Päivä 26

Niin, sie­lä­hän on se uus pap­pi Nie­mes­sä. Pi­täs­kö­hän men­nä ke­säk­si tie­naa­maan ku tyt­tä­ret­ki on suin­ki kaik­ki rei­laa­mas­sa? Vai olik­han se REDACTED lä­hös­sä? Pi­rus­ti sais ra­haa, sais ko­to­na syyä ja asua ja vaik­ka sie­lä ka­las­sa käyä. Pe­la­ta ei tar­vis, mut­ta len­kil­lä vois käyä pik­kusen puh­taam­paa il­maa hörp­pi­mäs­sä ku Hel­sin­gis­sä. Py­syis vä­lit emän­tään­ki hy­vi­nä. Joo.


Kä­vin in­ter­ne­tis­sä. Ma­lev len­tää Atee­nas­ta Hel­sin­kiin 184 eu­rol­la! Me­nen len­to­ken­täl­le nyt, jos vaik­ka sai­sin sen­ki li­pun heti. Ja Blue Star Fer­ries vie yöl­lä Ko­sil­le, li­pun hin­nas­ta voi heti vä­hen­tää 20 € (hos­tel­lis­sa). Olen sit­te Ko­sil­la aa­mu­tui­maan, mut­ta eipä se hait­taa. REDACTEDn kans sä­tin, vä­li­tön regres­sio.


Vit­tu 6 eu­roa lip­pu to­ka­vi­kal­ta py­sä­kil­tä len­to­ken­täl­le, en to­del­la­kaan ole mak­sa­mas­sa, jos huo­men­na pää­sen bus­sil­la 50 sen­til­lä. Pa­ton­ki 2,30 €. Mums. Ta­val­laan ihan huk­kaan hei­tet­ty pä­pi­vä, pait­si ne­tis­sä käyn­tiä. No, huo­men­na siir­ty­mä-ac­tio­nia, len­to­ken­tän kaut­ta sa­ta­maan ja me­rel­le. Toi­nen pa­ton­ki, gril­lat­tua ka­naa vä­lis­sä, 2,60 €. Mums.


Muu­ten oi­vaa sa­pus­kaa, pa­ton­git, mut­ta re­pi­vät ki­ta­laen auki. Joku Andrei oli ky­sel­ly ma­ja­paik­kaa itel­leen ja pa­ris­kol­leen Hel­sin­gis­tä 3–4 päi­väk­si 9. ke­sä­kuu­ta al­kaen. En eh­ti­ny vas­taa­maan että no can do. Sa­moin Tir­li­pir­li oli lait­ta­nu vis­siin kom­men­tin mi­nus­ta Hclu­biin. Noin­ko­han piti jää­te­lö os­taa ku te­kee mie­li?


