15. 8. 2017

Ha­luai­sin taas siir­tää tä­män päi­vä­kir­jaa­mi­sen net­tiin, niin että joku jos­kus saat­tas vaik­ka lues­kel­la näi­tä lö­pi­nöi­tä. Mut­ta ei­hän sitä näin tur­han­ai­ka­sil­la jaa­ri­tuk­sil­la sit­te ha­luais ke­nen­kään ai­kaa tuh­la­ta vaan pyr­kis ole­maan kiin­nos­ta­va ajat­te­li­ja, ja sii­hen paik­kaan kramp­pais ky­nää pi­tä­vä käsi. Me­lot­tiin tä­nään ta­ka­sin Kei­no­lam­mel­le äi­tin kans se vene, jon­ka ei­len lii­ku­tin Kei­no­jär­vel­le. Laa­vun ees­tä äiti onki tois­ta­kym­men­tä fi­leoi­ta­van ko­kos­ta ah­ven­ta mato-on­gel­la ja minä vir­ve­lil­lä yhen. Ka­tis­kois­ta tuli muu­ta­ma li­sää ja hau­ki. Mal­toin vie­lä ko­tiin tul­tua­ni tehä uu­ni­juu­rek­sia ja tis­ka­ta sil­lä vä­lin ku ne kyp­sy, vaik­ka näl­kä ja väsy oli jo mö­kil­tä läh­ties­sä. Teen huo­me­na ly­hyem­män päi­vän töis­sä ja per­jan­tai­na toi­sen pät­kän. Hää­tyy käyä lou­naal­la REDACTEDn ja REDACTEDn kans ja sum­pil­la REDACTEDn. Ai niin, kor­vis­sa (tai ai­na­ki vam­ma-) lump­su­aa sii­hen mal­liin, että pi­tä­nee kai­vaa liu­ot­ti­met ja ruut­ta koh­ta esiin. Tai no huo­me­na, enää en keh­taa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *