Bussi tuli lopulta noin tunnin myöhässä. Kaksi kerjäläistä kävi luonani, ja toiselle kelpasi lati, kun väitin että ”I have only Latvian money”. Niitä oli sattumoisin irrallaan taskun pohjalla, niin ei tarvinut kaivaa lompakkoa esille. Horrostin korkeintaan 3 tuntia, ja olo on nyt niin kuin olisin saanut yliannostuksen setiritsiiniä. Odotan sänkyni vapautumista Nathan’sin aulassa, yritän olla nukahtamatta istualleni. Tsekkasin sähköpostit, ja REDACTEDltä oli ainakin kolme viestiä: musimuu-viesti, mitä vittua -viesti (hc-sivuhistoriasta) ja yksi pitkä, jonka sävystä en tässä olotilassa saanut selvää. On vähän huono omatunto siitä, että teeskentelen tavoittamattomampaa kuin olen, mutta yritän välttää ikäväntorjuntaan lankeamista. Täällä voi jättää vaatteitaan pyykättäväksi, mikä on hyvä. Voisinkin käydä nyt suihkussa (aamiaisella kävin jo; en eilen voinut ostaa snägäriltä mitään, koska sama kerjäläinen jolle annoin latin partioi sen edustalla yhtä kauan kuin olin siellä) sänkypaikkani vapautumista odotellessa. Kolmelta, jos oikein olen ymmärtänyt, tulee FA Cupin tms. finaali, ehtisin ehkä torkahtaakin ennen sitä. Luulen, että tämä päivä menee koko lailla punaiselle ristille, ja huomenna käyn ehkä kauhistelemassa jossain juutalaisten kohtaloa.
Lopultakin sain vuoteen, ja nyt pahin väsymys on tietysti ehtinyt jo väistyä, kun kävin suihkussa, ja kun nälkäkin alkaa taas kolkutella. Joko tässä huoneessa on ollut hetki sitten koira tai maailman koiralle haisevin ihminen. Lähetin muutaman ripeän sähköpostiviestin, REDACTEDllekin, ja tunsin aikaansaavuutta. Ulkona paistaa aurinko, ikkunasta näkyy puita ja suihkulähde ja kuuluu lintujen laulua. Hostellin löytämisessä aamulla oli Amazing Racen makua, kun ohjeet jotka olin kopioinut websivulta pätivät vain arkipäivisin. Täytyy ehkä muistaa antaa asiasta lomakepalautetta.
Pizza Hutissa odottelen perinteistä puolalaista spagetti pomodoroa ja appelsiinimehuani (9,90 + 3,90 złotya). No, sieltähän se tulikin, ja ihan hyvän kokoinen satsi! En ole enää kärryillä rahan arvosta. Kruunut piti jakaa 15:llä, latit kertoa 1,5:llä, mutta mitäs niille liteille tehtiin? Vaihdoin äsken 10 litiä 10 złotyksi, luultavasti huonolla kurssilla. Iltapalaruisleipä (valmiiksi viipaloidut 300 g) maksoi 1,70 PLN. Ai niin! Lähtiessäni vaihdatin n. 30 euroa 100 litiksi, joten ruokani — pitäisköhän ottaa lisää, jäi sittenki vähän vajaaksi — arvo lienee siinä 5 euron paikkeilla, ei paha. Oho, klimppi olikin juustoa eikä kanaa; no pomodoroahan tämän pitikin olla. Otan vielä caesarsalaatin, kun kerran Visa E. käy. Moms.
Edellisten kappaleiden välissä nukuin tuntemattoman pituisen ajan huoneessani. Tuntemattoman paitsi siksi, etten muista milloin nukahdin, myös siksi etten ole varma onko Puola samalla aikavyöhykkeellä Liettuan kanssa. Täytyypä tarkistaa viimeistään netistä, samoin kuin se, pääsisinkö ehkä Košicessa jollekulle yöksi. Muistaakseni saavun sinne myöhään ja lähden aikaisin, joten kaksi yötä ei välttämättä ota yhtä lujille kuin kaksi päivää. Nautin kyllä REDACTEDn seurasta, ei siinä mitään, mutta minulta sellainen vaatii suuria henkisiä ponnisteluja, varsinkin kun on kyse kahdesta seurustelevasta ihmisestä eikä flirttailu ole sallittu kommunikoinnin muoto.
Eipä kaupunkia toistaiseksi ilman havaintoa muista suomalaisista. Vieressäni söi äsken kaksi, ja yksi kuuluu punkkaavan samassa huoneessa.
Kokonaan mainitsematta meinasivat jäädä Vilnasta käynti liettualaisessa ravintolassa, jossa en alkukeiton jälkeen kauhukseni jaksanut syödä loppuun zeppelinejäni, perinteikkäitä pasteijan tapaisia juttuja, joissa lihaa on jemmattu raaoista perunoista tehtyyn muussiin ja nämä ison perunan kokoiset klöntit on ilmeisesti vielä uppopaistettu rasvassa. Aivan saatanan hyviä. REDACTED ei jaksanut sitäkään vertaa omista perunalätyistään (myös liettualainen herkku), mutta olutta ei sentään jätetty. Ja eilen käytiin vielä Trakaissa, joka on linnoitus ja kylän tapainen noin puolen tunnin bussimatkan päässä Vilnasta. Sen ovat perustaneet karaimu-niminen etninen ryhmä (täytyy selvittää, onko sille suomenkielistä nimeä), Mesopotamiasta Krimin kautta Liettuaan god-knows-why vaeltanut minikansa, jolla on mm. oma kieli ja uskonto. Tuommoset ne on mielenkiintosia minusta. Trakaissakin söimme ravintolassa, terassilla, mutta atmosfääri ei ollut yhtä trad. kuin edellisessä paikassa.
Edelleen tässä huoneessa haisee koira.