Luonnon välttämättömyys

Poh­jois­mai­den kan­sain, suo­ma­lais­ten, lap­pa­lais­ten ja ruot­sa­lais­ten mai­ni­taan ol­leen suu­rim­pia juo­pot­te­li­joi­ta; sen jäl­keen il­moi­te­taan seu­raa­van tans­ka­lais­ten, puo­la­lais­ten, englan­ti­lais­ten ja sak­sa­lais­ten; kaik­kein rait­tiim­mik­si kii­te­tään rans­ka­lai­sia, ita­lia­lai­sia, kreik­ka­lai­sia ja es­pa­nia­lai­sia. Suu­ri va­lis­tus­fi­lo­soo­fi Mon­tesqui­eu väit­ti al­ko­ho­lin käy­tön li­sään­ty­vän maan­tie­teel­lis­ten le­vey­sas­tei­den mu­kaan, min­kä hän kat­soi joh­tu­van luon­non vält­tä­mät­tö­myy­des­tä; men­täes­sä poh­jois­ta koh­ti kas­vaa il­ma­na­lan kyl­myys ja kos­teus, ja sen hän otak­sui vaa­ti­van naut­ti­maan al­ko­ho­lia sitä enem­män, mitä enem­män päi­vän­ta­saa­jal­ta loitotaan. 

Vil­jo Hy­tö­nen: Yh­teis­kun­nal­li­nen rait­tius­lu­ku­kir­ja (1922). Wer­ner Sö­der­ström Osa­keyh­tiön raittiuskirjallisuusosasto.

Blasé

It see­med to me that the­re was not­hing new to be disco­ve­red ever again. Our socie­ty was ut­ter­ly, rui­nous­ly de­ri­va­ti­ve […]. We were the first hu­man beings who would ne­ver see anyt­hing for the first time. We sta­re at the won­ders of the world, dull-eyed, un­derw­hel­med. Mona Lisa, the Py­ra­mids, the Em­pi­re Sta­te Buil­ding. Jungle ani­mals on at­tack, ancient ice­bergs col­lap­sing, volca­noes erup­ting. I can’t recall a single amazing thing I have seen first­hand that I didn’t im­me­dia­te­ly re­fe­rence to a mo­vie or TV show. A fuc­king com­mercial. You know the aw­ful sing­song of the blasé: Seeeen it. I’ve li­te­ral­ly seen it all, and the worst thing […] is: The second­hand ex­pe­rience is always bet­ter. The ima­ge is cris­per, the view is kee­ner, the ca­me­ra angle and the soundt­rack ma­ni­pu­la­te my emo­tions in a way rea­li­ty can’t any­mo­re. I don’t know that we are ac­tual­ly hu­man at this point, tho­se of us who are like most of us, who grew up with TV and mo­vies and now the In­ter­net. If we are bet­rayed, we know the words to say; when a lo­ved one dies, we know the words to say. If we want to play the stud of the smart-ass or the fool, we know the words to say. We are all wor­king from the same dog-ea­red script.

It’s a very dif­ficult era in which to be a per­son, just a real, ac­tual per­son, ins­tead of a col­lec­tion of per­so­na­li­ty traits se­lec­ted from an end­less au­to­mat of characters.

(Gil­lian Flynn: Gone Girl)

17. 2. 2015

”Ei­kö­hän hir­te­tä it­tem­mä. Kyl­lä Bert­ta häm­mäs­tyy!” Joi­na­ki päi­vi­nä vain tun­tuu sil­tä, että ei tämä täs­tä. Että REDACTED oli mul­le pa­ras ma­hol­li­nen, ja ku ei sen­kään kans on­nis­tu­nu, mi­ten vois iki­nä ke­nen­kään? REDACTED, REDACTED. On­han mi­nun nyt hel­pom­pi­ki olla, mo­nel­la lail­la. Mut­ta jos­ta­ki pi­täs saa­ha ruis­ke elä­mä­ni­loa ja -halua.

Todennäköisin sana

Voi­daan tut­kia myös eri ään­tei­den esiin­ty­mis­to­den­nä­köi­syyt­tä eri ym­pä­ris­töis­sä. Esi­mer­kik­si suo­mes­sa k on kaik­kein ylei­sin sa­na­nal­kui­nen ään­ne […]. Edel­leen voi­daan tut­kia myös ns. seu­raan­to­ja eli sitä, mil­lä to­den­nä­köi­syy­del­lä tiet­tyä ään­net­tä seu­raa jo­kin toi­nen tiet­ty ään­ne. Esi­mer­kik­si suo­mes­sa sa­na­nal­kui­sen k:n jäl­jes­sä seu­raa useim­mi­ten a, tä­män jäl­jes­sä tu­lee to­den­nä­köi­sim­min n ja tätä seu­raa enim­mäk­seen i. Näin voi­tai­siin sa­noa, että ’suo­men to­den­nä­köi­sin sana’ on kani.

Kai­sa Häk­ki­nen: Kie­li­tie­teen pe­rus­teet (1994). Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suu­den Seu­ra, Tie­to­li­pas 133.

Aikaa sitten

Jos­kus öi­sin minä mie­tin jo muuta,
ai­van kuin en edes muis­tais sua enää.
Ehkä jo­na­kin aa­mu­na sel­ke­nee sää,
ja kun he­rään on muis­to­si poissa.

Jos voi­sin minä toi­pui­sin kyllä,
si­nun ot­tees­tas va­paa jo oisin.
Jos vain voi­sin minä eläi­sin toisin
ja sa­noi­sin pääs­see­ni si­nus­ta jo ai­kaa sitten. 

(Edu Ket­tu­nen: Ai­kaa sit­ten)

Hypätä aikansa yli

että kukaan ei voi hypätä aikansa yli

”Ree­ma (lauseen re­maat­ti­nen osa) on lauseen sa­na­jär­jes­tys­tä ja in­for­maa­tio­ra­ken­net­ta kos­ke­va ter­mi, joka tar­koit­taa lauseen var­si­nai­se­na uu­ti­se­na esi­tet­tyä osaa.”

Son­ja Tirk­ko­nen-Con­dit: Mak­ro­te­ma­tiik­ka asia­teks­tin ar­vioin­ti­kri­tee­ri­nä (1982). Suo­men so­vel­ta­van kie­li­tie­teen yh­dis­tys AFin­LA ry:n jul­kai­su no 33.
Ison suo­men kie­lio­pin verk­ko­ver­sio (2008). Ko­ti­mais­ten kiel­ten tut­ki­mus­kes­kuk­sen verk­ko­jul­kai­su­ja 5.