­ni­kin. Ai niin, ja lu­pa­sin lu­kea huo­men­na säh­kö­pos­ti­ni. En tie­dä ai­koi­ko REDACTED kir­joit­taa asian­sa (jos se siis ei ol­lut ikä­vä) sin­ne tä­nään vai oli­ko vain huo­lis­saan, kun en ol­lut vas­tan­nut nel­jään vies­tiin, jot­ka tä­nään näin mut­ta joi­ta en sa­nas­ta sa­naan eh­ti­nyt lu­kea, kun sel­vi­tin len­to­ja. REDACTEDlle­hän minä kaik­ki mei­dän suh­tees­ta aina ker­ron, vaik­ka REDACTED ei sitä su­la­ta­kaan. Jos an­nan REDACTEDn lu­kea tä­män päi­vä­kir­jan, luu­len että muun muas­sa täs­tä saan osak­se­ni voi­mak­kaan asen­teel­li­sia, tun­ne­pi­toi­sia huo­mau­tuk­sia joi­ta myös skit­soa­mi­sek­si kut­su­taan. Was ich geschrie­ben habe, habe ich geschrie­ben. Tar­vit­sen psy­kiat­ris­ta apua, ja ys­tä­vät ovat sii­nä hä­däs­sä lä­him­pä­nä. Huo­men­na men­nään myös ehkä lin­ja-au­tol­la Zi­aan tai yh­teen toi­seen paik­kaan saa­rel­la.