Kaunas, seuraava yö

Ku­kaan ei ole vie­lä­kään ryös­tä­nyt mi­nua, vaik­ka REDACTEDn Kau­na­sis­sa asu­nut ka­ve­ri oli sa­no­nut, että se oli­si pa­ras­ta mitä mi­nul­le tääl­lä voi ta­pah­tua. Kel­lo on nyt vä­hän yli yksi, ja bus­si­ni pi­täi­si py­säh­tyä tuos­sa edes­sä­ni 2.15. Mois­ta ai­kaa tai lin­jaa ei to­sin löy­ty­nyt Eu­ro­li­ne­sin vä­rik­kääs­tä ai­ka­tau­lus­ta (bill­board). Sen ver­ran epä­luu­loi­nen kui­ten­kin olen, et­ten us­kal­tau­du tuo­hon me­lusei­nän taak­se ka­dun var­teen, jos­sa luu­len ole­van snä­gä­rin, näyt­täy­ty­mään pil­lu­ral­li­kus­keil­le, joi­ta ohit­te­li mei­tä useam­pia tän­ne tul­les­sa­ni. (Suo­men kie­li al­kaa pik­ku hil­jaa ra­pis­tua.)

Muu­ta­man ba­si­li­kan jäl­keen py­säh­dyim­me liet­tua­lai­sel­le olusel­le yh­del­le mo­nis­ta van­han­kau­pun­gin te­ras­seis­ta. Ny­ky­ään en enää saa niin hel­pos­ti kik­se­jä sii­tä, että on­nis­tun kes­kus­te­le­maan uu­den ih­mi­sen kans­sa, mut­ta sen­tään si­vusim­me mie­len­kiin­toi­sia­kin ai­hei­ta ku­ten kär­si­myk­sen mer­ki­tys­tä, joka on REDACTEDn Bachelor’s Degreen aihe, Franklin vai mikä-sen-nimi-oli kir­jan poh­jal­ta. Kol­mel­ta REDACTEDn piti läh­teä haas­tat­te­le­maan tois­ta kym­me­nes­tä van­huk­ses­ta, jot­ka ovat ko­ke­neet ve­nä­läis­mie­hi­tyk­sen ai­kais­ta työ- tai van­ki­lei­rie­lä­mää Si­pe­rias­sa.

Minä taas läh­din tu­tus­tu­maan sa­maan ai­hee­seen KGB-museoon, jon­ka 1. ja 2. ker­ros oli­vat näyt­te­ly­ti­lo­ja ja poh­ja­ker­ros aito ja al­ku­pe­räi­nen van­ki­la ja kuu­lus­te­lu­paik­ka neu­vos­to­val­tion vi­hol­li­sil­le. Olin va­rau­tu­nut šo­kee­raa­mi­seen näl­kiin­ty­nei­den ja kuol­lei­den ih­mis­ten ku­vil­la, mut­ta sitä oli tar­jol­la yl­lät­tä­vän vä­hän, sa­moin kuin var­si­nais­ta ki­du­tus­re­kvi­siit­taa. Mie­leen to­sin jäi huo­ne, jon­ka lat­tia oli al­las, jon­ka kes­kel­lä oli ruo­ka­lau­ta­sen ko­koi­nen ja­lus­ta. Jos kuu­lus­tel­ta­va nu­kah­ti, hän pu­to­si kyl­mään ve­teen. Museos­ta suun­nis­tin kol­mel­le ris­til­le, jon­kin asian muis­to­mer­kil­le ja nä­kö­ala­pai­kal­le mäel­lä Vil­nia-joen var­res­sa. Hy­vät oli sih­tuu­nat, sano, mut­ta ros­kien ja tyh­jien pul­lo­jen mää­rä oli pie­noi­nen pet­ty­mys.

Vie­lä 40 mi­nuut­tia bus­sin tu­loon, vaik­ka pa­hoin pel­kään et­tei se ole ajal­laan taas­kaan. Al­kaa kyl­mä­kin häp­siä, vaik­ka lai­toin toi­sen T-pai­dan ja pel­la­va­pai­dan vä­liin. Kol­mel­ta ris­til­tä kä­ve­lin Užu-jo­tain aluet­ta koh­ti, jos­sa piti olla nä­ke­mi­sen ar­vois­ta art nou­veau -ra­ken­nus­kan­taa, mut­ta löy­sin vain rau­nioi­ta ja nii­hin teh­dyn kaa­to­pai­kan. Užu-ka­dun toi­ses­sa pääs­sä oli van­ha puo­la­lai­nen hau­tuu­maa, mut­ta aloin jo olla niin näl­käi­nen ja kui­vu­nut, et­ten oi­kein vi­rit­ty­nyt tun­nel­maan. Et­sin vie­lä py­hän An­nen kir­kon ja pre­si­den­tin (V…s) pa­lat­sin, en­nen kuin kä­ve­lin so­vit­tuun koh­taa­mis­paik­kaan Vil­nan ai­noal­le ka­te­draa­lil­le.

Vä­li­huo­mau­tuk­se­na on pak­ko sa­noa, että REDACTEDstä tuli ihan mie­leen REDACTED. Sa­man­lai­set hiuk­set, sa­man­lai­nen iho ja ylä­huu­li ja kai­ken hui­puk­si pu­nai­set ken­gät!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.