Päivä 28, Kos

Lai­va ran­tau­tui 4.45. Is­tah­din lä­him­mäl­le puis­ton­pen­kil­le ja jäin seu­raa­maan en­sin ih­mis­ten ha­jaan­tu­mis­ta, sit­ten rek­ko­jen pur­kau­tu­mis­ta ja las­tau­tu­mis­ta. Olin he­rän­nyt hy­vis­sä ajoin, käy­nyt kusel­la, pes­syt ham­paat, tu­kan ja ja­lat ja vaih­ta­nut su­kat, aja­nut par­ran ja pu­ke­nut vä­li­ker­rok­sen pel­la­va­vaat­tei­ta, ja vaik­kei au­rin­ko ol­lut vie­lä nous­sut, kä­vel­tyä­ni 50 m ulos lai­vas­ta mi­nun oli jo kuu­ma. Sik­si­kin is­tah­din, odot­ta­maan läm­pö­ti­lo­jen ta­soit­tu­mis­ta, mut­ta myös sik­si et­tei mi­nua ku­kaan odot­ta­nut mis­sään eikä mi­nul­la ol­lut muu­ta kuin ai­kaa ku­lu­tet­ta­va­ni. Tai oli­han mi­nul­la vä­hän ra­haa ja pula ve­des­tä ja ne­nä­lii­nois­ta, mut­ta ajat­te­lin odot­taa kun­non kaup­po­jen au­kea­mis­ta. Jääh­dyt­tyä­ni läh­din hi­taas­ti liik­keel­le, ja ka­dun­kul­ma­kart­to­jen avul­la löy­sin lin­noi­tuk­sen, van­han­kau­pun­gin ta­ver­noi­neen sekä roo­man­ai­kai­sen ago­ran. Kaik­ki pai­kat jois­sa olen käy­nyt oli­si­vat niin pal­jon ki­vem­pia il­man yk­si­tyi­sau­to­ja ja -skoot­te­rei­ta, sel­lai­si­na mil­tä ne näyt­tä­vät, kuu­los­ta­vat ja tuok­su­vat en­nen kuut­ta aa­mul­la. Atee­nas­sa eläh­dy­tin it­seä­ni pan­de­mia­fan­t­asioin, siis ku­vit­te­le­mal­la saa­pu­va­ni kau­pun­kiin kym­me­nen vuot­ta kaik­ki tap­pa­neen epi­de­mian tai rik­ki­pur­kauk­sen jäl­keen. Mit­kä­hän eläi­met ne lo­pul­ta val­tais asuin­ta­lot? Nyt röh­nö­tän pie­nen puis­ton pen­kil­lä ma­kuu­alus­tal­la lä­hel­lä ran­taa ison puun var­jos­sa. Tal­len­ta­mat­to­mas­ta nu­me­ros­ta tuli äs­ken syn­ty­mä­päi­vän­toi­vo­tuk­set. Tyy­lis­tä pää­tel­len voi­si ehkä olla REDACTEDlta mut­ta ehkä myös jol­ta­kul­ta muul­ta, mikä ei ole REDACTEDn tyy­lis­tä. Nyt al­kaa olla jo ikä­vä ko­tiin. Toi­vot­ta­vas­ti meil­lä su­juu REDACTEDn kans­sa 5–6 päi­vää, kun olem­me tot­tu­neet toi­siim­me pie­nem­pi­nä an­nok­si­na. REDACTED tu­lee ehkä vas­taan len­to­ken­täl­le. Mu­ka­vaa olis kans men­nä ja he­rät­tää se nuk­ku­mas­ta al­ko­vis­sa.


