16. 8. 2017

Ly­hyem­män työ­päi­vän an­sios­ta ker­ke­sin tä­nään ke­rä­tä ja pa­kas­taa mus­ta­vii­ni­mar­jo­ja, hal­koa kym­men­kun­ta pölk­kyä ja pi­no­ta ha­lot, koo­ta ja polt­taa pol­tet­ta­vat ros­kat, esi­tel­lä luok­kaa sak­sa­lais­pa­ris­kun­nal­le jot­ka oli käy­ny en­nen­ki tää­lä ja mon­ta ker­taa Suo­mes­sa, läm­mit­tää sau­nan ja kyl­piä vaik­ka ve­si­paan pii­si ei taas mei­nan­nu en­sin mil­lään syt­tyä, liot­taa ja huuh­tel­la mo­lem­mat kor­va­käy­tä­vät ja il­lal­la vie­lä vii­me työk­se­ni vih­jeis­tää lop­puun Hius­li­su­ke-ni­mi­sen ris­ti­kon, jot­ta saan sen per­jan­tai­na töis­sä tu­los­tet­tua vä­ril­li­se­nä REDACTEDlle. Olin ta­hal­la­ni teh­ny sii­tä eri­tyi­sen vai­kian, ja se oli jää­ny kes­ken niin kau­an sit­ten, et­ten enää muis­ta­nu enkä kek­si­ny vas­taus­sa­no­ja oma­te­ke­mis­tä­ni vih­jeis­tä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *