Päivä 2, Riika

Unoh­din nä­kö­jään mai­ni­ta ei­li­sel­tä ai­na­kin käyn­nin In­ter­net­kahv pai­kas­sa, jos­sa kym­men­kun­ta jolp­pia pe­la­si Coun­ter-Stri­kea ja Ju­ha­ni Ka­ri­lan nä­köi­nen niis­tä myi sur­fausai­kaa 15 kruu­nul­la tun­ti. Mis­tä tu­li­kin mie­lee­ni las­kea, pal­jon­ko ei­len meni ra­haa yh­teen­sä (ei juu­ri mis­sään jär­jes­tyk­ses­sä): 2 bis­seä ja si­pu­li­ren­kaat Mol­ly Malone’sissa 105 kr, ruu­at St. Patrick’sista 90 kr, lip­pu Ole­vis­teen 15 kr, Kis­met 8,60 kr, Do­mi­no-pa­ket­ti 17,80 kr, pos­ti­kort­ti ja -merk­ki 15 kr. Siis noin 250 kr eli noin 17 eu­roa. Mat­ka­lip­pui­hin tie­tys­ti meni huo­mat­ta­vas­ti enem­män, mut­ta ne ol­koot omas­sa bud­je­tis­saan.

Elä­män ka­ru­ja kä­py­jä oli nous­ta tänä aa­mu­na puo­li kuu­del­ta pois bus­sis­ta tun­te­mat­to­man kau­pun­gin ei-ihan-kes­kus­tas­sa il­man kart­taa kyl­män pur­res­sa lui­hin ja yti­miin. Lai­toin hup­pa­rin alle (ja kah­den T-pai­dan pääl­le) pel­la­va­pai­dan ja hauk­ka­sin pari Do­mi­noa nas­suun en­nen kuin suun­nis­tin koh­ti kor­kein­ta ra­ken­nus­ta, jon­ka näin. En­sim­mäi­nen vas­taan­tul­lut na­tii­vi yrit­ti ys­tä­väl­li­ses­ti myy­dä pol­ku­pyö­rää al­taan, mut­ta kiel­täy­dyin. Löy­sin­kin kes­kus­tan ja rau­ta­tie­a­se­man, jon­ka tu­ris­ti-in­fo­pis­teen avau­tu­mis­ta nyt odo­tan.

Päivä 1, Tallinna

Vii­mei­nen luku 231, ra­kas päi­vä­kir­ja! 231 ki­vis­tä por­ras­ta Ole­vis­ten kir­kon tor­nin nä­kö­ala­ta­san­teel­le täys­pa­kat­tu Sa­vot­ta Tun­tu­ri­susi se­läs­sä — ja ta­kai­sin. Har­mi vain et­ten sen kans­sa mah­tu­nut kul­ke­maan kul­man ja tur­va­ver­kon vä­lis­tä, ja 180° Tal­lin­naa (var­jon ja me­ren puo­li, on­nek­si) jäi nä­ke­mät­tä.

Ei­len olin jo­ten­kin di­so­rien­toi­tu­nut enkä il­lal­la he­rä­tys­tä ajas­taes­sa­ni muis­ta­nut, että läh­tö­sel­vi­tyk­ses­sä pi­täi­si olla puol­ta tun­tia en­nen, ja että Län­si­sa­ta­ma ei ole se jon­ka ohi aje­taan Kai­vo­puis­toon. Aa­miai­nen jäi syö­mät­tä ja ham­paat pe­se­mät­tä, mut­ta lop­pu­jen lo­puk­si olim­me ter­mi­naa­lis­sa 20 yli seit­se­män. REDACTED oli hap­pa­ma­na ja hauk­kui ih­mi­siä ym­pä­ril­lään ää­neen. Me­nin nos­ta­maan kä­teis­tä ja het­ken kyl­mä­si kun en muis­ta­nut Visa Elect­ro­nin tun­nus­lu­kua. Tuli se lo­pul­ta jos­tain ydin­jat­kees­ta, mut­ta sit­ten sör­kin kort­tia en­nen ai­ko­ja­ni. Ulos­tui kuit­ti, jos­sa sei­soi ”−90.00 €, ta­pah­tu­ma kes­key­tet­ty. Mah­dol­li­nen ve­loi­tus kor­ja­taan au­to­maat­ti­ses­ti.” Toi­vot­ta­vas­ti!

Vaih­doin 20 eu­roa kruu­nuik­si, 20 la­teik­si ja 30 li­teik­si. Tai siis ke­sä­työn­te­ki­jä vaih­toi, suun­nil­leen tuol­lai­sia sum­mia. Mi­nä­kin en­sin sa­noin että ”…20 eu­roa Lat­vian kruu­nuik­si”, mut­ta kyl­lä se tyt­tö sii­nä ko­hel­si enem­män. Tal­lin­nan Stock­man­nil­la kat­soin kuit­tia ja huo­les­tuin, että mi­ten­hän tuo 16 eu­roa riit­tää päi­vän ruo­kiin kun bus­si­lip­pu vei­si niis­tä 11,50 €. Os­tin Kis­me­tin aa­miai­sek­si ja kä­ve­lin sen voi­min Eu­ro­li­ne­sin toi­mis­tol­le, jos­sa on­nek­si kävi Visa E. Koh­ta­sin au­tent­ti­sen kyr­piin­ty­nyt­tä itäeu­roop­pa­lais­ta asia­kas­pal­ve­lua, ja en­kö­hän jou­tu­nut toi­sen­kin ker­ran jo­not­ta­maan sa­mal­le kas­sal­le huo­mat­tua­ni vää­rän päi­vä­mää­rän yh­des­sä saa­mis­ta­ni li­puis­ta.

Har­hai­lin van­haan­kau­pun­kiin, vaik­ka ai­oin men­nä en­sin syö­mään. Nevs­kin pöm­pe­lis­sä muis­tin ol­lee­ni en­nen­kin, ja os­tin siel­tä kor­tin REDACTEDlle. Huo­ma­sin hu­kan­nee­ni en­sim­mäi­sen va­rus­teen, kun en löy­tä­nyt mus­te­ky­nää enää tas­kus­ta­ni, ja kä­ve­lin vie­rei­seen pos­ti­toi­mis­toon kir­joit­ta­maan kor­tin. Aion lä­het­tää yh­den ai­na­kin joka maas­ta, jos en joka kau­pun­gis­ta jopa. Las­keu­tues­sa­ni alem­mas kau­pun­kiin mi­nut py­säyt­ti tyt­tö, jon­ka en­sin ar­ve­lin yrit­tä­vän myy­dä mi­nul­le jo­tain, mut­ta joka osoit­tau­tui­kin (lä­hes) pyy­teet­tä tar­joa­van eri­tyi­ses­ti nuo­ril­le tra­ve­le­reil­le tar­koi­tet­tua tu­ris­ti-in­foa ja kar­tan, jo­hon oli eri vä­ri­sil­lä nu­me­roil­la mer­kit­ty vaih­toeh­toi­sia kohk­tei­ta, ku­ten Ve­nus Club, jon­ka ovel­le asti kä­ve­lin en­nen kuin ta­jusin et­tei se ole­kaan ruo­ka­paik­ka. Kel­tai­nen kol­mo­nen oli St. Patrick’s -pubi, jota et­sin, ja jon­ka het­ken pääs­tä myös löy­sin. Otin ka­na­kei­ton (25 kr), kas­viswo­kin (40 kr) ja ta­lon oman suklaa­tor­tun (25 kr), yh­teen­sä noin 6 eu­roa ja var­mas­ti pa­rem­paa kuin raa’at mu­na­nuu­de­lit, joi­ta ai­em­min päi­väl­lä Stoc­kal­ta et­sin. Syön­nin pääl­le kä­vin täyt­tä­mäs­sä ve­si­pul­lot ja pas­kal­la, mut­ta en ve­si­pul­lo­ja. Sa­mas­ta pai­kas­ta tu­lee nä­kö­jään kak­ka ul­ko­mail­la­kin.

Lön­tys­te­lin Ola­vin kir­kol­le, jon­ka nä­kö­ala­ta­san­ne oli vie­lä var­tin auki (kuu­teen). Mat­kal­la siel­tä tör­mä­sin tyt­töön, joka sa­noi näh­neen­sä mi­nut ja rep­pu­ni jo ai­em­min ja ky­syi, et­sin­kö ma­joi­tus­ta. Taas luu­lin en­sin että mi­nul­le kau­pa­taan jo­tain ja olin hie­man tyly. Niin sitä on tot­tu­ma­ton vie­rai­den pu­hut­te­luun kau­pun­gis­sa. Kuin hy­vit­tääk­se­ni jo­tain an­tau­duin­kin sit­ten kes­kus­te­luun suo­mea tai­ta­van se­mi­pult­sa­rin kans­sa, joka ih­met­te­li, eikö Suo­men ar­mei­jas­sa muka an­ne­ta tur­piin.

Nyt käy­tän Mol­ly Malone’sia en­ti­sa­jan ma­ja­ta­lo­na. Väl­jäh­dy­tän olut­ta, le­puu­tan jal­ko­ja­ni ja kir­joi­tan pöy­tä­lam­pun va­los­sa. Vie­lä pi­täi­si lamp­sia lin­ja-au­toa­se­mal­le puo­li yh­dek­si, saa näh­dä mon­ta­ko pit­kää hi­das­ta on juo­ta­va, että il­ke­ää väi­jyä tääl­lä. Ase­ma me­nee kiin­ni tun­ti en­nen bus­sin läh­töä, enkä ha­lua vär­jö­tel­lä. Ah, jouk­ko kes­ki-ikäi­siä suo­ma­lai­sia!