1,50 € vain, suklai­nen tuut­ti! 150 ram­man. Pari uut­ta tyyp­piä, toi­nen oli os­ta­nu buzu­kin ja tun­nel­moi sil­lä nyt par­vek­keel­la. Kun­pa REDACTEDkin olis teh­ny aja­tus­työ­tä täl­lä ai­kaa ja kek­si­ny jo­tain. Mi­nus­ta tun­tuu, et­ten ole kek­si­ny oi­kein mi­tään, jos­kin rau­hoit­tu­nu vä­hä­sen. Jo­kin aika sit­ten oli jopa sem­mo­nen le­vol­li­nen olo, että kävi mi­ten kävi, kävi hy­vin. Siis että joka ta­pauk­ses­sa olen on­nen­myy­rä (-pek­ka, tms.). Nyt en taas ole niin var­ma. Vii­kon pääs­tä maa­nan­tai­na olen kui­ten­kin ko­to­na, ja mi­nun on niin sa­no­tus­ti koh­dat­ta­va REDACTED. Mie­luum­min kuin pa­la­ta läh­tö­pis­tee­seen ha­luai­sin vaik­ka jat­kaa mat­kaa, jos ra­hat riit­täi­si­vät, mut­ta yh­tään käy­tän­nön ide­aa suh­teem­me ke­hit­tä­mi­seen mi­nul­la ei ole. Oli­sin ha­lun­nut REDACTEDn elä­vän tä­män ajan odot­ta­mat­ta mi­nua ja huo­maa­van, et­tei se niin ka­ma­laa ole. Ja ha­luai­sin, että jos läh­den Nie­meen ke­säk­si tie­naa­maan, REDACTED ei pi­täi­si sitä taas ker­ran hä­nen hyl­kää­mi­se­nään ja on­gel­mie­ni pa­ke­ne­mi­se­na. En us­kal­la eh­dot­taa sitä säh­kö­pos­tis­sa, kos­ka en ha­lua REDACTEDn it­kes­ke­le­vän sitä sit­ten it­sek­seen, ja jos sa­non sen heti saa­pu­mis­päi­vä­nä­ni päin naa­maa… hei ja moi. Onko tämä nyt, vit­tu, nii­tä ti­lan­tei­ta kun mi­nun pi­täi­si aja­tel­la vain it­seä­ni ja teh­dä niin kuin mi­nus­ta tun­tuu? Entä jos se, mil­tä mi­nus­ta tun­tuu riip­puu täy­sin jon­kun toi­sen reak­tios­ta pää­tök­see­ni? Siis jos en tun­ti­si REDACTEDä ja asui­sin yk­sin, oli­sin luul­ta­vas­ti ali­vuo­kran­nut asun­to­ni ja il­man muu­ta me­ni­sin lop­pu­ke­säk­si Nie­meen. Nyt kun tie­dän, että REDACTED siel­lä mi­nua odot­te­lee kak­ku­tai­ki­nan­tuok­sui­se­na, osaan tun­neä­lyl­li­se­nä ih­mi­se­nä en­na­koi­da, että seu­raa it­kua ja ham­mas­ten ki­ris­te­lyä, jos sa­non­kin läh­te­vä­ni taas pois. Ja tä­män en­na­koi­den en ehkä ha­lua­kaan läh­teä, kos­ka en ha­lua REDACTEDn it­ke­vän. Ja niin on mi­nut ope­tet­tu, että mi­tään sem­mois­ta ei saa teh­dä, mis­tä toi­sel­le tu­lee paha mie­li. Tois­ten ih­mis­ten paha mie­li voit­taa aina oman hy­vän mie­len. Ei se mul­le ole niin vä­lik­si. Ha­luan­ko Nie­meen on mo­ni­mut­kai­nen mo­raa­lis-fi­lo­so­fi­nen ky­sy­mys. Jos jo­tain olen op­pi­nut odot­ta­maan niin sen, että pas­ka kaa­tuu lo­pul­ta aina mi­nun nis­kaan. Minä olen it­se­käs ja sel­kä­ran­ga­ton ja vää­räs­sä, meis­tä, REDACTED on vain mää­rä­tie­toi­nen ja ”il­mai­see tun­teen­sa voi­mak­kaam­min” ja minä väs­syk­kä jous­tan, kos­ka mul­le ei ole niin vä­lik­si. Toi­voi­sin niin, että REDACTED nä­ki­si mi­nut sel­lai­se­na kuin olen eikä muo­vai­lu­va­ha­na tai ”po­ten­ti­aa­li­se­na”, ikään kuin en oli­si vain vie­lä oi­val­ta­nut että hei, yh­des­sä lei­po­mi­nen ja vau­vat ja asun­to­lai­na on iha­nim­pia asioi­ta maa­il­mas­sa, ja että hy­väl­lä pal­kal­la pää­see tai­vaa­seen. Voi ju­ma­lau­ta että ne­kin pu­heet työn­saan­nin vai­keu­des­ta (nais­ten­leh­den ins­pi­roi­ma­na il­ta­sän­gys­sä) sil­lon ker­ran vi­tut­ti. Niin kuin kaik­ki pu­heet joi­den sävy on se, että en minä si­nua eh­doit­ta ra­kas­ta, kul­ta­se­ni.


Toi­nen esi­merk­ki väs­sy­kän elä­mäs­tä. Full Housel­la on keik­ka 8. 7. REDACTEDn kä­lyn (lan­gon? na­don? ky­dyn?) häis­sä. (Voi ei, suklaan mie­li­hy­vä­hor­mo­ni al­kaa vai­kut­taa, enkä enää ky­ke­ne kat­ke­raan ti­li­tyk­seen.) Ha­luai­sin REDACTEDn te­ke­vän co­me­bac­kin FH:een enkä jak­sai­si sumplia omaa Niemi–Helsinki-sukkulointiani sen mu­kaan, mil­loin REDACTEDlla ja REDACTEDllä on työ­vuo­ro­ja. Tä­män ker­to­mi­nen ke­nel­le­kään bän­din jä­se­nis­tä oli­si kui­ten­kin mo­nin ver­roin vai­keam­paa kuin niel­lä eh­do­te­tut tree­ni­päi­vät ja, anna mun kaik­ki kes­tää, vii­kon­lo­put, ja jous­taa omis­ta tu­le­mi­sis­ta­ni ja me­ne­mi­sis­tä­ni, jot­ka vain minä olen it­sel­le­ni suun­ni­tel­lut, ei esi­mie­he­ni, ei pro­fes­so­ri­ni, minä. Eikä mi­nul­le ole niin vä­lik­si. Tu­lis­pa jo yö ja aamu ja läh­tö.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.