Menneitä muistellessa

Pal­jon kir­joit­ta­mi­sen ar­vois­ta on vii­me viik­koi­na ta­pah­tu­nut. Huo­no oma­tun­to mi­nul­la on ai­na­kin seu­raa­vien hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tär­kei­den ta­pah­tu­mien ruo­ti­mat­ta jät­tä­mi­ses­tä:

• Au­di­ten kon­sert­ti Jo­han­nek­sen kir­kos­sa. Voi tun­tei­den myrs­ky ja myl­väys! Van­ha suo­la haa­voi­hin on pa­rem­pi kuin bus­sil­li­nen muusia.
• Do­mi­nan­ten vaa­li­ko­kous. Iha­naa ih­mis­suh­de­viih­det­tä tär­kei­tä­kään asioi­ta tär­kei­le­mät­tä. Is­tun ensi vuon­na REDACTEDn pal­leil­la, siis bas­son stem­ma­vis­kaa­li­na ja REDACTEDn kans­sa luk­ka­ri­na.
• Kvar­tet­ti­ki­san voit­to Do­mi­nan­ten vuo­si­juh­las­sa. Huo­men­na sii­tä on kak­si viik­koa, eikä epä­to­del­li­suu­den hämy vain ota häl­ve­täk­seen. Kah­den­kym­me­ne­nyh­dek­sän pis­teen voit­to­mar­gi­naa­li bii­seil­lä, joi­ta han­nail­tiin jopa esit­tää, ”jos ne ei vaik soi”. BB on Kin­gi!