8. 8. 2017

Käy­tiin Ri­tan ja äi­tin kans sie­nes­sä. Kuusi­saa­res­sa ei ollu yh­tään mut­ta Kalk­ki­vaa­ran­tien var­res­ta löy­ty kan­gas­rous­ku­ja kat­ti­lal­li­nen ja ha­pe­ro­ja va­ja­va pan­nul­li­nen, jon­ka ka­nan­mu­nan ja mu­na­koi­son kans heti äi­tin pais­ta­ma­na söin­ki. Ajat­te­lin tehä REDACTEDlle esi­pol­vi­kaa­vion lah­jak­si, alo­tin­ki sen tuos­sa äs­kön. Hius­li­su­ke-ris­ti­kon­ki vois vii­mein vih­jeis­tää lop­puun, niin sais sen ens vii­kol­la Htc:llä vä­ri­tu­los­taa. Ja, hyvä minä, lai­toin hop­sin ojen­nuk­seen ens lu­ku­vuo­jek­si ja mei­la­sin Enwal­dil­le yhen ky­sy­myk­sen muut­tu­nees­ta kurs­si­tar­jon­nas­ta. Mei­naan tehä 50 pis­tet­tä eli kaik­ki pait­si gra­dun ens vuon­na, vii­me vuon­na tein löy­säil­len 40. Huo­me­na mei­na­sim­ma viiä ver­kon Kei­no­lam­peen. Pi­tää­pä sau­voa se vene Kei­no­jär­veen täs­sä joku ilta va­si­ten, sii­nä on sa­man­lai­sia on­nel­li­sen lap­suu­en vi­bo­ja ku Kuis­su­van­nos­sa.

7. 8. 2017

Rita sai ko­pin. Tu­lee­ko­han mind­ful­ness-ter­mi sii­tä, että ta­voit­tee­na on mie­len täyt­ty­mi­nen kul­la­kin het­kel­lä kä­sil­lä tai nä­ky­vil­lä ole­vas­ta asias­ta? Tä­nään oli päi­vä pit­kä ket­ju, mel­kein kat­kea­ma­ton, tuo­kioi­ta jois­sa aja­tus ei har­hail­lut men­neis­sä eikä tu­le­vis­sa, vaan le­pä­si tai as­ka­roi juu­ri sii­nä mitä mil­loin­kin tein. Näin ai­na­kin nyt il­lal­la olen muis­ta­vi­na­ni. Työ­ai­ka­na tuo tila on enem­män sään­tö kuin poik­keus, mut­ta mi­tään­te­ke­mät­tö­mä­nä äl­jöt­tä­mis­tä ei mah­tu­nut il­taan­kaan. Vaik­ka ei se ha­ja­mie­li­syys (täy­tei­sen vas­ta­koh­ta­na) täyt­tä te­ke­mät­tö­myyt­tä vaa­di­kaan; mo­nia jut­tu­ja­han saa teh­tyä niin ru­tii­nil­la, et­tei kes­kit­ty­mi­nen vält­tä­mät­tä käy ker­taa­kaan sii­nä het­kes­sä ja työs­sä ku se on jo ohi ja val­mis. REDACTED.

6. 8. 2017

Tä­nään vuo­ti nok­ka ja ku­tit­ti sil­miä niin ku oli­sin sit­te­ki vä­hän al­ler­gi­nen tuol­le kar­va­kor­val­le. Mei­naan jät­tää sen nyt yök­si ulos — vii­me yös­tä­hän se oli­ki jo al­ku­puo­len — ja kat­toa hel­pot­taa­ko. Uno­hin kyl­lä ot­taa lo­ra­ta­dii­nin aa­mul­la, mut­ta ei kas­vi­pö­li­nän luu­lis enää eikä näin kyl­mäl­lä saa­van täm­mös­tä tur­so­tus­ta ai­kaan. Ke­rä­sin tä­nään puo­li lit­raa hil­lo­ja ja pi­han kan­gas­rous­kut, jot­ka ryöp­pä­sin ja pais­toin mu­hen­nok­sek­si. Hil­lat­ki söin kaik­ki, ju­kur­tin ja päh­ki­nöien kans tie­ten­ki, ja hy­vät olit. Huo­me­na taas töi­tä, plääh. Pik­kusen vä­hem­män kyl­lä­ki tym­pä­see ku vois REDACTED. Mi­tään ai­vo­ton­ta hom­maa ei muis­taak­se­ni ole mil­lä alot­taa ii­sis­ti, jo­ten pi­tä­nee tart­tua sii­hen vi­deot­räk­käy­son­gel­maan jota olen pit­kään väl­tel­ly. Ja he­rä­tä ai­ka­sin ku olen nyt jo pe­tis­sä ja ai­van sip­pi. Ai niin, häm­mäs­tyt­tä­vän kau­nis nai­nen kävi tä­nään ihas­tu­mas­sa kou­luun mie­hen­sä ja sis­kon­sa kans. Koi­ra­ki niil­lä oli, ne­li­kui­nen iso rui­pe­lo jos­ta Ri­tuk­ka sai tel­min­tä­ka­ve­rin tuo­kiok­si.

5. 8. 2017

Ei­vät tart­tu­neet, yk­sik­se­ni aje­lin Rin­teen­kul­mal­le ja puo­le­nyön jäl­keen ta­ka­sin. On­nek­si yk­kö­sel­tä tuli pom­pöö­siä, simp­pe­liä klas­sis­ta koko mat­kan. Men­nes­sä kä­vin kol­men sil­män hem­pu­kas­sa tan­kil­la, va­hin­gos­sa pal­ve­lu­tank­kauk­ses­sa mikä osot­tau­tu hy­väk­si va­hin­gok­si ku öl­jyt oli fi­ni­to ja kusi­nes­te­ki vä­his­sä. Polt­ta­reis­sa oli yl­lät­tä­vän lys­tiä sel­vin päin, huo­ma­sin pär­jää­vä­ni so­si­aa­li­ses­ti mel­kein yhtä hy­vin ku mais­tis­sa. Tai ehkä pär­jä­sin pa­rem­min­ki, mut­ta it­sear­vio on ja oli valp­paam­pi ja kriit­ti­sem­pi.

4. 8. 2017

Kä­vim­mä tä­nään Ri­tan kans hil­las­sa. Puo­li lit­raa kyp­siä poi­min, ai­na­ki pari lit­raa raa­ko­ja jä­tin. Poro juok­si en­sin sääs­kiä pa­koon Kuusi­vaa­ran­tie­tä alas, sit­te Ri­taa pa­koon sa­maa tie­tä ylös. Juok­su­na­ru vi­ri­tet­tiin REDACTEDn kans lii­te­rin nur­kal­ta rai­an ok­saan, ja kop­pia­ki se oli al­ka­nu te­ke­mään, vaik­ka si­säl­le­hän minä sen taas otin nuk­ku­maan, tu­hi­na kuu­luu tuol­ta sän­gyn pääs­tä lat­tial­ta. Ei vie­lä­kään ha­vain­to­ja al­ler­gia­oi­reis­ta, ihan mah­ta­vaa! Huo­me­na aje­len päi­väk­si ja il­lak­si REDACTEDn polt­ta­rei­hin Ro­va­nie­mel­le. Kau­pun­ki­so­ta te­kis mel­kein mie­li jät­tää vä­liin ja liit­tyä seu­raan vas­ta sen jäl­keen, si­vis­ty­nees­ti. Tar­jo­sin kol­mel­le rep­pu­reis­su­nai­sel­le kyy­tiä Face­boo­kis­sa, saa­pa nähä tart­tu­vat­ko mat­kaan.

3. 8. 2017

Min­kään sor­tin fyy­si­siä oi­rei­ta ei ole Ri­tan kans olei­lus­ta seu­ran­nu, mut­ta pää­ko­pas­sa aal­toi­lee ahis­tus toi­sen le­vot­to­muu­es­ta ja ina­huk­sis­ta, joi­ta en osaa tul­ki­ta. Ja vä­hän sii­tä­ki, että se on toi­sen koi­ra ja jos vaik­ka pääs­tän sen aian ali kar­kuun yöl­lä tai syö­tän jo­ta­ki so­pi­ma­ton­ta tai lii­an vä­hän tai en lei­ki sen kans tar­peek­si tai ul­koi­lu­ta. En­sin ajat­te­lin että otan sen si­säl­le yök­si mut­ta sit­te että jä­tän ulos, ja jä­tin­ki jo mut­ta pa­la­sin ha­ke­maan ku kävi sää­lit­tä­mään sen yk­si­näi­syys ku näin sen ke­räl­lä kyl­män ki­vi­por­taan kul­mal­la. Het­ken se tuos­sa pyö­ris­ke­li ja vin­gah­te­li mi­tä­lie en­nen ku rau­hot­tu maa­te sän­gyn­pää­tyyn laat­tial­le. REDACTED.

2. 8. 2017

Käy­tiin tä­nään REDACTEDn kans REDACTEDn ty­kö­nä. REDACTEDlla oli mat­kas­sa sa­ne­lu­ko­ne ja mul­la tu­li­te­rä Zoo­min ää­ni­tin. Olin etu­kä­teen ar­vel­lu että tois­ta tun­tia sie­lä var­maan me­nee, mut­ta me­ni­ki mel­kein viis. REDACTED on 87 ja kä­sit­tääk­se­ni ky­län van­hin ym­pä­ri­vuo­ti­nen asu­kas. Sii­nä on aa­vis­tus REDACTEDä ja ri­paus as­per­ge­ria, ja sil­lä on val­ta­va mää­rä muis­ti­tie­toa Su­van­non van­hois­ta asiois­ta ja ih­mi­sis­tä, ana­lyyt­ti­syyt­tä ja int­ros­pek­tio­ky­kyä, lem­peät sil­mät ja ava­ra sy­dän. Käy­tin Zoo­mia ekaa ker­taa, enkä nyt il­lal­la us­kal­ta­nu koe­kuun­nel­la on­nis­tu­ko nau­ho­tus, kos­ka jos ei niin vi­tut­tais ku viit­tä mies­tä. Kä­vin sen si­jaan lii­te­ris­sä tol­jot­ta­mas­sa ja siir­te­le­mäs­sä lau­to­ja ja ri­mo­ja, jois­ta olin aja­tel­lu nik­ka­roia Ri­tal­le ka­tok­sen. Tun­tuu vain et­tei taia tai­ot riit­tää. Rita on nel­jä­vuo­tias la­pin- ja po­ro­koi­ra ja tu­los­sa huo­me­na tän­ne kou­lul­le vii­kok­si hoi­toon. Al­ler­gia­tes­tiä var­ten voi kyl­lä olla pa­rem­pi an­taa­ki sen olla yöt ja sa­teet si­säl­lä. Siis sen sel­vit­tä­mi­sek­si, olen­ko al­ler­gi­nen la­pin­koi­ril­le tai po­ro­koi­ril­le, jon­ka­lai­nen REDACTEDn kans ha­lut­tais joku kau­nis päi­vä omis­taa. (Vaik­ka on­han al­ler­gi­soi­vuu­es­sa kuu­lem­ma koi­rayk­si­lö­koh­ta­sia­ki ero­ja.)

Tuli tuuli, saattaa sataa

Suo­men kie­les­sä on yl­lin kyl­lin ne­li­kir­jai­mi­sia sa­no­ja, joi­den toi­nen tai kol­mas kir­jain kah­den­ta­mal­la syn­tyy toi­sia pe­rus­muo­toi­sia sa­no­ja (esim. piru → pii­ru, evät → eväät). Eris­ni­miä lu­kuun ot­ta­mat­ta noi­den ne­li­kir­jai­mis­ten sa­no­jen jou­kos­sa on kui­ten­kin vain kym­me­nen sel­lais­ta, jois­sa sa­man ope­raa­tion voi teh­dä kum­mal­le vä­li­kir­jai­mel­le ta­han­sa:

kari kaa­ri kar­ri
kato kaa­to kat­to
kuri kuu­ri kur­ri
laki laa­ki lak­ki
lata laa­ta lat­ta
lika lii­ka lik­ka
muli muu­li mul­li
tili tii­li til­li
tuli tuu­li tul­li
tuma tuu­ma tum­ma

Lata (”vars. äkeen apu­lait­tee­na käy­tet­tä­vä le­vy­mäi­nen maan­pin­nan ta­soi­tin”) puo­les­taan on yllä lue­tel­luis­ta sa­nois­ta ai­noa, jos­ta syn­tyy uusi sana myös mo­lem­mat vä­li­kir­jai­met tuplaa­mal­la.