Kyl­lä tääl­lä pär­jäil­lään. Olen šort­seis­sa puo­li-is­tu­vas­sa asen­nos­sa au­rin­ko­tuo­lis­sa vii­den met­rin pääs­sä ran­nas­ta. Edes­sä joku jol­la on pu­na­sek­si la­ka­tut sor­men- ja var­paan­kyn­net ot­taa au­rin­koa kans. Ja minä se en ole pit­kään ai­kaan. Lai­toin ras­vaa jal­ka­pöyil­le et­tei pala niin ko yhel­lä ame­rik­ka­lai­sel­la joka oli Nort­hern BP:ssa, pu­na­mus­tak­si oli flip-flop­pien ym­pä­ril­tä muut­tu­nu ja­lat sil­lä. Hä­hää, en var­maan tar­joa tik­ku­ja, sii­nä­hän ke­hi­tä keuh­ko­syö­pää ihan omi­ne tyh­ji­ne syt­kä­rei­ne­si. Tot­ta se nä­kö­jään on, että lii­ka au­rin­gon­ot­to van­hen­taa. Sii­nä ja sii­nä, et­ten lai­ta T-pai­taa kun taas ja taas hil­jai­nen tuu­lo­nen me­rel­tä käy. Luu­lin il­man muu­ta, että täm­mö­set au­rin­ko­tuo­lit on mak­sul­li­sia ja vain joil­le­ki ho­tel­lin asuk­kail­le, mut­ta nuo­ri ko­mea al­baa­ni, jol­la sa­ta­var­mas­ti oli si­li­ko­nia ylä­huu­les­sa, sa­noi että il­ma­sia ovat vie­lä ku ei ole se­son­ki. Ran­taa jat­kuu täs­tä mis­sä olen oi­keal­le noin 50, va­sem­mal­le ehkä 150 met­riä. Näen kol­me beach vol­ley -kent­tää ja muu­ta­man plö­sön rus­kean elä­ke­läi­sen. Ko­kei­lin vet­tä, oli tar­peek­si kyl­mää. Ny­pin nän­ni- ja rin­ta­kar­vat. Ruo­ka­lis­tat ai­na­ki ka­hes­sa ran­ta­kup­pi­las­sa näky ole­van krei­kak­si, englan­nik­si ja suo­mek­si. Tä­hän nä­kyy myös kylt­ti ”da­gens lunch”. Voi­ko­han jal­ka­poh­jat pa­laa? (”Is the­re anot­her word for ’sy­no­nym’?”)


No nyt on nii­tä hin­ka­loi­ta­ki il­mes­ty­ny mai­se­miin jos joku nii­tä ha­lu­aa vil­kuil­la, är­syt­tä­vää mi­nus­ta sem­mo­nen että näy­te­tään mut­ta sit­te ei saa kat­toa. Tai jos kat­too­ki sa­laa tai ajat­te­lee, niin heti veri pak­kaa alaont­to­las­ki­moon. Nai­nen tuli toi­vot­ta­maan hy­vät huo­me­net (tor­kuin var­maan puo­li­tois­ta tun­tia) ja kysy mitä ha­luai­sin juo­da. ”Sor­ry, this is a ca­fe­te­ria” mie­les­sä­ni ti­la­sin yh­den myt­hok­sen ja ajat­te­len sitä vuo­kra­na vuo­tees­ta. Ruot­sa­lai­sia hin­ka­loi­ta. Ol­la­pa ris­tik­ko­leh­ti täs­sä. Pa­hoit­te­lin jopa aset­tu­mis­ta­ni asu­maan kaik­ki­ne romp­pei­ne­ni tä­hän ja ker­roin tul­lee­ni aa­mu­lai­val­la ja odot­ta­va­ni ys­tä­vää­ni Hel­sin­gis­tä. Aa­musel­la sai äys­kiä tar­peek­si nai­sel­le skoot­te­ril­la joka ei vain mei­nan­nu us­koa, et­ten ha­lua sil­tä huo­net­ta, asun­toa enkä sen puo­leen yh­tään mi­tään muu­ta­kaan. Au­rin­ko­var­jon var­jon reu­na lä­hes­tyy uh­kaa­vas­ti, mut­ta voin­han siir­tyä puo­lel­le, joka vie­lä aa­mul­la oli ko­ko­naan au­rin­gos­sa. Mitä muu­ta tää­lä voi tehä ku maa­ta?! Syyä? Veik­kaan että REDACTEDn kans on men­tä­vä ra­vin­to­laan noin joka ilta. He­rä­sin muu­ten sii­hen ku vie­rei­siä daa­me­ja pal­ve­le­va nuo­ri­mies huusi: ”Voi vit­tu, voi vit­tu!” No nyt mi­nut ym­pä­röi lau­ma hie­man iäk­kääm­piä ruot­sit­ta­ria, jaa ei, kyl­lä osa kreik­kaa­kin mo­lot­taa. Tyl­sis­tyt­täääääää. Yh­del­lä ken­tis­tä kuu­lu­taan pe­lat­ta­van. Pi­täs­kö­hän läh­tiä lamp­si­maan sin­ne tu­ris­ti-in­hoon, jos siel­tä sais vaik­ka imp­si­raa­tion. Ei­hän täs­sä enää pys­ty aloil­laan ole­maan.


Oli­vat, ju­ku­rit, läh­te­neet sies­tal­le en­nen ai­ko­jaan. Puo­li kol­meen piti olla auki mut­ta var­tin yli oli jo ovet lu­kos­sa. Vii­del­tä pi­täis taas au­e­ta. Kir­jo­tin REDACTEDlle 160 merk­kiä. Suklaa­fyl­li­kek­sit tu­lee koh­ta naa­mas­ta ulos, mut­ta jos­ta­ki se on ilo elä­mään haet­ta­va. Sem­mos­ta mie­tin että jos jos­kus taas on ra­haa ja te­kee mie­li mat­kus­taa niin mi­ten ja min­ne. Ei ehkä yk­sin; olen jo to­dis­ta­nut it­sel­le­ni että pys­tyn sii­hen. REDACTEDn kans? Sil­lon pi­täs to­del­la­kin olla ra­haa tai sit­ten eril­li­set bud­je­tit (ja yö­pai­kat ja ruu­at, eli ei). REDACTEDn kans Mos­ko­vaan? Joku tuom­mo­nen ex tem­po­re e mo­res pi­den­net­ty vii­kon­lop­pu jos­sain, min­ne pää­sis hal­val­la ja jos­sa vois elää her­roik­si het­ken. En tiiä. Do­mi­nan­ten ryh­mä­mat­kat? Lii­an iso ryh­mä. Full Housel­la Skot­lan­tiin? Ööö… Au­tu­aal­lis­ta, et­tei al­ler­gia enää ole niin paha, tuli mie­lee­ni kun ai­vas­tin pari ker­taa ja niis­tin ne­nän — lä­hes tyh­jäk­si! Sil­mä­tip­po­ja lai­toin vie­lä aa­mul­la ku pu­ner­ti­vat, luu­len että ko­ko­lat­tia­kar­va­mat­to jol­la nu­kuin oli suht pö­lyi­nen. REDACTED oli aja­tel­lut, että tu­li­sin vas­ta kun hän on en­sin aset­tu­nut ta­lok­si. Jos sil­lä REDACTEDlla on net­ti tai sa­lat­tua tie­toa stand­by-len­nois­ta, olis mu­ka­va yl­lät­tää REDACTED ja men­nä­ki pari päi­vää etua­jas­sa. Epäi­lyk­se­ni var­jo siis lan­ke­aa edel­leen sen ylle, mi­ten hy­vin REDACTEDn kans­sa viih­dyn.


GA Fer­ries vie joka päi­vä Pi­reuk­seen hal­vem­mal­la kuin Blue Star ja maa­nan­tai­aa­mun len­to­ni kan­nal­ta pal­jon pa­rem­paan ai­kaan eli 21.10–11.20. On­han sii­nä odot­te­lua vii­ti­sen­tois­ta tun­tia mut­ta ei sen­tään lau­an­tain ja sun­nun­tain vä­lis­tä yötä. Se mitä unoh­din Pa­nos Tour­sin ys­tä­väl­li­sel­tä ja iso­me­lo­ni­sel­ta vir­kai­li­jal­ta ky­syä oli, kos­ka tä­nään on len­to­ja Atee­nas­ta Ko­sil­le. REDACTED ei sa­no­nut ai­kaa vies­tis­sään, vain että pa­la­taan asi­aan il­lal­la. Ai niin, se tu­ris­ti-info olis nyt auki, jon­sei­vät vir­kai­li­jat ole läh­te­neet fies­tal­le. Mikä röh­nä­ke sii­hen nyt is­tah­ti?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *