Päivä 25, Ateena

Pää­sin vii­mein ylös ja ulos. Viil­to­haa­vat kur­kun­pääs­sä al­ka­vat vih­doin um­peu­tua, ja noin kol­me pa­ket­tia ne­nä­lii­no­ja ku­lui en­nen kuin pää ke­ve­ni yön ai­ka­na ker­ty­nees­tä rääs­tä. Näin unta vas­ten­mie­li­ses­tä va­gi­nas­ta. Oi­keas­taan näin unta sii­tä, pet­täi­sin­kö REDACTEDä ti­lai­suu­den tul­len, mut­ta tul­kin­ta on va­lin­nai­nen: joka en vain pys­tyi­si sii­hen tai sit­ten tar­vit­tai­siin vain so­pi­va va­gi­na. Vii­me­öi­nen muis­tut­ti jät­ti­mäis­tä ru­koi­li­ja­sir­kan pää­tä nyl­je­tyn pik­ku­lin­nun ruu­miis­sa. Olen en­nen­kin näh­nyt unta, jos­sa joku hy­vin tun­te­ma­ni tyt­tö tyr­kyt­tää it­se­ään mi­nul­le, ja juu­ri kun olen vas­ten­tah­toi­ses­ti suos­tu­mas­sa, näen jo­tain to­del­la vas­ten­mie­lis­tä. Ol­len­kaan vas­ten­mie­li­nen ei sitä vas­toin ol­lut se näky, joka koh­ta­si mi­nua tä­nään lii­ken­ne­va­lois­sa mat­kal­la­ni Pla­kaan. Se oli edel­lä­ni kä­vel­leen nuo­ren, si­ron nai­sen ta­ka­puo­li, joka kai­kes­sa alas­to­muu­des­saan pal­jas­tui se­kun­nin mur­to-osak­si tuu­len tart­tues­sa ha­mee­seen. Kol­me ai­heel­lis­ta ky­sy­mys­tä voi­daan esit­tää: Mik­sei tuol­la ty­töl­lä ol­lut alus­housu­ja ha­meen­sa alla? Mitä kat­see­ni teki siel­lä, mis­sä se oli, kun tämä ta­pah­tui? Voi­ko pit­käl­li­nen se­li­baat­ti ai­heut­taa hal­lusi­naa­tioi­ta? Pla­kas­sa ei ol­lut juu­ri mi­tään, kau­pat oli­vat enim­mäk­seen kiin­ni ja ka­dut tyh­jiä. Ona Omo­nian met­roa­se­man lä­het­ty­vil­lä oli pi­ka­ruo­ka­paik­ka, jos­ta sain taas kak­si kreik­ka­lais­ta herk­ku­pa­ton­kia à 2,40 €. Ma­rousin ase­mal­ta os­tin vie­lä He­rald Tri­bu­nen ja pul­lon vet­tä. Pää­sin il­mai­sek­si Ak­ro­po­liil­le ja kaik­kiin paik­koi­hin sen lä­his­töl­lä! En­sin en mei­nan­nu ees yrit­tää Part­he­no­niin ku kuu­lin ir­lan­ti­lai­sil­ta että 12 eu­roa si­sään. Ago­ran por­til­la en­sim­mäi­nen py­säy­tys­huu­to tuli lip­pu­kas­san suun­nal­ta, ja me­nin ky­sy­mään että pal­jon­ko mak­saa opis­ke­li­jal­ta. Pyy­si kor­tin ja kysy sit­ten mis­tä maas­ta. ”Are you from the Eu­ro­pean com­mu­ni­ty?” ”Yes.” ”Free.” Vie­lä pa­ril­la por­til­la jou­duin ker­to­maan sa­man, enkä vie­lä­kään tie­dä, pää­sin­kö mak­sut­ta kos­ka olen eu­roop­pa­lai­nen (unio­nia­lu­een) opis­ke­li­ja, vai kuu­luu­ko Suo­mi ta­hoon ”Eu­ro­pean com­mu­ni­ties” joka ra­hoit­taa Ak­ro­po­liin res­to­roin­tia ja sik­si. Hie­not nä­ky­mät­hän siel­tä oli ja van­ho­ja kip­po­ja museos­sa, mut­ta kyl­lä 12 eu­roa olis ollu lii­kaa. Läh­din niin myö­hään lii­ken­tee­seen, että hät­käh­din mi­ten äk­kiä ilta tuli siel­lä kiik­kues­sa, ja kun mat­kaan­kin me­nee se puo­li tun­tia suun­taan­sa, nyt on jo ilta. Net­ti­kah­vi­laa en näh­nyt mis­sään. Pos­ti­kort­ti­pro­jek­ti päät­tyi tä­nään, kun kir­juu­tin REDACTEDlle syn­ty­mä­päi­vä­kor­tin.

Luin Dai­ly Mir­ro­rin ja jon­kin toi­sen­kin avii­sin, jon­ka aak­ko­set osa­sin. Olen saa­nut on­nit­te­lu­vies­tin REDACTEDlta ja REDACTEDlta. Olin unoh­ta­nut REDACTEDn lak­kiai­set, ai mut­ta huo­men­na­han sen juh­lat vas­ta on, lai­tan vies­tin. REDACTED oli muut­ta­nu yh­teen REDACTEDnsä kans­sa. Ma­han­poh­jas­sa tun­tuu -osas­toa.