Päivä 5, Varsova

Bus­si tuli lo­pul­ta noin tun­nin myö­häs­sä. Kak­si ker­jä­läis­tä kävi luo­na­ni, ja toi­sel­le kel­pa­si lati, kun väi­tin että ”I have only Lat­vian mo­ney”. Nii­tä oli sat­tu­moi­sin ir­ral­laan tas­kun poh­jal­la, niin ei tar­vi­nut kai­vaa lom­pak­koa esil­le. Hor­ros­tin kor­kein­taan 3 tun­tia, ja olo on nyt niin kuin oli­sin saa­nut ylian­nos­tuk­sen se­ti­rit­sii­niä. Odo­tan sän­ky­ni va­pau­tu­mis­ta Nathan’sin au­las­sa, yri­tän olla nu­kah­ta­mat­ta is­tual­le­ni. Tsek­ka­sin säh­kö­pos­tit, ja REDACTEDltä oli ai­na­kin kol­me vies­tiä: musi­muu-vies­ti, mitä vit­tua -vies­ti (hc-si­vu­his­to­rias­ta) ja yksi pit­kä, jon­ka sä­vys­tä en täs­sä olo­ti­las­sa saa­nut sel­vää. On vä­hän huo­no oma­tun­to sii­tä, että tees­ken­te­len ta­voit­ta­mat­to­mam­paa kuin olen, mut­ta yri­tän vält­tää ikä­vän­tor­jun­taan lan­kea­mis­ta. Tääl­lä voi jät­tää vaat­tei­taan pyy­kät­tä­väk­si, mikä on hyvä. Voi­sin­kin käy­dä nyt suih­kus­sa (aa­miai­sel­la kä­vin jo; en ei­len voi­nut os­taa snä­gä­ril­tä mi­tään, kos­ka sama ker­jä­läi­nen jol­le an­noin la­tin par­tioi sen edus­tal­la yhtä kau­an kuin olin siel­lä) sän­ky­paik­ka­ni va­pau­tu­mis­ta odo­tel­les­sa. Kol­mel­ta, jos oi­kein olen ym­mär­tä­nyt, tu­lee FA Cu­pin tms. fi­naa­li, eh­ti­sin ehkä tor­kah­taa­kin en­nen sitä. Luu­len, että tämä päi­vä me­nee koko lail­la pu­nai­sel­le ris­til­le, ja huo­men­na käyn ehkä kau­his­te­le­mas­sa jos­sain juu­ta­lais­ten koh­ta­loa.

---

Lo­pul­ta­kin sain vuo­teen, ja nyt pa­hin vä­sy­mys on tie­tys­ti eh­ti­nyt jo väis­tyä, kun kä­vin suih­kus­sa, ja kun näl­kä­kin al­kaa taas kol­ku­tel­la. Joko täs­sä huo­nees­sa on ol­lut het­ki sit­ten koi­ra tai maa­il­man koi­ral­le hai­se­vin ih­mi­nen. Lä­he­tin muu­ta­man ri­peän säh­kö­pos­ti­vies­tin, REDACTEDlle­kin, ja tun­sin ai­kaan­saa­vuut­ta. Ul­ko­na pais­taa au­rin­ko, ik­ku­nas­ta nä­kyy pui­ta ja suih­ku­läh­de ja kuu­luu lin­tu­jen lau­lua. Hos­tel­lin löy­tä­mi­ses­sä aa­mul­la oli Amazing Racen ma­kua, kun oh­jeet jot­ka olin ko­pioi­nut web­si­vul­ta pä­ti­vät vain ar­ki­päi­vi­sin. Täy­tyy ehkä muis­taa an­taa asias­ta lo­ma­ke­pa­lau­tet­ta.

---

Pizza Hu­tis­sa odot­te­len pe­rin­teis­tä puo­la­lais­ta spa­get­ti po­mo­do­roa ja ap­pel­sii­ni­me­hua­ni (9,90 + 3,90 zło­tya). No, siel­tä­hän se tu­li­kin, ja ihan hy­vän ko­koi­nen sat­si! En ole enää kär­ryil­lä ra­han ar­vos­ta. Kruu­nut piti ja­kaa 15:llä, la­tit ker­toa 1,5:llä, mut­ta mi­täs niil­le li­teil­le teh­tiin? Vaih­doin äs­ken 10 li­tiä 10 zło­tyk­si, luul­ta­vas­ti huo­nol­la kurs­sil­la. Il­ta­pa­la­ruis­lei­pä (val­miik­si vii­pa­loi­dut 300 g) mak­soi 1,70 PLN. Ai niin! Läh­ties­sä­ni vaih­da­tin n. 30 eu­roa 100 li­tik­si, jo­ten ruo­ka­ni — pi­täis­kö­hän ot­taa li­sää, jäi sit­ten­ki vä­hän va­jaak­si — arvo lie­nee sii­nä 5 eu­ron paik­keil­la, ei paha. Oho, klimp­pi oli­kin juus­toa eikä ka­naa; no po­mo­do­roa­han tä­män pi­ti­kin olla. Otan vie­lä cae­sar­sa­laa­tin, kun ker­ran Visa E. käy. Moms.

Edel­lis­ten kap­pa­lei­den vä­lis­sä nu­kuin tun­te­mat­to­man pi­tui­sen ajan huo­nees­sa­ni. Tun­te­mat­to­man pait­si sik­si, et­ten muis­ta mil­loin nu­kah­din, myös sik­si et­ten ole var­ma onko Puo­la sa­mal­la ai­ka­vyö­hyk­keel­lä Liet­tuan kans­sa. Täy­tyy­pä tar­kis­taa vii­meis­tään ne­tis­tä, sa­moin kuin se, pää­si­sin­kö ehkä Košices­sa jol­le­kul­le yök­si. Muis­taak­se­ni saa­vun sin­ne myö­hään ja läh­den ai­kai­sin, jo­ten kak­si yötä ei vält­tä­mät­tä ota yhtä lu­jil­le kuin kak­si päi­vää. Nau­tin kyl­lä REDACTEDn seu­ras­ta, ei sii­nä mi­tään, mut­ta mi­nul­ta sel­lai­nen vaa­tii suu­ria hen­ki­siä pon­nis­te­lu­ja, var­sin­kin kun on kyse kah­des­ta seu­rus­te­le­vas­ta ih­mi­ses­tä eikä flirt­tai­lu ole sal­lit­tu kom­mu­ni­koin­nin muo­to.

Eipä kau­pun­kia tois­tai­sek­si il­man ha­vain­toa muis­ta suo­ma­lai­sis­ta. Vie­res­sä­ni söi äs­ken kak­si, ja yksi kuu­luu punk­kaa­van sa­mas­sa huo­nees­sa.

---

Ko­ko­naan mai­nit­se­mat­ta mei­na­si­vat jää­dä Vil­nas­ta käyn­ti liet­tua­lai­ses­sa ra­vin­to­las­sa, jos­sa en al­ku­kei­ton jäl­keen kau­huk­se­ni jak­sa­nut syö­dä lop­puun zep­pe­li­ne­jä­ni, pe­rin­teik­käi­tä pas­tei­jan ta­pai­sia jut­tu­ja, jois­sa li­haa on jem­mat­tu raa­ois­ta pe­ru­nois­ta teh­tyyn muus­siin ja nämä ison pe­ru­nan ko­koi­set klön­tit on il­mei­ses­ti vie­lä up­po­pais­tet­tu ras­vas­sa. Ai­van saa­ta­nan hy­viä. REDACTED ei jak­sa­nut si­tä­kään ver­taa omis­ta pe­ru­na­lä­tyis­tään (myös liet­tua­lai­nen herk­ku), mut­ta olut­ta ei sen­tään jä­tet­ty. Ja ei­len käy­tiin vie­lä Tra­kais­sa, joka on lin­noi­tus ja ky­län ta­pai­nen noin puo­len tun­nin bus­si­mat­kan pääs­sä Vil­nas­ta. Sen ovat pe­rus­ta­neet ka­rai­mu-ni­mi­nen et­ni­nen ryh­mä (täy­tyy sel­vit­tää, onko sil­le suo­men­kie­lis­tä ni­meä), Me­so­po­ta­mias­ta Kri­min kaut­ta Liet­tu­aan god-knows-why vael­ta­nut mi­ni­kan­sa, jol­la on mm. oma kie­li ja us­kon­to. Tuom­mo­set ne on mie­len­kiin­to­sia mi­nus­ta. Tra­kais­sa­kin söim­me ra­vin­to­las­sa, te­ras­sil­la, mut­ta at­mosfää­ri ei ol­lut yhtä trad. kuin edel­li­ses­sä pai­kas­sa.

Edel­leen täs­sä huo­nees­sa hai­see koi­ra.