Noneeh. Neljä ja puoli tuntia lähtöön, mutta en ole kävelemässä takasin kaupungin puolelle lahtea, oli nimittäin eksymisineen aika huikonen. Laivan valotaulussa lukee jo että welcome aboard, mutta tuskin siellä mikään ruokapaikka on auki, ja tuosta odotussalin kantiinista saa sentään standardipatonkeja. 36 euroa maksoin lipusta, ei paha. Ihmeellistä ettei ole olemassa Pireuksen terminaalia, josta tietäisi saavansa jollain virallisella hinnalla ostoksensa, vaan loputtomasti minimatkatoimistoja jotka kaikki myyät lähes kaikkien yhtiöiden lippuja. 3–4 paikassa hinta oli 36 euroa, Blue Starin omassa konttorissa 39,50 € (tai sitten nainen luuli minun olevan menossa Rodokselle).
Jos tämä on se tunne, jota minun pitäisi oppia sietämään, tämä adrenaliinimyrkytys, joka vastaan panemista seuraa… Katsoin tiskiltä hintalapusta että 2,40 euroa patonki. Pyysin että ”can I have one of these breads please?” ”Sit down”, sanoi nainen tiskin takana. Minä mielessäni että tuonneko, missä on tuhkakupit pöydissä, ja että mistä se tietää mitä sorttia tuua ku patonkeja oli selvästi erilaisia. Jonku ajan seisoskelin siinä, ja sama nainen tuli taas ja sanoi ”sit down”. ”But I wanna show you which bread I want”, sanoin ja osoitin lihaisinta. ”Ok.” Menin istumaan käden osoittamaan suuntaan ja ajattelin, että miksihän tupakoiville on pehmeämmät penkit. No, sieltä tuli kanttiinin täti kahden muovikelmuun käärityn patonginpuolikkaan, lasin vettä ja laskun kanssa. Katsoin kuittia ja siinä luki 3,30 €. Minä että ”I thought it was 2,40”. ”Yes but it is the service.” ”Then I’m not paying it.” * ”I’m sorry but this is a cafeteria and if you want to sit here…” ”I didn’t want to sit here, you asked me to sit here. I wanted to sit over there. I’m sorry”, sanoin ja nousin samalla kun nainen lähti kantamaan tarjotintaan takaisin. Tunsin kiihtymykseni mutta luonnollisesti yritin näyttää ratki rasvatyyneltä. (*Ai niin tähän väliin vielä että ”Why?” ”Because I don’t have enough money, I’m a student, I’m poor.”) Tottakai minulla se 90 senttiä olisi ollut, mutta en tilannut vettä, en tilannut palvelua, tilasin 2 euron 40 sentin patongin, ja sen oletin saavani. Nyt siellä kotikatsomoissa varmaan ollaan että “maassa maan tavalla” ja että ”mitäs sitä noin pienistä pulttia ottamaan”, mutta olen niin lopen vittuuntunut kaikenlaiseen kusetukseen ja kyhnytykseen, johon joka paikassa törmää, kun kulkee reppu selässä ja puhuu englantia. Jokohan tuonne laivaan ottavat sisään?