Matkalla Auschwitziin

Ie­van polk­ka oli muu­ten hit­ti Vil­nas­sa. Kä­vin äs­ken os­ta­mas­sa li­pun Bra­tis­la­vaan, tai siis pa­kol­li­sen pe­ti­pai­kan, 26 eu­roa. Iki­nä en ole ol­lut niin lä­hel­lä tul­la pu­lun niit­taa­mak­si kuin het­ki en­nen sitä. Rois­kei­ta tuli kä­teen ja lah­kee­seen, mut­ta pää­mäl­li la­sah­ti ka­tuun jal­ko­je­ni juu­reen. Mat­kal­la Auschwitziin, bus­si (mini-) tä­ri­see.

Päivä 7, Krakova

Ensi vai­ku­tel­mal­ta oi­kein mu­ka­va kau­pun­ki ja hos­tel­li. On vain vie­lä so­si­aa­li­sem­pi il­ma­pii­ri, mikä so­pi­si mi­nul­le, jos kaik­ki muut­kin oli­si­vat tyt­tö­jä tai van­ho­ja mie­hiä. Ai niin, ja kun luu­lin mak­sa­nee­ni en­sim­mäi­sen yöni jo etu­kä­teen Var­so­vas­sa, olin­kin mak­sa­nut vas­ta nel­jäs­osan kah­den yön vi­sii­tis­tä. Ta­val­laan suun­nit­te­lin­kin, että mat­kan jäl­keen oli­sin puil­la pal­jail­la, mut­ta mu­ka­va oli­si pääs­tä edes pe­ril­le en­sin. Il­lal­li­se­ni hin­ta-laa­tu-suh­tee­seen olin sitä vas­toin hy­vin tyy­ty­väi­nen, lä­hes voi­ton­rie­mui­nen, kun sain lä­hei­ses­tä ruo­ka­kau­pas­ta pe­rin­tei­sen kra­ko­va­lais-pel­ko­sen­nie­me­läi­sen lei­pä-mak­ka­ra-ju­kurt­tia­te­rian hin­taan 6,89 zł, ja lei­pää jäi vie­lä puo­let huo­mi­sel­le­kin il­lal­le.

Var­so­vas­sa jäi juu­ta­lai­set kau­his­te­le­mat­ta, ja ajat­te­lin huo­men­na pa­nos­taa sii­hen osas­toon. Tors­tai­na ehkä suo­la­kai­vok­sil­le ja yö­ju­nal­la Bra­tis­la­vaan. Kak­si vii­sis­sä­kym­me­nis­sä ole­vaa ou­lu­lais­nais­ta punk­kaa sa­mas­sa huo­nees­sa, toi­nen ker­toi kuu­lu­mi­sia mo­lem­pien edes­tä. Net­ti ei toi­mi­nut ihan sa­mal­la su­ju­vuu­del­la kuin Var­so­vas­sa, vuo­roa sai odot­taa ja koko kone piti buu­ta­ta, että edes Explo­rer käyn­nis­tyi. Yri­tän en­nen nuk­ku­maan­me­noa uu­des­taan ja lait­taa REDACTEDlle elon­mer­kin. Ajat­te­lin mei­tä mel­kein koko ju­na­mat­kan ja piir­sin joi­tain asioi­ta, re­le­vant­te­ja, myös pa­pe­ril­le. Ikä­vä on, mut­ta tois­tai­sek­si vie­lä jär­jen ot­tees­sa. Pa­hin­ta oli­si, et­tei mi­kään oli­si toi­sin kun pa­laan, tai siis sii­tä läh­tien.


Nyt on aika yleis­hy­vä mie­li. Jos yksi asia vi­tut­taa näis­sä ete­län kau­pun­geis­sa, niin ker­jä­läi­set. En­sim­mäi­nen ih­mi­nen, jon­ka koh­ta­sin Rii­as­sa, yrit­ti myy­dä mi­nul­le va­ras­ta­maan­sa pol­ku­pyö­rää. En­sim­mäi­nen Kra­ko­vas­sa tar­jo­si ”bet­ter accom­mo­da­tion”, vaik­ka näyt­ti sil­tä, et­tei it­sel­lään­kään ol­lut kat­toa pään pääl­le. ”One lita for biru.” ”One zło­ty for pivo.” Niin kau­an nii­tä mum­mo­ja ja mus­ta­lais­nai­sia riit­tää kirk­ko­jen nur­kil­le, kuin jot­kut hy­vä­sy­dä­mi­set idioo­tit nii­tä elät­tä­vät.

Kä­vin kir­joit­ta­mas­sa REDACTEDlle, va­raa­mas­sa hos­tel­li­pai­kan Bra­tis­la­vas­ta ja ot­ta­mas­sa ylös yh­den yö­ju­na­rei­tin ai­ka­tau­lun. Har­mi että me­nee jyl­hiä mai­se­mia sivu suun, mut­ta sääs­tyy­pä­hän ra­haa.

Warszawa centralna

Note to self: ensi ker­ral­la Var­so­van rau­ta­tie­a­se­mal­la va­raa enem­män kuin 15 mi­nuut­tia jo­not­ta­mi­seen kan­sain­vä­lis­ten lip­pu­jen kas­sal­le. Tar­koi­tuk­se­ni oli läh­teä Kra­ko­vaan 10.05, mut­ta kel­lo oli sen ver­ran kun vas­ta pää­sin os­ta­maan paik­ka­lip­pua­ni. Eh­din päi­vä­nä en­nen läh­töä­ni lu­kea jol­tain pals­tal­ta, että In­ter­rail-pas­si Itä-Eu­roop­paan ei vält­tä­mät­tä ole jär­ke­vä os­tos, jos ei reis­saa ihan si­ka­na kau­pun­gis­ta toi­seen, kos­ka ta­val­li­sen ju­na­li­pun hin­ta tääl­lä on suht al­hai­nen, ja kos­ka is­tu­ma­pai­kois­ta jou­tuu kui­ten­kin mak­sa­maan. Mak­soin juu­ri omas­ta­ni 18 zło­tya eli seit­se­mi­sen €, mikä tun­tuu aika pal­jol­ta. Aloin myös aja­tel­la, että tämä on kai­ken kaik­ki­aan vä­hän lii­an ta­so­kas­ta mat­kai­lua ma­kuu­ni, men­nä nä­tis­ti ju­nal­la hos­tel­lis­ta toi­seen, syö­dä ja nuk­kua her­roik­si. Mitä hel­vet­tiä sitä pi­täi­si teh­dä, että tun­ti­si elä­vän­sä? Vau­va?

Ehkä mi­nun pi­täi­si käyt­tää enem­män yö­ju­nia. Sääs­täi­sin ra­haa ja vält­tyi­sin ih­mis­kon­tak­teil­ta. Toi­nen hyvä kei­no sääs­tää ra­haa oli­si olla an­tau­tu­mat­ta šak­ki­mat­siin van­ho­ja var­so­va­lai­sia suur­mes­ta­rei­ta vas­taan 10 zło­tys­ta! Hö­höö, tas­ku­ko­koi­nen nun­na.

Nathan’s Villa

Päi­vä­kir­ja­ni al­kaa me­net­tää päi­vä­kir­ja­mai­sen luon­teen­sa. Tä­nään kä­vin siel­lä sun tääl­lä, oli hie­no­ja nii­tä ja näi­tä, eri­tyi­ses­ti jäi­vät mie­leen ne ja nämä. No, van­has­sa­kau­pun­gis­sa kä­vin, näin siel­lä Var­so­van he­vo­sia, lä­he­tin kor­tin REDACTEDlle ja REDACTEDlle. Ku­kaan ei vaih­da ko­li­koi­ta, saa­ta­na. Ra­haa ne­kin on! Kä­vin pa­ris­sa kir­kos­sa si­säl­lä, mut­ta en ku­nin­kaan­lin­nas­sa, jon­ne oli­si mak­sa­nut, eikä mi­nul­la sil­lä het­kel­lä ol­lut kä­teis­tä. Kä­vin sit­ten ban­ko­ma­til­la nos­ta­mas­sa 50 pyl­py­rää. Ei­len il­lal­la luu­lin että sa­toi, mut­ta se oli tuo sama sa­de­tin. Ku­ten sa­noin, kä­ve­lin The Vi­si­to­rin tour ygö­sen ja ka­go­sen — jos­pa niil­lä vaik­ka olis web­si­vut joi­hin re­fe­roi­da jäl­keen­päin. Ja il­ta­sel­la vie­lä sen O:lla al­ka­van puis­ton suih­ku­läh­teel­le ja siel­tä Pizza Hu­tiin.

Pizza Hut

Ahhh. Ti­la­sin juu­ri zbój­nic­ka-pan­nu­pit­san vuo­hen­juus­tol­la sekä Źywiec-oluen. Olut tuli jo. Tätä se nyt on tämä bud­jet­ti­mat­kai­lu. Bud­jet­ti pauk­kuu -mat­kai­lua. Läh­din vie­lä il­ta­kä­ve­lyl­le, kun ei hu­vit­ta­nut suun­ni­tel­la mat­kaa Kra­ko­vas­ta eteen­päin. Ehkä en me­ne­kään Košiceen vaan Bra­tis­la­vaan, siel­lä on ai­na­kin yksi suo­si­tel­tu hos­tel­li. Edel­lä mai­nit­se­ma­ni, mo­lem­mis­sa käy­nyt aus­si suo­sit­te­li myös läm­pi­mäs­ti Bra­tis­la­vaa. Löy­sin muu­ten tu­los­ta­ma­ni sa­la­sa­na­lis­tan rin­kas­ta sekä in­bok­sis­ta­ni vas­tauk­sen Iza­be­lal­ta. Oli vas­tan­nut jo 10. 5., mut­ta no­he­vat va­paa­eh­toi­set oli­vat ”tar­kis­ta­neet” vies­tiä 5 päi­vää vi­rus­ten va­ral­ta. Tai­dan­pa ve­tää pro­fii­li­ni pois koko pul­jus­ta vii­meis­tään, kun mat­ka on ohi.

Is­tuin pit­kään suih­ku­läh­teen vie­rel­lä en­nen tu­loa­ni tän­ne ja mie­tin REDACTEDä. Hil­jai­nen toi­vee­ni on, että tä­män mat­kan ai­ka­na sai­sin kyp­sy­tel­tyä jon­kin­lai­sen pää­tök­sen sii­tä, mitä ha­luan REDACTEDstä ja elä­mäl­tä.

Ei ole cae­sar­sa­laa­tin ve­rois­ta tämä zbój­nic­ka.

Yksi vaih­toeh­to oli­si toe­ta. Os­taa vii­mei­sil­lä ra­hoil­la Krei­kas­ta vih­ki­sor­mus, len­tää ve­lak­si Suo­meen ja aloit­taa uusi elä­mä. Sii­nä elä­mäs­sä oli­si kyl­lä puo­len­sa. Tie­dän että moni ot­tai­si kir­kuen paik­ka­ni. Syön­kö­hän loh­du­tuk­sek­si, jos otan vie­lä spa­get­tia? Lo­pet­tai­sin kai­ken mi­hin olen vä­sy­nyt ja löy­täi­sin uu­des­taan kai­ken mis­tä pi­dän. Ei se ole niin yk­sin­ker­tais­ta /​ mo­ni­mut­kais­ta. Mel­kein sain cae­sar­sa­laa­tin, mut­ta jo­kin raa­ka-aine puut­tui, niin ti­la­sin­kin spa­get­ti bo­log­ne­sen. Luu­li­sin sil­ti py­sy­vä­ni… jaa, en­päs py­sy­kään ihan 20 eu­ron päi­vä­bud­je­tis­sa, mut­ta mel­kein. Jos Kra­ko­vas­sa on Pizza Hut, ko­kei­len sa­laat­ti­buf­fet­tia. Toi­nen vaih­toeh­to on olla pa­laa­mat­ta Suo­meen ja laa­tia jos­tain ra­haa. Kun­pa REDACTED ja Do­mi­nan­te ei­vät oli­si toi­sen­sa pois­sul­ke­via vaih­toeh­to­ja, mut­ta kun ovat. Kun­pa Do­mi­nan­tes­sa ta­pah­tui­si jo­tain mul­lis­ta­vaa. Kun­pa joku pe­rus­tai­si Suo­men se­pak ta­kraw -lii­ton. Vas­ta­sin suo­mek­si tar­joi­li­jat­ta­rel­le, joka ky­syi puo­lak­si, enkä edes vit­tuil­les­sa­ni vaan va­hin­gos­sa ”joo”. Kuu­maa. Kun­pa REDACTED tu­li­si ti­lal­le­ni Full Houseen. Kyl­lä se on puo­laa eikä englan­tia, per­ku­le, vaik­ka kuin­ka mo­lo­tan ta­ka­sin että ”czech, plea­se”. Ngh!

Ujazdowskin puisto

Pak­ko is­tah­taa het­kek­si. Olen puo­less­vä­lis­sä ”The Vi­si­to­rin” Var­so­va-kier­ros nro kol­mea. Yk­kö­sen kä­ve­lin en­sin ja kak­ko­sen jä­tin vä­lis­tä. Vä­liin tuu­lee kyl­mäs­ti, vä­liin te­kee mie­li ka­dun var­joi­sel­le puo­lel­le pais­tees­ta. Ei­len il­lal­la kyr­vi­tyt­ti kuun­nel­la ame­ri­ka­nenglan­ti­lais­ta heh­ku­tus­ta ja muu­ten­kin olla alt­tii­na ih­mis­kon­tak­teil­le. Kuun­te­lin jat­sit ja Tom Wait­sit pu­he­li­mes­ta­ni, se­la­sin läpi ra­dio­ka­na­vat ja kä­vin mak­sa­mas­sa yöni tääl­lä ja en­sim­mäi­sen kah­des­ta Kra­ko­vas­sa. Aa­mul­la pu­huin austra­lia­lais-ja­pa­ni­lai­sen huo­ne­to­ve­ri­ni kans­sa, jon­ka tyt­töys­tä­vä on La­pis­ta, sekä van­han mie­hen, ehkä ka­na­dan­rans­ka­lai­sen, joka on 3 vuo­den mat­kal­la (Eurooppa–Venäjä–Kiina–Etelä-Amerikka) ja pi­tää blo­gia. (En hok­si­nu ky­syä oso­tet­ta.)

Päivä 5, Varsova

Bus­si tuli lo­pul­ta noin tun­nin myö­häs­sä. Kak­si ker­jä­läis­tä kävi luo­na­ni, ja toi­sel­le kel­pa­si lati, kun väi­tin että ”I have only Lat­vian mo­ney”. Nii­tä oli sat­tu­moi­sin ir­ral­laan tas­kun poh­jal­la, niin ei tar­vi­nut kai­vaa lom­pak­koa esil­le. Hor­ros­tin kor­kein­taan 3 tun­tia, ja olo on nyt niin kuin oli­sin saa­nut ylian­nos­tuk­sen se­ti­rit­sii­niä. Odo­tan sän­ky­ni va­pau­tu­mis­ta Nathan’sin au­las­sa, yri­tän olla nu­kah­ta­mat­ta is­tual­le­ni. Tsek­ka­sin säh­kö­pos­tit, ja REDACTEDltä oli ai­na­kin kol­me vies­tiä: musi­muu-vies­ti, mitä vit­tua -vies­ti (hc-si­vu­his­to­rias­ta) ja yksi pit­kä, jon­ka sä­vys­tä en täs­sä olo­ti­las­sa saa­nut sel­vää. On vä­hän huo­no oma­tun­to sii­tä, että tees­ken­te­len ta­voit­ta­mat­to­mam­paa kuin olen, mut­ta yri­tän vält­tää ikä­vän­tor­jun­taan lan­kea­mis­ta. Tääl­lä voi jät­tää vaat­tei­taan pyy­kät­tä­väk­si, mikä on hyvä. Voi­sin­kin käy­dä nyt suih­kus­sa (aa­miai­sel­la kä­vin jo; en ei­len voi­nut os­taa snä­gä­ril­tä mi­tään, kos­ka sama ker­jä­läi­nen jol­le an­noin la­tin par­tioi sen edus­tal­la yhtä kau­an kuin olin siel­lä) sän­ky­paik­ka­ni va­pau­tu­mis­ta odo­tel­les­sa. Kol­mel­ta, jos oi­kein olen ym­mär­tä­nyt, tu­lee FA Cu­pin tms. fi­naa­li, eh­ti­sin ehkä tor­kah­taa­kin en­nen sitä. Luu­len, että tämä päi­vä me­nee koko lail­la pu­nai­sel­le ris­til­le, ja huo­men­na käyn ehkä kau­his­te­le­mas­sa jos­sain juu­ta­lais­ten koh­ta­loa.


Lo­pul­ta­kin sain vuo­teen, ja nyt pa­hin vä­sy­mys on tie­tys­ti eh­ti­nyt jo väis­tyä, kun kä­vin suih­kus­sa, ja kun näl­kä­kin al­kaa taas kol­ku­tel­la. Joko täs­sä huo­nees­sa on ol­lut het­ki sit­ten koi­ra tai maa­il­man koi­ral­le hai­se­vin ih­mi­nen. Lä­he­tin muu­ta­man ri­peän säh­kö­pos­ti­vies­tin, REDACTEDlle­kin, ja tun­sin ai­kaan­saa­vuut­ta. Ul­ko­na pais­taa au­rin­ko, ik­ku­nas­ta nä­kyy pui­ta ja suih­ku­läh­de ja kuu­luu lin­tu­jen lau­lua. Hos­tel­lin löy­tä­mi­ses­sä aa­mul­la oli Amazing Racen ma­kua, kun oh­jeet jot­ka olin ko­pioi­nut web­si­vul­ta pä­ti­vät vain ar­ki­päi­vi­sin. Täy­tyy ehkä muis­taa an­taa asias­ta lo­ma­ke­pa­lau­tet­ta.


Pizza Hu­tis­sa odot­te­len pe­rin­teis­tä puo­la­lais­ta spa­get­ti po­mo­do­roa ja ap­pel­sii­ni­me­hua­ni (9,90 + 3,90 zło­tya). No, siel­tä­hän se tu­li­kin, ja ihan hy­vän ko­koi­nen sat­si! En ole enää kär­ryil­lä ra­han ar­vos­ta. Kruu­nut piti ja­kaa 15:llä, la­tit ker­toa 1,5:llä, mut­ta mi­täs niil­le li­teil­le teh­tiin? Vaih­doin äs­ken 10 li­tiä 10 zło­tyk­si, luul­ta­vas­ti huo­nol­la kurs­sil­la. Il­ta­pa­la­ruis­lei­pä (val­miik­si vii­pa­loi­dut 300 g) mak­soi 1,70 PLN. Ai niin! Läh­ties­sä­ni vaih­da­tin n. 30 eu­roa 100 li­tik­si, jo­ten ruo­ka­ni — pi­täis­kö­hän ot­taa li­sää, jäi sit­ten­ki vä­hän va­jaak­si — arvo lie­nee sii­nä 5 eu­ron paik­keil­la, ei paha. Oho, klimp­pi oli­kin juus­toa eikä ka­naa; no po­mo­do­roa­han tä­män pi­ti­kin olla. Otan vie­lä cae­sar­sa­laa­tin, kun ker­ran Visa E. käy. Moms.

Edel­lis­ten kap­pa­lei­den vä­lis­sä nu­kuin tun­te­mat­to­man pi­tui­sen ajan huo­nees­sa­ni. Tun­te­mat­to­man pait­si sik­si, et­ten muis­ta mil­loin nu­kah­din, myös sik­si et­ten ole var­ma onko Puo­la sa­mal­la ai­ka­vyö­hyk­keel­lä Liet­tuan kans­sa. Täy­tyy­pä tar­kis­taa vii­meis­tään ne­tis­tä, sa­moin kuin se, pää­si­sin­kö ehkä Košices­sa jol­le­kul­le yök­si. Muis­taak­se­ni saa­vun sin­ne myö­hään ja läh­den ai­kai­sin, jo­ten kak­si yötä ei vält­tä­mät­tä ota yhtä lu­jil­le kuin kak­si päi­vää. Nau­tin kyl­lä REDACTEDn seu­ras­ta, ei sii­nä mi­tään, mut­ta mi­nul­ta sel­lai­nen vaa­tii suu­ria hen­ki­siä pon­nis­te­lu­ja, var­sin­kin kun on kyse kah­des­ta seu­rus­te­le­vas­ta ih­mi­ses­tä eikä flirt­tai­lu ole sal­lit­tu kom­mu­ni­koin­nin muo­to.

Eipä kau­pun­kia tois­tai­sek­si il­man ha­vain­toa muis­ta suo­ma­lai­sis­ta. Vie­res­sä­ni söi äs­ken kak­si, ja yksi kuu­luu punk­kaa­van sa­mas­sa huo­nees­sa.


Ko­ko­naan mai­nit­se­mat­ta mei­na­si­vat jää­dä Vil­nas­ta käyn­ti liet­tua­lai­ses­sa ra­vin­to­las­sa, jos­sa en al­ku­kei­ton jäl­keen kau­huk­se­ni jak­sa­nut syö­dä lop­puun zep­pe­li­ne­jä­ni, pe­rin­teik­käi­tä pas­tei­jan ta­pai­sia jut­tu­ja, jois­sa li­haa on jem­mat­tu raa­ois­ta pe­ru­nois­ta teh­tyyn muus­siin ja nämä ison pe­ru­nan ko­koi­set klön­tit on il­mei­ses­ti vie­lä up­po­pais­tet­tu ras­vas­sa. Ai­van saa­ta­nan hy­viä. REDACTED ei jak­sa­nut si­tä­kään ver­taa omis­ta pe­ru­na­lä­tyis­tään (myös liet­tua­lai­nen herk­ku), mut­ta olut­ta ei sen­tään jä­tet­ty. Ja ei­len käy­tiin vie­lä Tra­kais­sa, joka on lin­noi­tus ja ky­län ta­pai­nen noin puo­len tun­nin bus­si­mat­kan pääs­sä Vil­nas­ta. Sen ovat pe­rus­ta­neet ka­rai­mu-ni­mi­nen et­ni­nen ryh­mä (täy­tyy sel­vit­tää, onko sil­le suo­men­kie­lis­tä ni­meä), Me­so­po­ta­mias­ta Kri­min kaut­ta Liet­tu­aan god-knows-why vael­ta­nut mi­ni­kan­sa, jol­la on mm. oma kie­li ja us­kon­to. Tuom­mo­set ne on mie­len­kiin­to­sia mi­nus­ta. Tra­kais­sa­kin söim­me ra­vin­to­las­sa, te­ras­sil­la, mut­ta at­mosfää­ri ei ol­lut yhtä trad. kuin edel­li­ses­sä pai­kas­sa.

Edel­leen täs­sä huo­nees­sa hai­see koi­ra.

Päivä 4, Vilna

Yö­bus­si Rii­as­ta läh­ti 45 mi­nuut­tia myö­häs­sä. Ei siis 2.50 vaan 3.35 aa­mul­la. Yöt ne on ou­dos­sa pai­kas­sa jän­niä. Englan­tia pu­hu­ma­ton bus­si­kus­ki ei en­sin mei­nan­nut ot­taa mi­nua kyy­tiin, il­mei­ses­ti kos­ka ei löy­tä­nyt lip­pu­ni nu­me­roa lis­tois­taan. Osoi­tin ni­meä­ni pas­sis­sa ja lis­tas­sa ja lo­pul­ta sain kii­ve­tä kak­kos­ker­rok­seen pai­kal­le­ni. Sain nu­kut­tua 2–3 tun­tia, vaik­ken niin ko­vin laa­du­kas­ta, unta is­tual­ta­ni, ja vä­hää vail­le 3 aa­mul­la olin Vil­nas­sa. Olin lait­ta­nut yöl­lä vies­tin REDACTEDlle, et­tei tur­haan odot­te­le mi­nua vaan tu­lee vas­taan vas­ta luen­ton­sa jäl­keen. So­vim­me ta­paa­vam­me ”ka­te­draa­lil­la” 10.10, mut­ta kun tu­ris­ti-in­fon au­et­tua sain kar­tan kä­tee­ni, löy­sin sil­tä aika mon­ta ris­tiä. Kier­te­lin pari kort­te­lia ja jäin ase­maa lä­him­män, St. Te­re­sen ba­si­li­kan, ja van­han­kau­pun­gin por­tin luo not­ku­maan. No, ”ka­te­draa­li” oli­si ol­lut jos­sain ihan muu­al­la ja REDACTED haki mi­nut siel­tä mis­sä olin. En­sim­mäi­sek­si os­tim­me muu­ta­man bus­si­li­pun ja me­nim­me hä­nen ko­tiin­sa, mis­sä kä­vin suih­kus­sa ja sain aa­miai­sek­si nak­ke­ja ja lei­pää (jos­sa oli pie­niä ho­me­pilk­ku­ja, mis­tä en toki keh­dan­nut huo­maut­taa). Myös REDACTEDn van­hem­mat tu­li­vat ja esit­täy­dyin, mut­ta kum­pi­kaan ei pu­hu­nut englan­tia, äiti sak­saa, jol­la pari lauset­ta osa­sin sa­noa. Lai­toin ci­ty­vaat­teet ja läh­dim­me REDACTEDn kans­sa kier­te­le­mään van­han­kau­pun­gin kirk­ko­ja ja ba­si­li­ko­ja.

Päivä 2, Riika

Unoh­din nä­kö­jään mai­ni­ta ei­li­sel­tä ai­na­kin käyn­nin In­ter­net­kahv pai­kas­sa, jos­sa kym­men­kun­ta jolp­pia pe­la­si Coun­ter-Stri­kea ja Ju­ha­ni Ka­ri­lan nä­köi­nen niis­tä myi sur­fausai­kaa 15 kruu­nul­la tun­ti. Mis­tä tu­li­kin mie­lee­ni las­kea, pal­jon­ko ei­len meni ra­haa yh­teen­sä (ei juu­ri mis­sään jär­jes­tyk­ses­sä): 2 bis­seä ja si­pu­li­ren­kaat Mol­ly Malone’sissa 105 kr, ruu­at St. Patrick’sista 90 kr, lip­pu Ole­vis­teen 15 kr, Kis­met 8,60 kr, Do­mi­no-pa­ket­ti 17,80 kr, pos­ti­kort­ti ja -merk­ki 15 kr. Siis noin 250 kr eli noin 17 eu­roa. Mat­ka­lip­pui­hin tie­tys­ti meni huo­mat­ta­vas­ti enem­män, mut­ta ne ol­koot omas­sa bud­je­tis­saan.

Elä­män ka­ru­ja kä­py­jä oli nous­ta tänä aa­mu­na puo­li kuu­del­ta pois bus­sis­ta tun­te­mat­to­man kau­pun­gin ei-ihan-kes­kus­tas­sa il­man kart­taa kyl­män pur­res­sa lui­hin ja yti­miin. Lai­toin hup­pa­rin alle (ja kah­den T-pai­dan pääl­le) pel­la­va­pai­dan ja hauk­ka­sin pari Do­mi­noa nas­suun en­nen kuin suun­nis­tin koh­ti kor­kein­ta ra­ken­nus­ta, jon­ka näin. En­sim­mäi­nen vas­taan­tul­lut na­tii­vi yrit­ti ys­tä­väl­li­ses­ti myy­dä pol­ku­pyö­rää al­taan, mut­ta kiel­täy­dyin. Löy­sin­kin kes­kus­tan ja rau­ta­tie­a­se­man, jon­ka tu­ris­ti-in­fo­pis­teen avau­tu­mis­ta nyt odo­tan.

Päivä 1, Tallinna

Vii­mei­nen luku 231, ra­kas päi­vä­kir­ja! 231 ki­vis­tä por­ras­ta Ole­vis­ten kir­kon tor­nin nä­kö­ala­ta­san­teel­le täys­pa­kat­tu Sa­vot­ta Tun­tu­ri­susi se­läs­sä — ja ta­kai­sin. Har­mi vain et­ten sen kans­sa mah­tu­nut kul­ke­maan kul­man ja tur­va­ver­kon vä­lis­tä, ja 180° Tal­lin­naa (var­jon ja me­ren puo­li, on­nek­si) jäi nä­ke­mät­tä.

Ei­len olin jo­ten­kin di­so­rien­toi­tu­nut enkä il­lal­la he­rä­tys­tä ajas­taes­sa­ni muis­ta­nut, että läh­tö­sel­vi­tyk­ses­sä pi­täi­si olla puol­ta tun­tia en­nen, ja että Län­si­sa­ta­ma ei ole se jon­ka ohi aje­taan Kai­vo­puis­toon. Aa­miai­nen jäi syö­mät­tä ja ham­paat pe­se­mät­tä, mut­ta lop­pu­jen lo­puk­si olim­me ter­mi­naa­lis­sa 20 yli seit­se­män. REDACTED oli hap­pa­ma­na ja hauk­kui ih­mi­siä ym­pä­ril­lään ää­neen. Me­nin nos­ta­maan kä­teis­tä ja het­ken kyl­mä­si kun en muis­ta­nut Visa Elect­ro­nin tun­nus­lu­kua. Tuli se lo­pul­ta jos­tain ydin­jat­kees­ta, mut­ta sit­ten sör­kin kort­tia en­nen ai­ko­ja­ni. Ulos­tui kuit­ti, jos­sa sei­soi ”−90.00 €, ta­pah­tu­ma kes­key­tet­ty. Mah­dol­li­nen ve­loi­tus kor­ja­taan au­to­maat­ti­ses­ti.” Toi­vot­ta­vas­ti!

Vaih­doin 20 eu­roa kruu­nuik­si, 20 la­teik­si ja 30 li­teik­si. Tai siis ke­sä­työn­te­ki­jä vaih­toi, suun­nil­leen tuol­lai­sia sum­mia. Mi­nä­kin en­sin sa­noin että ”…20 eu­roa Lat­vian kruu­nuik­si”, mut­ta kyl­lä se tyt­tö sii­nä ko­hel­si enem­män. Tal­lin­nan Stock­man­nil­la kat­soin kuit­tia ja huo­les­tuin, että mi­ten­hän tuo 16 eu­roa riit­tää päi­vän ruo­kiin kun bus­si­lip­pu vei­si niis­tä 11,50 €. Os­tin Kis­me­tin aa­miai­sek­si ja kä­ve­lin sen voi­min Eu­ro­li­ne­sin toi­mis­tol­le, jos­sa on­nek­si kävi Visa E. Koh­ta­sin au­tent­ti­sen kyr­piin­ty­nyt­tä itäeu­roop­pa­lais­ta asia­kas­pal­ve­lua, ja en­kö­hän jou­tu­nut toi­sen­kin ker­ran jo­not­ta­maan sa­mal­le kas­sal­le huo­mat­tua­ni vää­rän päi­vä­mää­rän yh­des­sä saa­mis­ta­ni li­puis­ta.

Har­hai­lin van­haan­kau­pun­kiin, vaik­ka ai­oin men­nä en­sin syö­mään. Nevs­kin pöm­pe­lis­sä muis­tin ol­lee­ni en­nen­kin, ja os­tin siel­tä kor­tin REDACTEDlle. Huo­ma­sin hu­kan­nee­ni en­sim­mäi­sen va­rus­teen, kun en löy­tä­nyt mus­te­ky­nää enää tas­kus­ta­ni, ja kä­ve­lin vie­rei­seen pos­ti­toi­mis­toon kir­joit­ta­maan kor­tin. Aion lä­het­tää yh­den ai­na­kin joka maas­ta, jos en joka kau­pun­gis­ta jopa. Las­keu­tues­sa­ni alem­mas kau­pun­kiin mi­nut py­säyt­ti tyt­tö, jon­ka en­sin ar­ve­lin yrit­tä­vän myy­dä mi­nul­le jo­tain, mut­ta joka osoit­tau­tui­kin (lä­hes) pyy­teet­tä tar­joa­van eri­tyi­ses­ti nuo­ril­le tra­ve­le­reil­le tar­koi­tet­tua tu­ris­ti-in­foa ja kar­tan, jo­hon oli eri vä­ri­sil­lä nu­me­roil­la mer­kit­ty vaih­toeh­toi­sia kohk­tei­ta, ku­ten Ve­nus Club, jon­ka ovel­le asti kä­ve­lin en­nen kuin ta­jusin et­tei se ole­kaan ruo­ka­paik­ka. Kel­tai­nen kol­mo­nen oli St. Patrick’s -pubi, jota et­sin, ja jon­ka het­ken pääs­tä myös löy­sin. Otin ka­na­kei­ton (25 kr), kas­viswo­kin (40 kr) ja ta­lon oman suklaa­tor­tun (25 kr), yh­teen­sä noin 6 eu­roa ja var­mas­ti pa­rem­paa kuin raa’at mu­na­nuu­de­lit, joi­ta ai­em­min päi­väl­lä Stoc­kal­ta et­sin. Syön­nin pääl­le kä­vin täyt­tä­mäs­sä ve­si­pul­lot ja pas­kal­la, mut­ta en ve­si­pul­lo­ja. Sa­mas­ta pai­kas­ta tu­lee nä­kö­jään kak­ka ul­ko­mail­la­kin.

Lön­tys­te­lin Ola­vin kir­kol­le, jon­ka nä­kö­ala­ta­san­ne oli vie­lä var­tin auki (kuu­teen). Mat­kal­la siel­tä tör­mä­sin tyt­töön, joka sa­noi näh­neen­sä mi­nut ja rep­pu­ni jo ai­em­min ja ky­syi, et­sin­kö ma­joi­tus­ta. Taas luu­lin en­sin että mi­nul­le kau­pa­taan jo­tain ja olin hie­man tyly. Niin sitä on tot­tu­ma­ton vie­rai­den pu­hut­te­luun kau­pun­gis­sa. Kuin hy­vit­tääk­se­ni jo­tain an­tau­duin­kin sit­ten kes­kus­te­luun suo­mea tai­ta­van se­mi­pult­sa­rin kans­sa, joka ih­met­te­li, eikö Suo­men ar­mei­jas­sa muka an­ne­ta tur­piin.

Nyt käy­tän Mol­ly Malone’sia en­ti­sa­jan ma­ja­ta­lo­na. Väl­jäh­dy­tän olut­ta, le­puu­tan jal­ko­ja­ni ja kir­joi­tan pöy­tä­lam­pun va­los­sa. Vie­lä pi­täi­si lamp­sia lin­ja-au­toa­se­mal­le puo­li yh­dek­si, saa näh­dä mon­ta­ko pit­kää hi­das­ta on juo­ta­va, että il­ke­ää väi­jyä tääl­lä. Ase­ma me­nee kiin­ni tun­ti en­nen bus­sin läh­töä, enkä ha­lua vär­jö­tel­lä. Ah, jouk­ko kes­ki-ikäi­siä suo­ma­lai­sia!