Nathan’s

Enpä ole pit­kään ai­kaan pes­syt pa­la­saip­pual­la joka paik­kaa. Ehkä kun olin pie­ni ja isi-Pasi pesi niin se käyt­ti pa­la­saip­pu­aa. Unoh­din Lin­na-pul­lon Var­so­vaan. Tar­kas­tin asuin­pa­ra­kit, kaa­su­kam­miot ja kre­ma­to­riot ja kat­soin n. 20 vuot­ta van­han ly­hyt­do­ku­men­tin Auschwitzin va­pau­tuk­ses­ta, mut­ta ei voi sa­noa että pai­kan pääl­lä näh­ty­nä mi­kään oli­si ol­lut kai­kes­sa kau­heu­des­saan kau­heam­paa kuin mi­ten kau­he­aa tie­sin­kin sen ol­leen. Bir­ke­nau­hun en jak­sa­nut kä­vel­lä, vaik­ka siel­lä­hän sitä po­ruk­kaa vas­ta la­ko­si­kin. 7 pyl­py­rää suun­taan­sa, ja tu­lo­mat­kan bus­si tuli py­sä­kil­le mi­nuu­tin jäl­kee­ni.

Kä­ve­lin bus­sia­se­mal­ta hos­tel­lil­le kau­pan kaut­ta ja söin muu­ten ei­li­seen ta­paan mut­ta per­sik­ka­ju­kurt­tia ja sis­kon­mak­ka­ra-tyyp­pi­siä mak­ka­roi­ta, joi­ta hos­tel­li­hen­ki­lö­kun­nan ää­nin 2–1 ei tar­vin­nut keit­tää. Os­tin myös ome­na­me­hua ja man­da­rii­ne­ja, et­tei ke­ri­puk­ki iske.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.