17. 8. 2017

Mat­kus­tan pit­käs­tä ai­kaa is­tu­ma­pai­kal­la Ke­mi­jär­vel­tä Hel­sin­kiin. Lie­nee­kö edel­li­nen ker­ta se ku REDACTEDn kans teh­tiin sama, en nyt ole var­ma kum­paan suun­taan, niin täyes­sä ju­nas­sa että tar­jo­sin sil­le mo­lem­mat penk­kim­me ja hor­ros­tin ite lat­tial­la. Tois­ta­sek­si olen saa­nu olla yk­sin täs­sä nel­jän pen­kin pai­kal­la. Ma­kuu­paik­kaa­kaan en ole ot­ta­nu ai­koi­hin; VR:n ryös­tö­hin­to­jen ta­kia olen mel­kein ko­ko­naan tur­rut­ta­nu len­to­pel­ko­ni ja len­tä­mi­sen osal­ta ekoe­tiik­ka­ni, vaik­ka Oulu–Helsinki-väli ei enää ole paha päi­vä­vau­nus­sa­kaan tai­tet­ta­vak­si, Man­do­li­nol­la alle kuus tun­tia. Ker­ran olen tul­lu ma­kuu­pai­kal­la Ou­luun­ki, mut­ta sii­nä nyt ei ollu ko­vin pal­jon jär­kiä. REDACTED. — — Luin lop­puun Frank McCour­tin Seit­se­män­nen por­taan en­ke­lin. Ajat­te­lin li­sä­tä sen sa­man tien Ano­bii­hin, mut­ta tuli mie­leen, et­tei edel­lis­tä­kään sin­ne li­sää­mää­ni kir­jaa ole il­maan­tu­nut hyl­lyl­le. Mah­toi­vat­ko­han rik­koa li­säys­pro­ses­sin ul­koa­su­päi­vi­tyk­sen yh­tey­des­sä? Tätä seu­ra­si idea koo­ta pait­si lue­tut kir­jat, tä­hän asti ja jat­kos­sa, myös kaik­ki tvii­tit, face­books­ta­tuk­set, googleplus­sauk­set, ei-skan­na­tut Flickr-ku­vat ja, ihi­hii, pa­pe­ril­le ky­näil­lyt päi­vä­kir­ja­mer­kin­nät niin pit­käl­tä ajal­ta ku nii­tä löy­tyy yh­teen, avoi­meen blo­giin, joka olis ja py­syis kau­em­min ja omem­pa­na ku mi­kään kau­pal­li­nen alus­ta. Avo­kal­lon si­säl­lön­ki vois sii­hen im­por­toia, mut­ta sii­hen ja päi­vä­kir­ja­mer­kin­töi­hin pi­täis kyl­lä so­vel­taa Eye­son­ly-sen­suu­ria muit­ten ano­ny­mi­soi­mi­sek­si. Ja vaik­ken sitä omal­la ni­mel­lä­ni pi­täis tai mis­sään mai­nos­tais, pa­rem­pi olis var­maan läh­tiä sii­tä ole­tuk­ses­ta, että esim. REDACTED ja REDACTED pää­tyy sitä lu­ke­maan. Ja sääs­tää nii­tä pii­lot­ta­mal­la tie­tyt ju­tut vaik­ka vain Ja­nin ja it­te­ni nä­kö­sil­le. Sen jäl­keen­hän sitä vois­ki ny­käs­tä so­me­töp­se­lin sei­näs­tä ja kes­kit­tyä sii­hen mitä te­kee.

16. 8. 2017

Ly­hyem­män työ­päi­vän an­sios­ta ker­ke­sin tä­nään ke­rä­tä ja pa­kas­taa mus­ta­vii­ni­mar­jo­ja, hal­koa kym­men­kun­ta pölk­kyä ja pi­no­ta ha­lot, koo­ta ja polt­taa pol­tet­ta­vat ros­kat, esi­tel­lä luok­kaa sak­sa­lais­pa­ris­kun­nal­le jot­ka oli käy­ny en­nen­ki tää­lä ja mon­ta ker­taa Suo­mes­sa, läm­mit­tää sau­nan ja kyl­piä vaik­ka ve­si­paan pii­si ei taas mei­nan­nu en­sin mil­lään syt­tyä, liot­taa ja huuh­tel­la mo­lem­mat kor­va­käy­tä­vät ja il­lal­la vie­lä vii­me työk­se­ni vih­jeis­tää lop­puun Hius­li­su­ke-ni­mi­sen ris­ti­kon, jot­ta saan sen per­jan­tai­na töis­sä tu­los­tet­tua vä­ril­li­se­nä REDACTEDlle. Olin ta­hal­la­ni teh­ny sii­tä eri­tyi­sen vai­kian, ja se oli jää­ny kes­ken niin kau­an sit­ten, et­ten enää muis­ta­nu enkä kek­si­ny vas­taus­sa­no­ja oma­te­ke­mis­tä­ni vih­jeis­tä.

15. 8. 2017

Ha­luai­sin taas siir­tää tä­män päi­vä­kir­jaa­mi­sen net­tiin, niin että joku jos­kus saat­tas vaik­ka lues­kel­la näi­tä lö­pi­nöi­tä. Mut­ta ei­hän sitä näin tur­han­ai­ka­sil­la jaa­ri­tuk­sil­la sit­te ha­luais ke­nen­kään ai­kaa tuh­la­ta vaan pyr­kis ole­maan kiin­nos­ta­va ajat­te­li­ja, ja sii­hen paik­kaan kramp­pais ky­nää pi­tä­vä käsi. Me­lot­tiin tä­nään ta­ka­sin Kei­no­lam­mel­le äi­tin kans se vene, jon­ka ei­len lii­ku­tin Kei­no­jär­vel­le. Laa­vun ees­tä äiti onki tois­ta­kym­men­tä fi­leoi­ta­van ko­kos­ta ah­ven­ta mato-on­gel­la ja minä vir­ve­lil­lä yhen. Ka­tis­kois­ta tuli muu­ta­ma li­sää ja hau­ki. Mal­toin vie­lä ko­tiin tul­tua­ni tehä uu­ni­juu­rek­sia ja tis­ka­ta sil­lä vä­lin ku ne kyp­sy, vaik­ka näl­kä ja väsy oli jo mö­kil­tä läh­ties­sä. Teen huo­me­na ly­hyem­män päi­vän töis­sä ja per­jan­tai­na toi­sen pät­kän. Hää­tyy käyä lou­naal­la REDACTEDn ja REDACTEDn kans ja sum­pil­la REDACTEDn. Ai niin, kor­vis­sa (tai ai­na­ki vam­ma-) lump­su­aa sii­hen mal­liin, että pi­tä­nee kai­vaa liu­ot­ti­met ja ruut­ta koh­ta esiin. Tai no huo­me­na, enää en keh­taa.

14. 8. 2017

Me­loin il­lal­la Kei­no­lam­mel­ta Kei­no­jär­vel­le. Kaks tun­tia sii­hen meni aika lail­la ta­san. Pe­ril­lä en eh­ti­ny kau­an vir­ve­löiä ku au­rin­ko oli jo niin al­haal­la, mut­ta pik­ku hau­en ker­ke­sin saa­ha ja las­kia ta­ka­sin. Työ­päi­vä oli yl­lät­tä­vän saa­vu­tuk­sel­li­nen, vaik­ka aa­mul­la ei vie­lä ollu yh­tään teh­tä­vis­sä ole­vaa hom­maa lis­tal­la. Mut­ta on­han se jou­ta­van­päi­väs­tä nä­per­te­lyä tuo meiän työ, REDACTED.

13. 8. 2017

On al­ka­nu kis­mit­tä­mään täs­sä ke­sän mit­taan, mi­ten vä­hän tiiän kas­ve­ja la­ji­ni­mel­tä. Olin jopa unoh­ta­nu pie­ta­ryr­tin, jota äiti sa­noo nap­pi­ku­kak­si. Tä­nään opin kaks uut­ta: vi­luk­ko on har­vi­nai­sen kau­nis val­ko­nen kuk­ka, jota löy­sin Kei­no­lam­men vas­ta­ran­nal­ta, ja puls­ka­nei­lik­ka se vaa­lean­vio­let­ti hai­tu­va­kuk­ka, jota täs­sä kou­lun pi­hal­la­ki kas­vaa sie­lä tää­lä. Rai­to­ja ja lep­piä yri­tet­tiin ope­tel­la erot­ta­maan toi­sis­taan REDACTEDn kans Mai­ri­vaa­ran­tiel­lä taan­noin.

12. 8. 2017

Kol­me eril­lis­tä tur­re­pa­ris­kun­taa ja REDACTED kävi tä­nään ky­läs­sä. Yhet oli Py­hä­joel­ta, kol­ho puusep­pä­mies ja ku­van­kau­nis vai­mo jota en­sin luu­lin tyt­tä­rek­si. REDACTEDn 180-sent­ti­nen, hoik­ka ver­sio. REDACTED toi man­si­koi­ta ja an­noin sil­le ah­ven­fi­lei­tä. Pa­sin kans käy­tiin puu­ka­so­ja ja tuu­len­kaa­to­ja väi­jy­mäs­sä, Sei­jan kans Kei­no­lam­mel­la ka­tis­koil­la ja vir­ve­löi­mäs­sä. Sain kaks he­le­ve­tin isoa hau­kia. Puu­kuu­rin pe­rus­tin lii­te­rin pää­hän ja lau­la­tin hal­ko­ma­ko­net­ta. Sas­sa­lil­ta käy­tiin ka­tos­pel­tiä.

10. 8. 2017

Sau­noin il­lal­la pit­kään ja lep­po­sas­ti. Vil­vot­te­lin yhen ker­ran puk­ka­ris­sa, toi­sen ker­ran ul­ko­na ja rap­sut­te­lin Ri­taa. Huo­me­na aa­mul­la se läh­tee Nor­jaan. Vet­tä tuli tä­nään ku ai­saa. Näin vii­me yönä unta REDACTEDstä, aa­mul­la jus­tiin en­nen ku he­rä­sin. Kum­ma mi­ten sitä voi tehä it­ten­sä on­nel­li­sek­si mie­li­ku­vi­tuk­sen voi­mal­la. Ne on aina tuom­mo­sia voi­mak­kaas­ti val­ve­ti­laan­ki vai­kut­ta­via mul­la nuo REDACTEDunet ja te­rä­vä­piir­to­laa­tusia, niin että nii­tä sen kau­nii­ta kas­vo­ja voi vie­lä he­rää­mi­sen jäl­keen­ki tar­kas­tel­la mie­les­sään ku va­lo­ku­vaa. Se yrit­ti olla pu­hu­mat­ta ja vi­ha­nen mul­le mut­ta hymy ka­reh­ti jo.

9. 8. 2017

Nämä täm­mö­set (vapaa)päivät on teh­ny täs­tä ke­säs­tä niin mai­nion. Aa­mus­ta asti jal­keil­la, enim­mäk­seen ul­ko­na, ka­las­sa ja hil­las­sa ja met­täs­sä. En ees tiiä sen aa­van ni­miä jon­ka lai­taan Kei­no­lam­men vas­ta­ran­nal­ta kä­ve­li kym­me­ni­sen mi­nuut­tia, Google Map­sin sa­tel­liit­ti­ku­vas­ta vain ka­toin että jaha, olisk­han tuo­la hil­lo­ja. Ei ollu, mut­ta äi­ti­kur­ki, isä­kur­ki ja tei­ni­kur­ki oli, ja mat­kal­la si­si­lis­ko ja jon­ku la­jin hauk­ka lä­hie­täi­syyel­lä. Jul­met­tu­ja hau­kia saa­tiin ver­kol­la muis­taak­se­ni viis.