Son naatti

Pää­tin kat­kais­ta uni­ryt­mi­ni mää­rä­tie­toi­sen vael­luk­sen koh­ti At­lan­tin nor­maa­liai­ka­vyö­hy­ket­tä ja pa­ko­tin it­se­ni ylös aa­museit­se­mäl­tä, vaik­ka olin nuk­ku­nut vas­ta vii­si tun­tia. Tois­ta ker­taa tänä syk­sy­nä sel­viy­dyin kah­dek­san luen­nol­le, ja sii­hen tyy­ty­väi­se­nä saa­toin­kin läh­teä tauol­la pois. Tah­ti oli ku­ten en­nen­kin juu­ri niin hi­das, et­ten jak­sa­nut seu­ra­ta.

Aa­mu­toi­me­liai­suu­des­sa­ni sain jopa aloi­tet­tua laa­ti­mi­sen, joka vii­me viik­koi­na on ins­pi­raa­tion puut­tees­sa jää­nyt kai­ken muun jal­koi­hin. Tee­ma-au­kea­ma tai­de­maa­la­reis­ta oli­si seu­raa­va isom­pi työ, mut­ta en­sin on hyvä ve­res­tää tai­to­ja puo­len si­vun eri­koi­sil­la. Yksi hyvä pää­ku­va­kin odot­taa haus­ko­ja rat­kai­su­lausei­ta.

Vii­den tun­nin yö­unet nä­kyi­vät ja kuu­lui­vat myös lau­lu­tun­nil­la, jos koh­ta ei­li­sil­tai­sel­la huu­ta­mi­sel­la­kin oli te­ke­mis­tä sen kans­sa, että a:sta ylös­päin ää­ne­ni vuo­ti kuin keu­la­vi­sii­ri. Toi­saal­ta, ylei­sen ve­tä­mät­tö­myy­te­ni an­sios­ta leu­ka­pe­rät ja kur­kun­pää py­syi­vät har­vi­nai­sen ren­toi­na ja ala­ää­net ku­tit­ti­vat mu­ka­vas­ti rin­taa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.