Itsepalveluravintolassa ei ollut annoksissa hintalappua, joten otin varovasti pari leipää ja pääruuan enkä salaattia enkä juomaa. Porsaankyljyksen ja ranskalaiset sai 9,30 eurolla, ja leipää sai santsatakin. Sain olla rauhassa, kun eksytin kanukit Vancouverista ja Michaelin Minneapolisista, tai no en eksyttänyt mutta hakeuduin pikku hiljaa omille teilleni. M. tuli kans völjyyn Barin asemalta ja nelistään, puolijuopon barittaren ystävällisin neuvoin löysimme satamaan ja lipunostoon. Amerikkalaiset joutuivat maksamaan middle season -lisän ja halusivat maksaa istumapaikoista, yhteensä yli 40 euroa kukin, siinä missä minä interraillippuineni 16 eli pelkät verot ja polttoainemaksut tms. Makuupaikkoja ei enää ollut, niistä oli kuulemma saanut maksaa yli 70 € (vastaan tullut amerikkalaisseurue kertoi). Tapoimme aikaa terminaalissa kolme tuntia ennen kuin laivaan pääsi. Isot reput piti jättää rekkojen seuraksi, mutta Angela(kohan sen naisen nimi oli? Brent oli kuiten ukkonsa. Yhteensä muistuttavat hämmentävän paljon REDACTEDa ja REDACTEDa, niin ku David Lynchin elokuvassa olisin.) ei uskaltanu ku raahas ne muassaan ylös. Monella muullakin on suunnitelmissa nukkua näillä tuoleilla ja sohvatyynyillä, vaikka se opasteissa jyrkästi kielletään. Äsken istuimme vielä tovin nelistään ja minäki niitä näitä juttelin, mutta ne lähti vissiin syömään ja minä etin hiljasen sopen pallomeren luota ja juuri ennen ku aloin kirjottaa sain vastustamattoman halun varastaa kolme eriväristä palloa, jotka olivat vierineet tuolini viereen! Ulkona sataa ja tässä vetää, kipeyttää kurkkua. Puhelimesta on loppunut akku, enkä ole vielä löytänyt sopivasta paikasta pistorasiaa.
Läheltä löytyi, myös parempi istuin ja vähemmän vetoa, mutta enemmän meteliä, television kaiuttimista. Vielä voisin yrittää airseats-huonetta, joka oli puolityhjä ainakin ennen lähtöä, ja jossa en lippuni puolesta saisi olla. Jokohan REDACTED on nukkumassa? Vai lukkeekohan Vaua-lehempalstaa?
Hengailutiloja tässä paatissa riittää, mutta nukkuminen niissä on äänimaisemoitu mahdottomaksi. Ovi maksullisten paikkojen huoneeseen oli kiinni, ja mielikuvitukseni loihti toiselle puolelle lipuntarkastajaportsarin. Mega-kanavalta tulee aivan uskomatonta sontaa, kreikkalaisia saippuasarjoja toinen toisensa perään. Jos joskus muistan olleeni onnellinen, niin silloin kun Jani ja REDACTED asui kesän Huotarissa, ja REDACTEDn kans mentiin tekemään ja syömään sinne meksikolaista ja saunaan. No ehkei se elämäni ainut onnen aika ollut, mutta yksi semmoisia mielen kaitafilmille tallentuneita. Niin kuin simpukkajuoksukilpailu ja se, kun äiti kirjoitti ketsupilla makkaransiivuille. Tosin niitä keloja on jo muutaman kerran restauroitu. Kans muistan ku saatiin REDACTEDlta lainaan kaukoputki, ja REDACTED oli meillä ja mentiin Hyakutakea kattomaan, ja sen ku vaklattiin Saarnin tyttöjä ja makasin rivitalojen takapihan heinikossa selälläni ja kattelin pilviä. Ja monia muitaki asioita muistan niiltä ajoilta, mutta mitkähän olis uusimpia jotka aika on ehtinyt kullata? Tahkon hiihtoreissun muistan, mutta myös sen miten REDACTED sai minut siellä vihaiseksi. Ihastukset ovat tietysti luku sinänsä. Luulen että purjehdus Tallinnaan on matkalla kultapossukerhoon. Ulos ei näe kauas, mutta tuulee ja sataa. Ja vetää, ei tässäkään voi olla kauaa.