28. 8. 2017

Oli­pa har­vi­nai­sen lys­ti raa­ta­ta koko au­to­mat­ka Ro­va­nie­mel­le ja ta­ka­sin REDACTEDn kans. Sem­mo­nen tyyp­pi jon­ka pa­rem­min muis­tin la­pin­pu­kuse­na kan­san­tans­si­tyt­tö­se­nä ku ai­kuse­na, fik­su­na ja em­paat­ti­se­na, kes­kus­te­lu­tai­to­se­na nai­se­na. Teki vai­ku­tuk­sen! Jag var im­po­ne­rad. Iha­na oli viu­lis­ti­ki, REDACTED. Pac­hel­be­lis­tä­ki tuli yh­täk­kiä kiin­nos­ta­vaa musiik­kia ku se soit­ti jo­ta­ki sa­tun­nai­ses­ti va­li­koi­tu­nut­ta stem­maa jousi­so­vi­tuk­ses­ta sii­hen pääl­le. — — — Söin bruns­sik­si pir­te­löä, joka on­nis­tu ta­val­lis­ta pa­rem­min, ja il­ta­päi­väl­li­sek­si pais­toin si­pu­lia, val­ko­si­pu­lia, sel­le­riä ja mu­na­koi­soa in­ki­vää­ri-tši­li-val­ko­si­pu­li­soo­sis­sa.

27. 8. 2017

Rii­el­tiin rii­ta lop­puun tä­nään REDACTEDn kans. Tai­vuin ja asen­sin Te­le­gra­min uu­es­taan. Pas­ka maku jäi. Lan­ka­sin ja har­ja­sin ham­paat oi­kein huo­lel­la, jos­pa se sii­tä. Söin kol­men ruo­ka­la­jin il­lal­li­sen, jo­hon kuu­lu mm. oman maan sa­laat­tia (kah­ta eri­lais­ta), si­pu­lia ja pot­tu­ja, äi­tin maan leh­ti­kaal­ta, äi­tin ke­rää­miä sie­niä ja jom­man­kum­man tai mo­lem­pien ke­rää­miä mus­ti­koi­ta. Muu­ta­ki ter­veel­lis­tä oli, mut­ta ei yhtä lä­hel­tä. Ai­em­min päi­väl­lä ha­loin ison ka­san pölk­ky­jä ja tein hal­ko­ka­san pi­han pää­hän lauois­ta sei­näk­keen, jon­ka pönk­kä­sin. Äi­tin kans veet­tiin pres­su kas­vi­maan pääl­le ku Fo­reca en­nus­taa alle viit­tä ens yök­si. Ei pil­ve­tön­tä eikä niin kyl­mää ku vie­lä ei­len. REDACTEDn kans raa­ta­sin pit­kän to­vin sil­lä vä­li­neel­lä jota REDACTED ei suos­tu mi­nun kans käyt­tä­mään. Tu­lim­me sii­hen tu­lok­seen, että en­sim­mäi­sen in­fi­ni­tii­vin trans­la­tii­vi fi­naa­li­ra­ken­tees­sa edel­lyt­tää ai­keel­lis­ta (in­ten­tio­naa­lis­ta) toi­min­taa. Jär­jes­tin en­nen syön­tiä keit­tiö­tä ja kuun­te­lin luu­reil­la mu­ka­na lau­laen Qu­ee­nia, Lee­ve­jä ja Mic­hael Jack­so­nia.

26. 8. 2017

Tuli to­hi­see en­sim­mäi­sen ker­ran pönt­tö­uu­nis­sa. Tun­nel­mal­lis­ta! En taia jak­saa val­voa niin kau­an että sai­sin lai­tet­tua pel­lin kii­ni. Tu­lin yöl­lä puo­li nel­jäl­tä ko­tio ja vä­ker­sin uuen avo­kal­lo-Ree­man kim­pus­sa vie­lä vii­teen. Olin REDACTEDlle ja REDACTEDlle seu­rus­te­lu-up­see­ri­na Ke­mi­jär­ven ka­rao­ke­pu­bis­sa. Ei hää­vi elä­mys. Tä­nään käy­tiin äi­tin kans mus­ti­kas­sa, sit­te Pa­sin kans Lam­pi­vaa­ran-tien­var­res­ta laat­ta­ki­viä kuor­ma, sit­te vie­lä äi­tin kans vie­mäs­sä ver­kot. Kaks ko­ti­lam­peen ja nel­jä Kei­no­lam­peen, jos­sa en­sim­mäi­nen hau­ki ui taas verk­koon en­nen ku ehit­tiin vii­mi­nen jata vi­rit­tää. Vii­me yönä kävi kou­lun pi­hal­la nol­las­sa, mut­ta ai­na­kaan kaal­ten pe­rus­teel­la mi­kään ei pa­lel­tu­nu kas­vi­maal­la. Po­tut oli pres­sun alla, ja nyt en ole muis­ta­nu nii­tä peit­tää. Pi­tää­pä kat­toa ens yön en­nus­te.

24. 8. 2017

Tä­nään vä­syt­ti ja ala­ku­lot­ti pit­kin päi­vää. Töis­sä on lii­an vä­hän te­ke­mis­tä ja vii­me­ai­ka­set kah­nauk­set REDACTEDn kans pyö­rii mie­les­sä. Ilo­sim­pia jut­tu­ja oli huo­ma­ta, että Pac­hel­bel al­kaa jo su­jua, ja käyä Kei­no­lam­mel­la mut­ka. Ka­tis­kas­sa oli hau­ki, jos­ta söin äs­kön il­ta­pa­lak­si puo­let. Pu­na­juu­ri­hum­mus­ta­ki tein ja tuli hy­vää. Il­ta­päi­väl­lä kit­kin ja har­ven­sin pork­ka­na­penk­kiä ja ha­loin muu­ta­man pöl­kyn. Huo­me­na läm­mi­tän sau­nan.

23. 8. 2017

REDACTED tun­tuu ny­ky­ään ret­te­löi­vän mel­kein joka kään­tees­sä. Ei hu­vit­tais kuun­nel­la yh­tään. Tä­nään se äyäs­ti sii­tä että me­nin pois­ta­maan Te­le­gram- ja What­sapp-ti­li­ni hä­nen mie­li­piet­tään ky­sy­mät­tä, eikä suos­tu asen­ta­maan Sig­na­lia eikä Mes­sen­ge­riä, joi­ta ite vie­lä käy­tän. Rii­anai­he joka kuu­los­taa jo nyt sil­tä, että ei ko­vin pit­kän ajan pääs­tä nau­rat­taa mo­lem­pia. Sati kym­me­nen vuo­jen pääs­tä ku kaik­ki nel­jä pal­ve­lua on luul­ta­vas­ti enää tek­nos­tal­gi­sia muis­to­ja. Vii­kon­lop­pu­na se mek­ka­loi meiän (Uusi­ta­lo­jen) ai­kees­ta os­taa Ou­lus­ta asun­to. Taas en ollu kuu­lem­ma kes­kus­tel­lu hä­nen kans­saan asias­ta, ai­na­kaan ajois­sa. Hoh­hoi­jaa. Ikä­viä omis­ta­jan el­kei­tä ka­hen it­se­näi­sen ai­kusen suh­tees­sa tuom­mo­set. — — — Tai­taa olla mo­to­kus­ki urak­ka­pal­kal­la ku näin yötä myö­ten kuu­luu ry­tyyt­tä­vän Il­li­kai­sen pals­taa har­vem­mak­si. Mei­nat­tiin äi­tin kans ka­tis­kat käyä ko­ke­mas­sa, mut­ta huo­mat­tiin Kei­no­lam­men ran­nas­sa ve­neen avai­men unoh­tu­neen. Ke­rät­tiin sit­te muu­ta­ma sie­ni ka­la­äm­pä­riin, et­tei tul­lu ai­van huk­ka­reis­sua. REDACTED kävi ky­läs­sä ja is­tu­ki hy­vän to­vin raa­taa­mas­sa. On jul­ka­se­mas­sa en­sim­mäis­tä kir­jaan­sa, fan­ta­si­aa. Enpä ole­kaan ai­koi­hin edis­tä­ny omaa­ni.

22. 8. 2017

Olen ei­li­sen ja tä­män päi­vän ai­ka­na pois­ta­nu Google+-, Ins­ta­gram-, Twit­ter- ja What­sapp-ti­li­ni. Seu­raa­vi­na läh­tö­lis­tal­la on Te­le­gram ja Ano­bii. Saa­pa nähä saan­ko REDACTEDn asen­ta­maan Sig­na­lin vai siir­ry­tään­kö Mes­sen­ge­riin sen kans. Siis Face­book-Mes­sen­ge­riin, si­kä­li ku MSN- tai Win­dows-mese on vie­lä ole­mas­sa. De­di­strac­ti­fy on ter­mi jota ajat­te­lin käyt­tää täs­tä.

17. 8. 2017

Mat­kus­tan pit­käs­tä ai­kaa is­tu­ma­pai­kal­la Ke­mi­jär­vel­tä Hel­sin­kiin. Lie­nee­kö edel­li­nen ker­ta se ku REDACTEDn kans teh­tiin sama, en nyt ole var­ma kum­paan suun­taan, niin täyes­sä ju­nas­sa että tar­jo­sin sil­le mo­lem­mat penk­kim­me ja hor­ros­tin ite lat­tial­la. Tois­ta­sek­si olen saa­nu olla yk­sin täs­sä nel­jän pen­kin pai­kal­la. Ma­kuu­paik­kaa­kaan en ole ot­ta­nu ai­koi­hin; VR:n ryös­tö­hin­to­jen ta­kia olen mel­kein ko­ko­naan tur­rut­ta­nu len­to­pel­ko­ni ja len­tä­mi­sen osal­ta ekoe­tiik­ka­ni, vaik­ka Oulu–Helsinki-väli ei enää ole paha päi­vä­vau­nus­sa­kaan tai­tet­ta­vak­si, Man­do­li­nol­la alle kuus tun­tia. Ker­ran olen tul­lu ma­kuu­pai­kal­la Ou­luun­ki, mut­ta sii­nä nyt ei ollu ko­vin pal­jon jär­kiä. REDACTED. — — Luin lop­puun Frank McCour­tin Seit­se­män­nen por­taan en­ke­lin. Ajat­te­lin li­sä­tä sen sa­man tien Ano­bii­hin, mut­ta tuli mie­leen, et­tei edel­lis­tä­kään sin­ne li­sää­mää­ni kir­jaa ole il­maan­tu­nut hyl­lyl­le. Mah­toi­vat­ko­han rik­koa li­säys­pro­ses­sin ul­koa­su­päi­vi­tyk­sen yh­tey­des­sä? Tätä seu­ra­si idea koo­ta pait­si lue­tut kir­jat, tä­hän asti ja jat­kos­sa, myös kaik­ki tvii­tit, face­books­ta­tuk­set, googleplus­sauk­set, ei-skan­na­tut Flickr-ku­vat ja, ihi­hii, pa­pe­ril­le ky­näil­lyt päi­vä­kir­ja­mer­kin­nät niin pit­käl­tä ajal­ta ku nii­tä löy­tyy yh­teen, avoi­meen blo­giin, joka olis ja py­syis kau­em­min ja omem­pa­na ku mi­kään kau­pal­li­nen alus­ta. Avo­kal­lon si­säl­lön­ki vois sii­hen im­por­toia, mut­ta sii­hen ja päi­vä­kir­ja­mer­kin­töi­hin pi­täis kyl­lä so­vel­taa Eye­son­ly-sen­suu­ria muit­ten ano­ny­mi­soi­mi­sek­si. Ja vaik­ken sitä omal­la ni­mel­lä­ni pi­täis tai mis­sään mai­nos­tais, pa­rem­pi olis var­maan läh­tiä sii­tä ole­tuk­ses­ta, että esim. REDACTED ja REDACTED pää­tyy sitä lu­ke­maan. Ja sääs­tää nii­tä pii­lot­ta­mal­la tie­tyt ju­tut vaik­ka vain Ja­nin ja it­te­ni nä­kö­sil­le. Sen jäl­keen­hän sitä vois­ki ny­käs­tä so­me­töp­se­lin sei­näs­tä ja kes­kit­tyä sii­hen mitä te­kee.

16. 8. 2017

Ly­hyem­män työ­päi­vän an­sios­ta ker­ke­sin tä­nään ke­rä­tä ja pa­kas­taa mus­ta­vii­ni­mar­jo­ja, hal­koa kym­men­kun­ta pölk­kyä ja pi­no­ta ha­lot, koo­ta ja polt­taa pol­tet­ta­vat ros­kat, esi­tel­lä luok­kaa sak­sa­lais­pa­ris­kun­nal­le jot­ka oli käy­ny en­nen­ki tää­lä ja mon­ta ker­taa Suo­mes­sa, läm­mit­tää sau­nan ja kyl­piä vaik­ka ve­si­paan pii­si ei taas mei­nan­nu en­sin mil­lään syt­tyä, liot­taa ja huuh­tel­la mo­lem­mat kor­va­käy­tä­vät ja il­lal­la vie­lä vii­me työk­se­ni vih­jeis­tää lop­puun Hius­li­su­ke-ni­mi­sen ris­ti­kon, jot­ta saan sen per­jan­tai­na töis­sä tu­los­tet­tua vä­ril­li­se­nä REDACTEDlle. Olin ta­hal­la­ni teh­ny sii­tä eri­tyi­sen vai­kian, ja se oli jää­ny kes­ken niin kau­an sit­ten, et­ten enää muis­ta­nu enkä kek­si­ny vas­taus­sa­no­ja oma­te­ke­mis­tä­ni vih­jeis­tä.

15. 8. 2017

Ha­luai­sin taas siir­tää tä­män päi­vä­kir­jaa­mi­sen net­tiin, niin että joku jos­kus saat­tas vaik­ka lues­kel­la näi­tä lö­pi­nöi­tä. Mut­ta ei­hän sitä näin tur­han­ai­ka­sil­la jaa­ri­tuk­sil­la sit­te ha­luais ke­nen­kään ai­kaa tuh­la­ta vaan pyr­kis ole­maan kiin­nos­ta­va ajat­te­li­ja, ja sii­hen paik­kaan kramp­pais ky­nää pi­tä­vä käsi. Me­lot­tiin tä­nään ta­ka­sin Kei­no­lam­mel­le äi­tin kans se vene, jon­ka ei­len lii­ku­tin Kei­no­jär­vel­le. Laa­vun ees­tä äiti onki tois­ta­kym­men­tä fi­leoi­ta­van ko­kos­ta ah­ven­ta mato-on­gel­la ja minä vir­ve­lil­lä yhen. Ka­tis­kois­ta tuli muu­ta­ma li­sää ja hau­ki. Mal­toin vie­lä ko­tiin tul­tua­ni tehä uu­ni­juu­rek­sia ja tis­ka­ta sil­lä vä­lin ku ne kyp­sy, vaik­ka näl­kä ja väsy oli jo mö­kil­tä läh­ties­sä. Teen huo­me­na ly­hyem­män päi­vän töis­sä ja per­jan­tai­na toi­sen pät­kän. Hää­tyy käyä lou­naal­la REDACTEDn ja REDACTEDn kans ja sum­pil­la REDACTEDn. Ai niin, kor­vis­sa (tai ai­na­ki vam­ma-) lump­su­aa sii­hen mal­liin, että pi­tä­nee kai­vaa liu­ot­ti­met ja ruut­ta koh­ta esiin. Tai no huo­me­na, enää en keh­taa.