Patras–Ateena

Del­fii­ne­jä ei nä­ky­nyt keu­lil­la, eikä ihan etum­mai­sel­le kan­nel­le pääs­syt­kään. Nu­kuin tosi hy­vin, he­rä­sin vain kol­mes­ti: en­sim­mäi­sen ker­ran puo­li kol­mel­ta, sit­ten kuu­del­ta ja sit­ten kah­dek­sal­ta. Ik­ku­nas­ta nä­kyy Krei­kan län­si­ran­ni­kon äk­ki­jyrk­kiä vuo­ria ja ohit­sem­me hi­vut­tau­tu­va Vi­king Li­nen -pu­nai­nen Su­per­fast. Pil­vet ovat jää­mäs­sä taak­se ja pus­kem­me koh­ti au­rin­koa. Lou­naal­le aion men­nä vii­me tin­gas­sa, jot­ta jak­san sil­lä Atee­naan. Oi ei, pi­tää­kö Mic­hae­lin kans­sa seu­rus­tel­la koko ju­na­mat­ka? Ka­nu­kit aiko men­nä bus­sil­la, ra­has­ta ei tun­tu­nut ole­van puu­tet­ta. Lai­toin aa­mu­kyl­mään pel­la­va­housut ja -pai­dan kak­kos­ker­rok­sek­si. Yöl­lä pi‘in vil­la­suk­kia, mhmhmh. Ei­li­sil­ta­na tuli telk­ka­ris­sa vis­siin sii­tä Atee­nan pom­mi-is­kus­ta, tai sit­ten nii­tä on ollu toi­nen­kin, uu­ti­sis­sa ja vis­siin sii­hen liit­ty­nees­tä mel­la­kas­ta, tai se saat­to olla kyl­lä jos­sa­ki muu­al­la­ki, ja nel­jäl­lä raa­jal­la kä­ve­le­vis­tä ih­mi­sis­tä ties mis­sä. Muis­tan ku REDACTED näyt­ti BBC:n uu­ti­sen sii­tä yhes­tä sil­lon, mut­ta luu­lin että se oli yk­sit­täi­nen vam­ma­nen eli hul­lu. Tänä il­ta­na on Do­mi­nan­ten ke­vät­sau­na. Yri­tän muis­taa lait­taa teks­ti­vies­tin REDACTEDlle.


Ei sit­ten syö­dä­kään lou­nas­ta. Sei­näl­lä on pla­kaat­ti ”Crui­se pro­gram­me” ja sii­nä että 11–12.30 on ruo­kaa self-ser­vice res­tau­ran­tis­sa, joka kui­ten­kin on nyt kiin­ni. Toi­vot­ta­vas­ti Pat­raan kes­kus­tas­sa on lei­pä-mak­ka­ra-ju­kurt­ti­kaup­pa. Otin vä­li­vaat­teet pois, pe­sin ja­lat ja vaih­doin su­kat, ja toi­von et­tei hos­tel­lin pyyk­ki­pal­ve­lu ole ra­has­tus­ta. Mic­hael on vä­hän REDACTED, haus­ka va­ka­va mies. Me­nee kuu­lem­ma bus­sil­la, hel­po­tus mi­nul­le.


Pat­raan juna-ase­ma oli ki­ven­hei­ton pääs­sä sa­ta­mas­ta, pie­ni kel­tai­nen ra­ken­nus jota vas­ta­pää­tä oli jon­kin­moi­nen tori, jon­ka toi­sel­la lai­dal­la oli Pas­sez-ni­mi­nen pi­ka­ruo­ka­paik­ka. Olin lii­an näl­käi­nen et­siäk­se­ni kau­em­paa, eikä ai­kaa­kaan ol­lut lii­kea, jo­ten mak­set­tua­ni li­sä­mak­sun mo­der­niin jat­ko­yh­tey­teen Korinthos–Ateena kä­ve­lin sii­hen ja va­lit­sin tur­val­li­sen kalk­ku­na­pa­ton­gin. Ja mi­ten hyvä se oli­kaan! Ai­van niin kuin Ci­ty­mar­ke­tis­ta oli­si os­tet­tu raa­ka-ai­neet: tuo­re pa­ton­ki, rai­kas sa­laa­tin­leh­dyk­kä ja to­maat­tia, si­pu­lia, ma­jo­nee­sia ja, mel­kein väi­tän, her­ra Snell­ma­nin kalk­ku­na­sii­pa­lei­ta vä­lis­sä. Kah­den ja puo­len koh­tuul­li­seen hin­taan ras­kin os­taa vie­lä toi­sen, täl­lä ker­taa lam­pai­sen ver­sion, mu­kaa­ni. Kah­den vau­nun mit­tai­nen In­terci­ty klonk­sut­te­li rai­teel­le yksi ajal­laan (13.55) ja tuli tu­pa­ten täy­teen edel­li­syön lai­va­mat­kus­ta­jia. Ko­rint­ho­sis­sa van­ha nai­nen neu­voi mei­dät en­sin ulos ja kon­duk­töö­ri tms. sit­ten ta­kai­sin vau­nuun, kos­ka vaih­to ta­pah­tui­kin vas­ta het­keä myö­hem­min pe­ruu­tus­rai­teel­la toi­sel­la, hie­nom­mal­la ase­mal­la. Nousin pers­tun­tu­mal­ta pois ase­mal­la, jon­ka ni­meä en enää muis­ta, mut­ta joka ei ol­lut Cent­rum tai Cent­ra­le tms., kos­ka juna ei tun­tu­nut­kaan ole­van me­nos­sa len­to­ken­täl­le, jos­ta oh­jee­ni hos­tel­lil­le oli­vat. En­si­kon­tak­tien pe­rus­teel­la kreik­ka­lai­set pu­hu­vat pa­rem­min englan­tia kuin ita­lia­lai­set, ja suu­rem­mit­ta on­gel­mit­ta löy­sin­kin Ko­rit­sas S:een, jos­sa mi­nut otti vas­taan (hie­man teko)ystävällinen Chris(tos). Jne jne. Kä­vin kau­pas­ta sa­pus­kaa ja hör­sin sie­lä il­ma­set kink­ku-, kah­vi- ja me­hu­näyt­teet. Pyyk­kä­sin suih­ku­gee­lil­lä kylp­pä­rin la­vu­aa­ris­sa ko­keek­si pa­rit su­kat ja alus­housut ja pyyh­keen. Ai­na­ki vesi tuli mus­tak­si. Raa­ta­sin to­vin ka­hen ir­lan­ti­lai­sen ja nel­jän jen­kin kans. Os­tin yl­ly­tet­ty­nä yhen Hei­ne­ke­nin tien toi­sel­ta puo­lel­ta yö­mys­syk­si. To­del­la miel­lyt­tä­vä hos­tel­li, vaik­ka muu­ta­mil­la yk­si­tyis­koh­dil­la tätä voi­si vie­lä pa­ran­taa: pyyk­ki­pal­ve­lul­la, ves­sa­pa­pe­ri­rul­la­te­li­neel­lä, avai­mil­la ves­san ovien luk­koon. Kiva viet­tää näin siis­tis­sä pai­kas­sa vii­mei­set reis­su­yöt. Jos en sit­ten yövy vie­lä jol­lain vä­li­saa­rel­la. Tä­nään olen jos­tain syys­tä aja­tel­lu sitä, mis­tä jään pait­si jos to­ke­nen, ja koko asia on taas tun­tu­nu vai­keal­ta. Se on juu­ri sitä mitä mi­nun ei tee mie­li REDACTEDlle edes sa­noa, kos­ka se osaa hal­vek­sia sen kai­ken niin maan ra­koon. Sen mitä oli REDACTEDn kans­sa yöl­lä Ruo­ho­lah­des­sa, sen mitä oli ju­han­nuk­se­na Ruis­sa­los­sa tai joi­nain öinä Fer­maa­til­la. Sen kun saa jo­ka­päi­väis­tä rei­lus­ti sy­vem­män kon­tak­tin ja ko­ke­muk­sen ih­mi­seen ja ih­mi­ses­tä (hem­me­tin syn­teet­ti­nen kie­li) jon­ka kans­sa sen on aina aa­vis­ta­nut­kin ole­van mah­dol­lis­ta. Ke­nen ta­han­sa oli­si vai­kea pi­tää sitä eril­lään ihas­tu­mi­ses­ta ja mi­nun ihas­tu­mis­ta rak­kau­des­ta, var­sin­kin kun niin har­vo­ja ovat ne mie­het, joi­den kans­sa on nat­san­nut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *