Joskus sata vuotta sitten oli puoli yhdeksän uutisissa juttu naisesta, joka oli luetteloinut koko omaisuutensa viimeistä hilua myöten. Olen muistelevinani, että kyse olisi ollut jostain ehkä sosiologian alan väitöskirjatyöstä, ja että kun kävin vähän aikaa sitten Heurekassa, siellä oli tämän samaisen työn pohjalta tehty jonkinlainen arvuuttelu-infopakettiesitys länsimaisesta omistuskulttuurista suhteessa kehitysmaihin. Idea oli minusta kiehtova jo silloin sata vuotta sitten, ja viehätyin siihen entistä enemmän tutustumiskäynnilläni Suomen armeijaan, jossa omaisuus on paitsi tarkkaan luetteloitu, myös optimoitu niin, ettei kaapista löydy mitään turhaa, mutta kaikki tarpeellinen.
Viime muuton yhteydessä päätin sitten toteuttaa saman itse. Luettelo on nyt valmis, tai siis ajan tasalla, mutta optimointi jatkuu. Omistan tätä kirjoittaessani 305 esinettä, jotka olen saanut ujutettua neljään pääluokkaan: tallenteet, tekniikka, vaatteet ja välineet. Listalla on vain niin sanottuja kestohyödykkeitä: jos ostan paketin kauraryynejä, en lisää sitä listaan. Raja on tietysti hieman keinotekoinen, koska kaikki lopulta kuluu käytössä.
