27. 8. 2017

Rii­el­tiin rii­ta lop­puun tä­nään REDACTEDn kans. Tai­vuin ja asen­sin Te­le­gra­min uu­es­taan. Pas­ka maku jäi. Lan­ka­sin ja har­ja­sin ham­paat oi­kein huo­lel­la, jos­pa se sii­tä. Söin kol­men ruo­ka­la­jin il­lal­li­sen, jo­hon kuu­lu mm. oman maan sa­laat­tia (kah­ta eri­lais­ta), si­pu­lia ja pot­tu­ja, äi­tin maan leh­ti­kaal­ta, äi­tin ke­rää­miä sie­niä ja jom­man­kum­man tai mo­lem­pien ke­rää­miä mus­ti­koi­ta. Muu­ta­ki ter­veel­lis­tä oli, mut­ta ei yhtä lä­hel­tä. Ai­em­min päi­väl­lä ha­loin ison ka­san pölk­ky­jä ja tein hal­ko­ka­san pi­han pää­hän lauois­ta sei­näk­keen, jon­ka pönk­kä­sin. Äi­tin kans veet­tiin pres­su kas­vi­maan pääl­le ku Fo­reca en­nus­taa alle viit­tä ens yök­si. Ei pil­ve­tön­tä eikä niin kyl­mää ku vie­lä ei­len. REDACTEDn kans raa­ta­sin pit­kän to­vin sil­lä vä­li­neel­lä jota REDACTED ei suos­tu mi­nun kans käyt­tä­mään. Tu­lim­me sii­hen tu­lok­seen, että en­sim­mäi­sen in­fi­ni­tii­vin trans­la­tii­vi fi­naa­li­ra­ken­tees­sa edel­lyt­tää ai­keel­lis­ta (in­ten­tio­naa­lis­ta) toi­min­taa. Jär­jes­tin en­nen syön­tiä keit­tiö­tä ja kuun­te­lin luu­reil­la mu­ka­na lau­laen Qu­ee­nia, Lee­ve­jä ja Mic­hael Jack­so­nia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *