2. 3. 2014

Su­per­san­ka­ri­vii­kon­lop­pu ta­ka­na. Osa­sin os­taa tar­peek­si ruo­kaa lau­an­tai­na, mikä tääl­lä oli­si sun­nun­tai­sin syn­tiä, pre­pai­din Lid­lis­tä (to­sin huo­ma­tak­se­ni vas­ta käm­pil­lä, että sen ak­ti­voin­tiin vaa­di­taan sak­sa­lai­nen pank­ki­ti­li) ja kai­ken­lais­ta til­pe­höö­riä pan­nu-kat­ti­las­ta pat­te­rei­hin, pyy­kä­tä ko­li­koil­la käy­väl­lä ko­neel­la kel­la­ris­sa ja ru­pa­tel­la REDACTEDn kans­sa kah­des­ti naa­ma­tus­ten nii­tä näi­tä ai­heut­ta­mat­ta ah­dis­tus­ta kum­mal­le­kaan. Tein mo­lem­pi­na päi­vi­nä kak­si puo­li­tun­tis­ta tree­niä ei­li­sen puis­to­kä­ve­lyn pääl­le, söin mo­ni­puo­li­ses­ti ja rii­pai­sin vii­si sent­ti­lit­raa pu­na­vii­niä il­las­sa, ajoin muna- ja par­ta­kar­vat ja kä­vin kuu­mas­sa kyl­vys­sä. Ja vaik­ka suun­nit­te­lin et­ten ehkä tänä vii­kon­lop­pu­na kos­ki­si Lin­na­loi­hin, tu­lin ei­len puh­taak­si­kir­joit­ta­neek­si ko­ko­nai­sen pii­sin ja tä­nään pa­ran­nel­leek­si tois­ta­kym­men­tä van­haa. Kel­po Jan­ne! 🌷

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.