Päivä 30

Söin aa­miai­sek­si lo­pun ju­kur­tin, lei­pää jota REDACTED oli käy­nyt aa­mum­mal­la lei­po­mos­ta ja crois­san­tin ja tee­tä. Te­rans­sil­la is­tuk­sit­tuam­me läh­dim­me kau­pun­ki­kier­rok­sel­le, jon­ka en­sim­mäi­nen etap­pi oli sama net­ti­kah­vi­la kuin ei­len. Uusi tek­niik­ka on va­paut­ta­nut mei­dät etäi­syyk­sien kah­leis­ta ja, to­den tot­ta, rii­te­le­mi­nen on ny­ky­ään mah­dol­lis­ta re­aa­liai­kai­ses­ti pit­kien­kin vä­li­mat­ko­jen pääs­tä. On niin vi­tun hyvä ko­tiin tul­la taas. Seu­raa­vak­si kä­ve­lim­me Pa­nos Tour­siin, tai minä kä­ve­lin, ja olin tyy­ty­väi­nen saa­tua­ni puo­let ra­hois­ta ta­kai­sin, vaik­ka REDACTEDn mie­les­tä siel­lä­kin oli­si pi­tä­nyt rii­del­lä ja saa­da kaik­ki. Sit­ten oli vuo­ros­sa Au­rin­ko­mat­ko­jen toi­mis­to vä­hän kau­em­pa­na kes­kus­tas­ta ja Pir­jo, joka ai­koi pi­tää mi­nul­le paik­kaa bus­siin ken­täl­le ja lip­pua ko­nee­seen, kun­nes nos­tai­sin kä­teis­tä, kos­ka mi­kään kort­ti ei käy­nyt. 180 eu­roa, 21.45–1.25, bus­si seis­kal­ta. Au­to­maat­ti jon­ka löy­sin oli pois toi­min­nas­ta ky­ril­li­ses­tä syys­tä. Pa­la­tes­sam­me py­säh­dyim­me Ciao Ca­fe­hen ja tar­jo­sin REDACTEDnkin juo­man, ja sii­tä jat­koim­me moik­kaa­maan Sa­ria Au­rin­ko­mat­ko­jen toi­mis­toon. Sari, Pir­jo, Eeva, Eija, Lin­ne. Jat­kos­sa tu­lee ole­maan pal­jon hel­pom­paa seu­ra­ta REDACTEDn ker­to­muk­sia, kun on naa­mo­ja joi­hin ni­miä yh­dis­tää. Il­lal­la me­nem­me P:llä al­ka­vaan paik­kaan syö­mään, Zi­aan tms. Emme siis tä­nään läh­te­neet­kään. Äiti soit­ti äs­ken, en ole tain­nut lait­taa säh­kö­pos­tia ai­koi­hin enkä olla Mes­sen­ge­ris­sä. Sa­noin mis­sä olen ja kos­ka tu­len. REDACTEDkin näki mi­nut jos­tain syys­tä on­li­ne, mut­ten jou­ta­nut raa­taa­maan. REDACTED siis me­nee maal­le vii­kon­lo­puk­si, ja odo­tet­ta­vis­sa on ai­na­kin yksi pit­käl­li­nen pu­he­lin­kes­kus­te­lu. Asia­lis­tal­la lie­nee ky­sy­mys mi­nun Nie­meen me­ne­mi­ses­tä­ni ja sen ajan­koh­das­ta. Skit­soa­mis­ta en aio kuun­nel­la enkä var­sin­kaan jää­dä odot­ta­maan, että saan naut­tia sitä päin naa­maa. Tun­tuu että REDACTED elää jo­ten­kin ai­van omis­sa fan­t­asiois­saan suh­teem­me suh­teen, ikään kuin oli­sim­me jo nai­mi­sis­sa ja sa­ta­pro­sent­ti­ses­ti si­tou­tu­nei­ta ja ikion­nel­li­sia, ja ve­tää hir­veät kyr­vät ot­saan­sa joka iki­nen ker­ta kun käyt­täy­dyn niin kuin hen­ki­lö, joka miel­tää suh­teen­sa vie­lä seu­rus­te­luk­si eikä ha­lua tul­la ru­koi­li­ja­sirk­kan­sa syö­mäk­si. Eikä kyse ole sii­tä, et­ten­kö oli­si teh­nyt ja jat­ku­vas­ti te­ki­si tun­tei­ta­ni sel­väk­si REDACTEDlle, kaik­ki vain tun­tuu va­lu­van kuin vesi han­hen sel­jäs­tä. Eikä REDACTEDn rai­voa­mi­nen ai­na­kaan li­sää ha­lu­ja­ni si­tou­tua. Jos­kus mie­tin, että odo­tan­ko­han (tur­haan) vain REDACTEDltä lu­paa läh­teä, et­tei vas­tuu jäi­si yk­sin mi­nul­le. Tai odo­tan­ko­han (tur­haan) vain REDACTEDn muut­tu­van ja ta­jua­van, sa­mal­la ta­val­la kuin se odot­taa mi­nun. Vi­tul­li­nen ase­ma­so­ta. ”…see if I care.”


Pais­toin hie­man rin­ta­li­haa il­ta­päi­vän au­rin­gos­sa REDACTEDn puo­len par­vek­keel­la. Mitä en­nen kä­vin au­to­maa­til­ta 200 eu­roa huo­mis­ta var­ten, mut­ta en os­ta­nut Ilta-Sa­no­mia il­man MM-fu­tis­lii­tet­tä. Tänä il­ta­na täy­tyy vah­tia lom­pak­koa. Tor­kah­din ehkä 15 mi­nuu­tik­si edel­li­sen mer­kin­nän jäl­keen, ja sinä ai­ka­na olin tul­lut angs­ti­sel­ta lu­naat­ti­sel­le tuu­lel­le. Il­kiäis­kö­hän sitä men­nä sös­si­mään kei­kal­le lau­an­tai­na? REDACTEDkin on Da­mas­kok­ses­sa; mikä lie­nee yk­kös­bas­so­mie­hi­tys? Ei­len il­lal­la piti kus­sa kol­me ra­kol­lis­ta en­nen ku tuli uni, ouzos­ta ja val­ko­si­pu­lis­ta oli mu­nuai­sil­la kii­re eroon vis­siin.


Pet­ri­nos­sa oli hy­vät sa­pus­kat, jos mak­soin­kin niis­tä 25 eu­roa (va­jaa kol­man­nes koko sum­mas­ta, vaik­ka var­mas­ti söin liki puo­let), ja tun­nel­ma ei ahis­ta­nu kos­ka REDACTEDllä ja Ee­val­la riit­ti jut­tua pai­kois­ta, ta­pah­tu­mis­ta ja ih­mi­sis­tä jot­ka oli­vat heil­le yh­tei­siä. Muu­ta­man suun­vuo­ron sain Fla­min­gos­sa, jos­sa käy­tiin vie­lä jäl­ki­ruo­kadrin­keil­lä. Vii­mei­se­nä il­ta­na ei on­nek­si ol­lut tar­vet­ta köy­häil­lä, niin pal­jon olen sääs­tä­nyt REDACTEDn sii­vel­lä, pu­hu­mat­ta­kaan sii­tä et­ten ol­lut muis­ta­nut li­sä­tä syn­ty­mä­päi­vä­lah­jaa­ni sal­doon, jos­ta päi­vä­bud­jet­ti­ni las­kin. Pu­he­lin- ja ADSL-las­ku­jen sekä kor­tin­käyt­tö­mak­su­jen jäl­keen­kin luu­li­sin siis ti­lil­lä­ni ole­van yli 300 eu­ron pe­sä­mu­na. Huo­men­na teh­nem­me lin­ja-au­to­ret­ken Ti­ga­kiin ja syöm­me Plo­ris­sa, jon­ka omis­ta­jan vai­mo on suo­ma­lai­nen Susan­na, jos olen yh­tään py­sy­nyt kär­ryil­lä. Il­lal­la on­kin hy­väs­ti­jät­tö­jen aika ja vie­lä il­lem­mal­la saa pu­ris­taa rys­ty­set val­kei­na kä­si­no­jia, et­tei­vät sii­vet kat­kea ja moot­to­rit sak­kaa ja ta­va­ra­ti­las­sa rä­jäh­dä pom­mi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *