Selittelyn makua

Har­ven­tu­nut kir­joi­tus­tah­ti­ni joh­tuu sii­tä, et­tei uu­des­sa ko­dis­sa­ni ole vie­lä net­tiyh­teyt­tä. Ti­la­sin Sau­na­lah­den laa­ja­kais­ta­liit­ty­män tä­män kuun nel­jän­te­nä, eikä sitä ole vie­lä­kään asen­net­tu. Va­roi­tel­tu toi­mi­tusai­ka to­sin oli kuusi viik­koa, mut­ta ihme haa­ku­roin­nil­ta vai­kut­taa, kun olen jou­tu­nut ker­to­maan jo kol­mel­le Sau­na­lah­den asia­kas­pal­ve­li­jal­le erik­seen, että asun­nos­sa­ni on lan­ka­pu­he­lin­liit­ty­mä. Jo­kai­nen on sen jäl­keen lu­van­nut ti­lauk­se­ni läh­te­vän ete­ne­mään.

Ai­kaa on vie­nyt myös uusi roo­li­ni ko­din hen­get­tä­re­nä. Olen en­sim­mäis­tä ker­taa elä­mäs­sä­ni si­lit­tä­nyt vaat­tei­ta, tis­kan­nut tis­ki­ko­neel­la ja pyy­kän­nyt ih­mis­ten pyyk­ki­ko­neel­la. Romp­peit­te­ni in­tegroi­mi­nen REDACTEDn ta­va­roi­hin on vaa­ti­nut kir­ja­hyl­lyn sekä vaa­te- ja as­tia­kaap­pien täy­del­lis­tä uu­del­leen­jär­jes­tä­mis­tä, ja tä­nään rai­va­sin ryy­neil­le­ni ti­laa keit­tiön kui­va-ai­ne­kaap­piin heit­tä­mäl­lä me­ne­mään jä­te­sä­kil­li­sen van­hen­tu­nut­ta ruo­kaa.