14. 8. 2017

Me­loin il­lal­la Kei­no­lam­mel­ta Kei­no­jär­vel­le. Kaks tun­tia sii­hen meni aika lail­la ta­san. Pe­ril­lä en eh­ti­ny kau­an vir­ve­löiä ku au­rin­ko oli jo niin al­haal­la, mut­ta pik­ku hau­en ker­ke­sin saa­ha ja las­kia ta­ka­sin. Työ­päi­vä oli yl­lät­tä­vän saa­vu­tuk­sel­li­nen, vaik­ka aa­mul­la ei vie­lä ollu yh­tään teh­tä­vis­sä ole­vaa hom­maa lis­tal­la. Mut­ta on­han se jou­ta­van­päi­väs­tä nä­per­te­lyä tuo meiän työ, REDACTED.

13. 8. 2017

On al­ka­nu kis­mit­tä­mään täs­sä ke­sän mit­taan, mi­ten vä­hän tiiän kas­ve­ja la­ji­ni­mel­tä. Olin jopa unoh­ta­nu pie­ta­ryr­tin, jota äiti sa­noo nap­pi­ku­kak­si. Tä­nään opin kaks uut­ta: vi­luk­ko on har­vi­nai­sen kau­nis val­ko­nen kuk­ka, jota löy­sin Kei­no­lam­men vas­ta­ran­nal­ta, ja puls­ka­nei­lik­ka se vaa­lean­vio­let­ti hai­tu­va­kuk­ka, jota täs­sä kou­lun pi­hal­la­ki kas­vaa sie­lä tää­lä. Rai­to­ja ja lep­piä yri­tet­tiin ope­tel­la erot­ta­maan toi­sis­taan REDACTEDn kans Mai­ri­vaa­ran­tiel­lä taan­noin.

12. 8. 2017

Kol­me eril­lis­tä tur­re­pa­ris­kun­taa ja REDACTED kävi tä­nään ky­läs­sä. Yhet oli Py­hä­joel­ta, kol­ho puusep­pä­mies ja ku­van­kau­nis vai­mo jota en­sin luu­lin tyt­tä­rek­si. REDACTEDn 180-sent­ti­nen, hoik­ka ver­sio. REDACTED toi man­si­koi­ta ja an­noin sil­le ah­ven­fi­lei­tä. Pa­sin kans käy­tiin puu­ka­so­ja ja tuu­len­kaa­to­ja väi­jy­mäs­sä, Sei­jan kans Kei­no­lam­mel­la ka­tis­koil­la ja vir­ve­löi­mäs­sä. Sain kaks he­le­ve­tin isoa hau­kia. Puu­kuu­rin pe­rus­tin lii­te­rin pää­hän ja lau­la­tin hal­ko­ma­ko­net­ta. Sas­sa­lil­ta käy­tiin ka­tos­pel­tiä.

10. 8. 2017

Sau­noin il­lal­la pit­kään ja lep­po­sas­ti. Vil­vot­te­lin yhen ker­ran puk­ka­ris­sa, toi­sen ker­ran ul­ko­na ja rap­sut­te­lin Ri­taa. Huo­me­na aa­mul­la se läh­tee Nor­jaan. Vet­tä tuli tä­nään ku ai­saa. Näin vii­me yönä unta REDACTEDstä, aa­mul­la jus­tiin en­nen ku he­rä­sin. Kum­ma mi­ten sitä voi tehä it­ten­sä on­nel­li­sek­si mie­li­ku­vi­tuk­sen voi­mal­la. Ne on aina tuom­mo­sia voi­mak­kaas­ti val­ve­ti­laan­ki vai­kut­ta­via mul­la nuo REDACTEDunet ja te­rä­vä­piir­to­laa­tusia, niin että nii­tä sen kau­nii­ta kas­vo­ja voi vie­lä he­rää­mi­sen jäl­keen­ki tar­kas­tel­la mie­les­sään ku va­lo­ku­vaa. Se yrit­ti olla pu­hu­mat­ta ja vi­ha­nen mul­le mut­ta hymy ka­reh­ti jo.

9. 8. 2017

Nämä täm­mö­set (vapaa)päivät on teh­ny täs­tä ke­säs­tä niin mai­nion. Aa­mus­ta asti jal­keil­la, enim­mäk­seen ul­ko­na, ka­las­sa ja hil­las­sa ja met­täs­sä. En ees tiiä sen aa­van ni­miä jon­ka lai­taan Kei­no­lam­men vas­ta­ran­nal­ta kä­ve­li kym­me­ni­sen mi­nuut­tia, Google Map­sin sa­tel­liit­ti­ku­vas­ta vain ka­toin että jaha, olisk­han tuo­la hil­lo­ja. Ei ollu, mut­ta äi­ti­kur­ki, isä­kur­ki ja tei­ni­kur­ki oli, ja mat­kal­la si­si­lis­ko ja jon­ku la­jin hauk­ka lä­hie­täi­syyel­lä. Jul­met­tu­ja hau­kia saa­tiin ver­kol­la muis­taak­se­ni viis.

8. 8. 2017

Käy­tiin Ri­tan ja äi­tin kans sie­nes­sä. Kuusi­saa­res­sa ei ollu yh­tään mut­ta Kalk­ki­vaa­ran­tien var­res­ta löy­ty kan­gas­rous­ku­ja kat­ti­lal­li­nen ja ha­pe­ro­ja va­ja­va pan­nul­li­nen, jon­ka ka­nan­mu­nan ja mu­na­koi­son kans heti äi­tin pais­ta­ma­na söin­ki. Ajat­te­lin tehä REDACTEDlle esi­pol­vi­kaa­vion lah­jak­si, alo­tin­ki sen tuos­sa äs­kön. Hius­li­su­ke-ris­ti­kon­ki vois vii­mein vih­jeis­tää lop­puun, niin sais sen ens vii­kol­la Htc:llä vä­ri­tu­los­taa. Ja, hyvä minä, lai­toin hop­sin ojen­nuk­seen ens lu­ku­vuo­jek­si ja mei­la­sin Enwal­dil­le yhen ky­sy­myk­sen muut­tu­nees­ta kurs­si­tar­jon­nas­ta. Mei­naan tehä 50 pis­tet­tä eli kaik­ki pait­si gra­dun ens vuon­na, vii­me vuon­na tein löy­säil­len 40. Huo­me­na mei­na­sim­ma viiä ver­kon Kei­no­lam­peen. Pi­tää­pä sau­voa se vene Kei­no­jär­veen täs­sä joku ilta va­si­ten, sii­nä on sa­man­lai­sia on­nel­li­sen lap­suu­en vi­bo­ja ku Kuis­su­van­nos­sa.

7. 8. 2017

Rita sai ko­pin. Tu­lee­ko­han mind­ful­ness-ter­mi sii­tä, että ta­voit­tee­na on mie­len täyt­ty­mi­nen kul­la­kin het­kel­lä kä­sil­lä tai nä­ky­vil­lä ole­vas­ta asias­ta? Tä­nään oli päi­vä pit­kä ket­ju, mel­kein kat­kea­ma­ton, tuo­kioi­ta jois­sa aja­tus ei har­hail­lut men­neis­sä eikä tu­le­vis­sa, vaan le­pä­si tai as­ka­roi juu­ri sii­nä mitä mil­loin­kin tein. Näin ai­na­kin nyt il­lal­la olen muis­ta­vi­na­ni. Työ­ai­ka­na tuo tila on enem­män sään­tö kuin poik­keus, mut­ta mi­tään­te­ke­mät­tö­mä­nä äl­jöt­tä­mis­tä ei mah­tu­nut il­taan­kaan. Vaik­ka ei se ha­ja­mie­li­syys (täy­tei­sen vas­ta­koh­ta­na) täyt­tä te­ke­mät­tö­myyt­tä vaa­di­kaan; mo­nia jut­tu­ja­han saa teh­tyä niin ru­tii­nil­la, et­tei kes­kit­ty­mi­nen vält­tä­mät­tä käy ker­taa­kaan sii­nä het­kes­sä ja työs­sä ku se on jo ohi ja val­mis. REDACTED.

6. 8. 2017

Tä­nään vuo­ti nok­ka ja ku­tit­ti sil­miä niin ku oli­sin sit­te­ki vä­hän al­ler­gi­nen tuol­le kar­va­kor­val­le. Mei­naan jät­tää sen nyt yök­si ulos — vii­me yös­tä­hän se oli­ki jo al­ku­puo­len — ja kat­toa hel­pot­taa­ko. Uno­hin kyl­lä ot­taa lo­ra­ta­dii­nin aa­mul­la, mut­ta ei kas­vi­pö­li­nän luu­lis enää eikä näin kyl­mäl­lä saa­van täm­mös­tä tur­so­tus­ta ai­kaan. Ke­rä­sin tä­nään puo­li lit­raa hil­lo­ja ja pi­han kan­gas­rous­kut, jot­ka ryöp­pä­sin ja pais­toin mu­hen­nok­sek­si. Hil­lat­ki söin kaik­ki, ju­kur­tin ja päh­ki­nöien kans tie­ten­ki, ja hy­vät olit. Huo­me­na taas töi­tä, plääh. Pik­kusen vä­hem­män kyl­lä­ki tym­pä­see ku vois REDACTED. Mi­tään ai­vo­ton­ta hom­maa ei muis­taak­se­ni ole mil­lä alot­taa ii­sis­ti, jo­ten pi­tä­nee tart­tua sii­hen vi­deot­räk­käy­son­gel­maan jota olen pit­kään väl­tel­ly. Ja he­rä­tä ai­ka­sin ku olen nyt jo pe­tis­sä ja ai­van sip­pi. Ai niin, häm­mäs­tyt­tä­vän kau­nis nai­nen kävi tä­nään ihas­tu­mas­sa kou­luun mie­hen­sä ja sis­kon­sa kans. Koi­ra­ki niil­lä oli, ne­li­kui­nen iso rui­pe­lo jos­ta Ri­tuk­ka sai tel­min­tä­ka­ve­rin tuo­kiok­si.